torstai 1. toukokuuta 2014

Pitkospuita



Olen viettänyt todella rauhallista kotivappua. Koulun vapputohinasta selvittyäni, vietimme miehen kanssa kaksistaan laatuaikaa. Tänään jäi brunssit ja kansanjuhlat väliin ja hitaan aamun jälkeen lähdimme kävellen Kaarluodon lintutorniin, joka on tässä lähellä, parin kilometrin päässä meiltä. 


Palasimme vähän kuin juurille, koska täällä olimme ensitreffeillä  syyskuussa 2002. Tänne palaamme muutaman kerran vuodessa ja tänne myös olemme monet pitkämatkalaiset vieraamme vieneet.


 Pitkospuiden vierellä olivat jo rentukat kukassa. 



Joutsenia laskin viitisenkymmnentä. Suurin muutto on jo ohi ja linnut ovat jo jatkaneet pohjoisemmaksi. Muutama viikko aikaisemmin tämä Preiviikinlahti olisi ollut täynnä lintuja... ja lintubongareita. 




 Meiltä pystyy kiertämään lenkin tornille tietä pitkin ja metsän kautta takaisin.  Minulle metsä on tärkeä, olen varmaan vähän kuin äitini, joka tykkäsi metsäluonnosta. Hän kertoi  itkeneensä isättömänä ja  lähes äidittömänä siellä surunsa lapsena. Tässä muutamia viikkoja sitten kun toivuin siitä liikuntakyvyn vineestä iskiaksesta, sanoin heti, että nyt on pakko päästä metsään. Toisaalta meri on myös tärkeä, enpä voisi kuvitella asuvani keskellä suurta mannerta, olenhan varhaisvuoteni viettänyt Yyterissä ja täälläkin jo pian 30 vuotta!






 Natura-alueella metsä on vähän räjähtäneen näköistä.


Meiltä pääsisi metsää ja metsäteitä pitkin Yyteriin saakka kävellen, mutta siihen meneekin sitten muutama tunti. Matkaa sinne kävelyreittiä pitkin ehkä on 10 km. Tervetuloa taas sukulaiset kävelemään, puolivälinkrouvissa huolto pelaa!

12 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Olette viettäneet kivaa ja reipasta vappua. Minä olen melkein koko päivän maannut ja lukenut kirjaa... kissat kaverina, ja Eskokin hiukan aikaa.

Aikku kirjoitti...

Voi kuinka kaipaan Yyteriä, Karhuluotoa, Herrainpäivien kesää. Kaikki oli niin huoletonta, ihania kesäpäiviä. Yyterissä opin uimaan ja muistan kuinka kuumana päivänä hiekka poltteli varpaita. Dyynin suojassa syötiin eväitä.

Kiitos, kun sain kuviesi myötä palata lapsuusmuistoihini.

anja kirjoitti...

Kivat vappumaisemat sinulla. Pitkospuut aivan mahtavan näköinen tie. Kyllä kelpaa.
Täälläkin hiljaiseloa vaikka vappu.

Marja-Leena kirjoitti...

Sinulla oli hieno vappu!

Emileitha/Tarja kirjoitti...

Metsään ja luontoon on ihan pakko päästä muuten en jaksa arjessa.
Juuri minun mieleisiäni maisemia .
Toivon hyvää kevättä

sirkkis kirjoitti...

Tuollainen vappu on ihanin juhla ja kauniita kuvia luonnosta.

Kirsti kirjoitti...

Kiva vappu teillä. Oi kun meilläkin näkyis jo pitkospuut pääsis luontopolulle :)

Aija kirjoitti...

Kiva nähdä näitä luontokuvia

Päivi kirjoitti...

Kiitos kutsusta, olisi kiva tulla porukalla patikoimaan!

Anonyymi kirjoitti...

Ihania luontokuvia Auli!
Noihin maisemiin täytyy joku päivä lähteä lasten kanssa :)
T:Liisa

KahviKaneli kirjoitti...

Oi, kuinka kauniita kuvia. Tuolla mieli lepää. En ole ikänään käynyt esimerkiksi yyterissä, joko tänä kesänä olisi sen aika?

Pirena kirjoitti...

Hei pitkästä aikaa. olen niin laiskistunut seuraamaan blogeja, joita olisi kyllä kirjanmerkeissäni paljonkin. Tuo fb:n pirulainen on jo toista vuotta kiusannut.
Ei millään enää ehdi kaikkia ihanuuksia kommentoimaan, kun täytyy jokaisessa fb:n neulontaryhmässä olla osallisena.