Vielä vähän ja kiitokset!

Yritän palata arkeen!  Tosin tämä päivä on vielä mennyt häätunnelmissa. Kaksi ensimmäistä lomaviikkoanihan meni fiilistellessä ja tunnelmoidessa,  musiikkia kuunnellessa ja jännitellessä, yöunetkin olivat vähän vähissä. Voin vain kuvitella miten jännittävää olisi mennä isosti naimisiin, meidän häämme kun olivat tosi pienet ja intiimit. Nämä kauniit kukkaistutukset, jotka koristivat vihkipöytää ja ruokapöytää sain mukaani.

 Tänään on sitten taas fiilistely jatkunut, olohuoneen pöydällä on pieni lahjapöytä, vaikka toiveenamme oli, ettei lahjoja tarvitse meille tavarapaljoudessa eläville ostaa. Silti pienet muistamiset, kortit ja kukat ja kuohuviinipullot lämmittivät mieltä ja viiniä jää vielä juhannukseksikin. Saimme myös ekologisen lahjan miehen kummitytöltä, lahja mahdollistaa työkalujen ostamisen kehitysmaan maanviljelystä tulemaan. Papin meille painattama vihkipuhekirjanen, on kallis muisto. Sen olen jo parille läheiselle lukenut puhelimessa ääneen!

 Juhlapaikkana oli, kuten joku jo ehkä arvasikin aikaisemmista postauksista, Yyterin Näkötorni, ja ohjelmanumerona oli viiden ruokalajin päivällinen, sen syömiseen meni aikalailla tasan kolme tuntia.

Tässä alkuruoka numero kaksi, Tornin juhallinen vati, joka oli paitsi maukas myös kaunis!

Se, että meidät vihittiin näin lähellä merta ja  alttaritauluna oli tämä maisema, oli ihan  mahtavaa!

Viimeiseksi kiitokset teille kaikille uskollisille blogiystäville, jotaka onnittelitte niin runsaasti. Saimme jopa runoja! Oli kiva huomata, ettette ole minua unohtaneet, vaikka bloggaaminen ja käsityön tekeminen on ollut ihan surkeaa viime viikkoina. Nyt siihen tulee parannus, alan palata "ruotuun" aloittamalla kirjoneulesukista, joita minulta tilattiin kesälahjaksi!

Viimeiseksi tähän Matleenan meille antavat sanat, sopivat niin hyvin meille kuusikympppisille(kin). Näillä siis mennään!


 Leo Ilkka Vuotilan sanat:

Ajatellaan että on tie – puut ja tuuli ja aurinko – 
siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä, 
on onnellista jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa,
toinen puhuu, niin toinen haluaa kuunnella,
toinen on vaiti, 
toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat.
Toisella on painava reppu, 
toinen ottaa sen kantaakseen,
toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän,
he istuvat tierummun kaiteelle ja panevat sen tasan.
Tulee hämärä: toinen kompastuu
niin toinen auttaa kädestä ylös, 
toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään, 
toinen väsyy, toinen puhuu väsymyksen ohi.
Tulee ilta eikä ole taloja, katto harva kuin puun oksisto
toinen painautuu toista vasten ja heillä on lämmin.
Tulee ilta illat, yö yöt, aamu aamut…

KIITOS!