Nostalginen kiemurapitsi kirvoitti monessa muistot noista 70-luvun pitseistä. No, tänään, kun sitten vihdoin ja viimein alkoi sataa sain virkatuksi myös keltaiset pitsit. Näistä tulee kaksi kesäpyyhettä, toiseen päähän kiemuraton pitsi, jossa on mukana valmiiksi virkattu ripustuslenkki. Tässä siis KYH-työni 12 ja 13.
Näitä pitsejä virkatessa tuli mieleeni äidin kangaskasoissa ollut vohvelikangaskasa, määrän näette yllä olevassa lapussa. Tämä vohvelikangas on normaalia vohvelikangasta ohuempaa, jollakin tavalla tosi ihanaa. Mitähän se äitimuori oikein ajatteli tämänkin ostaessaan ja mistä hän on tämän ostanut. Varmaan jonkun porilaisen kangaskaupan loppuunmyynnistä... Minua ei haittaa yhtään tämä kangas varastoissani, olen jopa suunnitellut, että siitä voisi tehdä jopa jonkun ihanan kesävaatteen (= sukuvaatteen, vaikka koko suvulle... tosin voin kuvitella, että muutamat sukulaiset kieltäytyisivät...).
Kuin tilanteeseen sopivasti sain juuri viime viikolla JuJu-kirjakerhosta tämän kirjan. Ostin sen kyllä ihan tämän vohvelikangasmäärän muistaessani ja ajattelin, että olisi ihanan tuore kirja myös opetukseen. Tässä on kovin tuoreita ja kivoja näkemyksiä vohvelikankaasta, myös vaatteena.
Tässä samasta aiheesta. Jokaisella meistä on varmaan myös tähän aiheeseen liittyvää muistoa. Ja jokaisella äidillä. Vohvelikangastyöthän on niin kovin yleisiä alakoulun käsitöitä. Minäkin muistan tehneeni koulussa oranssin vohvelikangaspyyheliinan, jonka muuten pelastin sieltä lapsuudenkodista. Muistan, nuorena ylioppilaana harjoittelemassa ollessani Antinkartanon keskuslaitoksessa, ihmetelleeni kehitysvammaisten ihan mahdottoman taitavia vohvelikangastöitä. He olivat niin tarkkoja, niin tarkkoja, samoin muuten kangaspuilla kutomisessa.
15 kommenttia:
Kauniit pitsit:) Mielenkiinnolla odotan, että mitä vohvelikankaasta syntyykään:)
Näin on, alakoulussa tehdään edelleen vohvelitöitä, (eikä pelkästään pyyhkeitä niinkuin ennen vanhaan)ja monet lapset rakastavat niiden tekemistä. Kannattaako tuo uusi kirja hankkia itselle?
Monta kertaa on tullut mieleen, jotta olisi kiva tehdä jotain vohvelikankaasta(kin). Noista tulee kyllä hyvät pyyhkeet.
Minulla on sellainen lyhyt mekko,lyhyilla hihoilla. Hihat ja taskut ruutupellavaa, muuten vohvelia. Olen tykännyt, käy uimarannalle sekä saunan jälkeen:)
Vohvelikangas on kätevän ohutta, kuivuu nopsasti.
Piti muuten tehdä kesäksi sellainen "suihkuun meno mekko", mikä olisi kätevä leirintäalueilla. Olen unohtanut.
Kiva tosiaan nähdä, mitä kaikkea keksit kankaastasi.
En minä ainakaan kieltäytyisi siitä vohvelikangassukuvaatteesta! Vaikken kylläkään pysty kuvittelemaan, mitä se olisi...
Ihastuttavia pitsejä. Kirjat näyttävät mielenkiintoisilta...
Äitini virkkasi minun vauvapyyhkeisiini tuollaisia kiemuroita. Vieläkin tulevat joskus kotona käysessä vastaan. Ihanan lämpimiä muistoja!
Tänään kävi hassu juttu kun lainasin kirjastosta ihan umpimähkään vain jotain käsityökirjoja ja ajattelin selata sitten kotona, niin käteen oli tarttunut juuri tuo sama kirja jossa on tuo kiemurapitsin ohje ja eilen sanoin, että se olisi kiva oppia... =) Maailma on ihmeitä täynnä!
Kivoja pitsejä!
Itse olen nyt virkannut trikoomattoa.
Nuo pitsit on kyl niin 70-lukua, ei taida sytyttää mua vielä, ehkä joskus? Voisiko vohvelikankaasta tehdä jonkun kylpytakin - kimonon tapaisen, kankaana se soveltuisi siihen. Ainakin muutaman 14 metristä (?) saisi syntymään.
Totta-totta, meilläkin oli noita kiemurapitsejä pyyheliinojen reunoissa :)
Juju-kerhosta aattelin minäkin tuon uuden vohvelikirjontakirjan tilata. Houkuttaa kirjonnan nostalgia...
Joo Päivi, kai siitä vois tehdä kylpytakin mutta kun se kangas on vaan kapeaa niin ei siitä niitä tule koko suvulle... kun ainakin me tämän sukupolven naiset ollaan vähän leveitä siihen, et menee koka kangas aina leveyteen.. :)Mutta on sitä oikeesti n.14m.
Niinpäs onkin postaus. Olen kommentoinutkin. En yhtään muistanut.
Sisarellani on upeita kehitysvammaisten koristamia vohvelipyyhkeitä, siitä varmaan minunkin salainen innostus johtuu.
Lähetä kommentti