Pikkukuvioita

Aamulla kun heräsin aikaisin (vaikka menin vasta yhdeksäksi) sain neulottua nämä Lidl-sukat valmiiksi. 

Keltaiset raidat tein molempiin sukkiin samanlaisiksi, mutta harnaan langan annoin vapaasti virrata. Pariksi sukat kyllä yhdistää, vaikkeivat kuviot ihan samlaiset ole. Lanka on mukavan villaista ja ehkä hiukan karheaakin. Ja sitten seuraavien kerien kimppuun!

Karkasi käsistä

Mikä? Langanlaskenta. Viime vuoden laskin onnistuneesti langan menekin ja kulutuksen. Miksi? Ihan vaan nähdäkeni kulutanko enemmän kuin ostan.  Tänä vuonna kumpikin laskenta meni pieleen. Olen unohtanut kirjata monen monen lankakerän oston ja nyt lopetin myös langan kulutuksen seurannan, vaikka jo ostin itselleni uuden tarkan vaa´an.  Hmm... joskus vaan kaikki ei käy kuten suunnittelee.

Voipi johtua itsesuojeluvaistosta tämä lepsahtaminen, koska en taatusti ole käyttänyt niin paljon lankaa kuin mitä olen ostanut.

Viimeksi ostin Roosa nauha-lankaa Taito shopista (hyvä  tarkoitus pyhittää sortumuksen?) ja totaalinen sortumuminen tapahtui  Lidlin käynnillä, kun näin siellä ohuita sukkalankoja. Niistähän aina tykkään (ja niitähän aina tarvitaan). No nämä ovat ihan selviä herkkuvärejä, vaikkapa tämä ihana keltainen ja raidoittuva harmaa. Sitäpaitsi olen ennenkin ostanut Lidlin lankoja ja ne ovat olleet hyviä, kestäviä ja ennenkaikkea halpoja...

Ja tässä lisää niitä herkkuja Saksan maalta. Eli hei hei kulutuspalkki blogin sivupalkissa. Mitä sitä suotta vääntää veistä haavassa. Ratkesin jo talvella kun tein monta langannoutoreissua Liljan Lankakauppaan Siikaisiin. En edes uskalla ajatella kaikkia niitä keriä. joita on monessa kaapissa, monessa laatikossa  ja mitä mielikuvituksellisemmissa paikoissa. Kuin kaappijuoppo pulloja, minä piilottelen  keriä sängyn alla. Mutta kun sille ei voi mitään  ja jos luovuuskohatus iskee niin silloin pitää olla värejä. Piste!

Äidiltä äidille

Eilen me kaksitoista naista vietimme tyttäreni vauvakutsuja, Baby Showereita. Nehän ovat tulleet Amerikan maalta ja ilmeisesti ovat nykyään kovin suosittuja. Silti uskon, että kautta aikojen vähän samalla tavoin naiset ovat kannustaneet ja tsempanneet äidiksi tulevaa, ihan ympäri maailmaa.  Näissä juhlissa oli eri-ikäisiä, jo äitejä, sekä niitä joille äitiys on vielä tai ehkä tulevaisuuden asia. Ystäväni Paula oli virkannut kaikille vieraille rintarossit, jotka minä koristelin asianmukaisella tekstillä ja rusetilla. Kuvassa tuleva äiti keinuttelee keinutuolissa rintakoru rinnassa.

Kiitos vielä Paula näistä koruista, niistä tykkäsivät kaikki kovin ja niiden jakaminen oli kiva ohjelmanumero. Niitä oli yhteensä 12 ja kaikki erivärisiä aina samanvärisine rusetteineen.

Vauvakutsuissa muistetaan äitiä ja vielä syntymätöntä ja varmaan ennenkaikkea tsempataan tulevaa äitiä uuteen vaiheeseen elämässään.  Hieno lahja oli  tulevan isotädin yllätyslahja vauvalle. Tytär sai hänen poikiensa vanhoja vauvanvaatteita kertomuksien kera ja olipa joukossa minunkin ompelemani ulkoilupuku suoraan 90-luvulta.

Hienoin lahja kaikista oli minusta äitini kirjoma villainen vuoritettu peitto, jonka äitini oli antanut pikkusiskolleni, tällä tulevalla isotädille hänen tullessaan äidiksi. Äitimme tuntien tiesimme peiton syntyhistorian. Todennäköisesti äidillä oli ollut valkoinen villakangaspala ja hän oli sitä pyöritellyt ja siitä se idea sitten oli lähtenyt. Vihreät virkkaukset ympärille ja kaikki kedon kukkaset tulevalle vauvalle onnea tuomaan.

Itselläni ei ole mitään havaintoa kyseisestä peitosta, se on minulta mennyt ihan ohi, todennäköisesti omien kiireiden takia. Olkaa hyvät ja ihailkaa äitini kirjontataitoa. Oli hienoa, että äitikin oli läsnä näissä kekkereissä. Hänhän kuoli runsas seitsemän vuotta sitten ja olisi täyttänyt  tänä vuonna 87 vuotta lähes päivälleen ensimmäisen lapsen lapsen lapsensa laskettuna syntymäaikana.

Nyt palaan taas arkeen mukavan viikonlopun jälkeen. Runsas kuukausi pitää vielä malttaa odottaa, kunnes olen oikeasti Mamma.

 Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogiystäville!

Valmista

Tänään töiden jälkeen (kun tokenin huilattuani) viimeistelin eilen valmiiksi saamani vauvan housut. Kostutin ne eilen asettumaan ja tänään kieputin nyörin niihin miehen ystävällisellä avustuksella. Olen tosi tyytyväinen kokonaisuuteen ja pipostakin tuli suloinen. Sen tein vähän mittailemalla ja tutkimalla eri ohjeita, Dropsin sivuilta. Halusin tehdä senkin ainaoikein, koska se mielestäni sopi parhaiten housuihin ja takkiin.

 Tuskailin sisällä kuvaamisen kanssa. Kyllä kiiltävä merinolanka on hankalaa kuvattavaa. Alakuvan lähikuva paljastaa sen, että joka ikinen hiukankin epätasainen silmukka piirtyy tarkasti kameran kuvaan ja neule näyttää ihan surkealta, vaikkei luonnossa näyttäisikään. 

Kirjoneulevälipalaa

Muutaman viikon aikana olen aina välillä neulonut näitä jämälankasukkia. Lankana useiden vuosikertojen Seitsemää veljestä. Taitavat mennä lahja- ja tuliaisvarastoon, joka onkin ammottanut tyhjyyttään.

Viikot huristavat vauhdilla eteenpäin. 

Tuntuu, että aina on perjantai tulollaan!

 Huomenna perjantaina meillä onkin miehen kanssa edessämme  iltatilaisuus. Sinne pitää mennä ja ihan mielenkiintoista on mennä, vaikka emme varsinaisesti rakasta muodollisia tilaisuuksia ja pukukoodeja.

Kiitos kaunis kaikille edellisistä kommenteista ja onnitteluista!