Ajoin kortin 26-vuotiaana. Meillä kotona ei ollut autoa. Isä ajoi junaa ja me perheenä matkailimme junalla kesäisin, olivathan matkat silloin ilmaisia (silloin oli kyllä mahtavat edut veturinkuljettajilla, tuskinpa enää...) Inhosin aluksi autolla ajamista ja opin sen kunnolla vasta sitten, kun sain ihan yksin harjoitella ilman, että kukaan ähisi pelkääjän paikalla.
Koska minulla on autotalli hyödynnän sen. Inhoan auton rapsutusta ja kosteita tuulilaseja, toisaalta myös lämmitysjohtojen kiinnitystä ja siksi autoni on aina kouluaamuisin tallissa. Talli on niin ahdas, että uuden auton ostaessani, se ei meinannut mahtua ovesta. Mies keksi soveltaa rekkahalleissa näkemäänsä ajoapua, keltainen naru auttaa tiukkaa talliin ajoa! Siitä pystyn katsomaan niin, että se reilu 5 cm jää kummallekin puolelle sivupeiliä!
Nykyään autolla ajaminen on minulle ihan välttämätöntä, koska kahdesti viikossa vaihdan koulua välitunnilla. Autolla ajaminen on minusta kivaa ja mielestäni olen siinä hyvä. Eipä ole pellit kolisseet montaa kertaa, eikä kertaakaan pahasti. 6km:n koulunvaihtomatka sujuu vauhdilla, mutta on välillä kyllä stressaavaa., etukäteen. Varsinkin talvella ja liukkaalla. Tänään oli taas SE päivä. 9.45 loppui tunti Kaarisillan yhtenäiskoulussa. Minä jo rutinoituneena valmistan nopean lähdön jättämällä autoni mopoautoparkkiin, koska siitä on nopeampi huristaa matkaan. Tarkkana naisena yritän silti välttää mahdolliset haverit ja jätän auton välituntialueen toiseen päähän, jotta se olisi turvassa kolusta myöhästyviltä kiireisiltä mopo- ja mopoautokaahareilta, sekä pikkupoikien palloleikeiltä. Parkkipaikalle on pidempi matka, näin säästän pari minuuttia.
6km:n matkalla maisema muuttuu kerrostalolähiöstä
lähes maalaismaisemaan.
60 luvun lähiökoulu muuttuu 50-luvun tyypilliseen suomalaiseen kolmikerroksiseen. Näitä on varmaan samankaltasilla piirustuksilla rakennettu monta ympäri Suomea.
Eilen kuulin ilouutisen. Ensi vuoden lukujärjestyksessä minulla ei ole yhtenäkään päivänä tätä koulunvaihtoa, vaan saan joka toisen päivän viettää ihan koko päivän vain yhdessä koulussa , kolme pääkoulussani ja kaksi tässä Ruosniemen koulussa! Hienoa, tätä olen odottanut jo lähes 20 vuotta!
4 kommenttia:
Tuohan on tosi hyvä uutinen!
Autoilu on mukavaa, ja on ihanaa, että on oma liikenneväline, jolla pääsee mihin vain (lähes) milloin vain (lähes). Kyllä se vaan helpottaa elämää.
Hienoa että 20 vuoden odotuksesi palkittiin.
Minulla ajokortittomana on aina pieni pelko ajamista kohtaan (paitsi toisten kyydissä olemista en pelkää). Aja siis varovasti ja turvallisesti kaikilla matkoillasi.
No jo, siehä oot saanu auton parkkiin jo puoleen ruutuun, siitähä se alkaa:)
Miul o kortti olt jo yli 30vuot ja yhtään haaveria ei oo sattunnu. Ajaha sieki hyväl onnel, autoilu on mukavaa:)
minäkin hankin kortin myöhään ja on sama systeemi meillä -naru autotallissa että tiedän että mahtuu vielä moottoripyörä joka tulee kotiin minun jälkeeni
autolla olen ajanut paljon sen jälkeen-reittiä Gborg-Pori en uskalla edes laskea kuinka monta kertaa
Lähetä kommentti