Vihreää

Konttineule huivi innosti kokeilemaan  tälläistä virolaisesta liukuvärjätystä villasta. Tästä samasta kerästä olen neulonut edellisjouluksi Ailin lapaset muistaakseni mustan kanssa Päivi-siskolleni. Tästä tulee huivi, taas.. Minulla on vielä kolmaskin lankavyyhti virolaista villaa. Se on punaista ja sen ostin Saarenmaalta.Vironvilla siis herätti minuun huivivillityksen. Monet blogin pitäjät esittelevät vain valmiita töitään. Minä taas aina herkuttelen keskenneräisten kuvaamisella... Tässäkin kerä näytää jännittävältä, samoin kolmiuloitteinen neuleen pinta; sehän on ihan erinäköistä pingotuksen jälkeen.

Sain tunnustuksen Neferiltä. Neferi oli vaikuttunut siitä konttihuivista: kiitos kiitos! Koska sain tämän samaisen tunnustuksen viime viikolla en vastaa kysymyksiin, koska eihän tässä viikossa mikään ole muuttunut. Jos joku haluaa lukea, mitä vastasin naistenpäivänä niin olkaa hyvä. Sieltä löytää myös kysymykset joihin pitäisi vastata, jos tunnustuksen saava haluaa niihin vastata...
Nyt sitten taas pähkäilen kenelle tätä jatkan... Hmmm...

Siskolleni Paulalle, jonka esimerkki sai minut perustamaan blogini. Hänen Porin murteen kielinen bloginsa on monenmielestä vaikealukuinen, mutta se on kyllä ehdottomasti tunnustuksen arvoinen.Jos saan siskoa kehua niin hän tietää Porin murteesta tosi paljon, koska kirjoitti jo 80-luvulla Porin murteesta kirjan Suomalaisen kirjallisuuden seuran murrekirjasarjaan.

Opiskelukaverilleni Sannelle, jonka tapasin täällä yli 30 vuoden takaa. Hänen bloginsa on erilainen kuin minun "kirjava " blogini ja se on "på svenska".

Novamelinalle, jonka blogissa on kivoja ompelutöitä.

Pirenalle, joka on aivan mahdottoman taitava neuloja

ja Pikkudidille, jonka kanssa meillä ei ole yhteistä ikä, vaan ihanat vanhat tavarat ja lasiesineet, joista tykkäämme molemmat.

Nollaus

  

Nämä sukat olivat vähän kuin pääkopan nollaus sen konttipähkäilyn jälkeen. Lanka on Regian sukkalankaa. Raita  tuli ihan automaattisesti, mutta mielestäni oli kuitenkin virkistävän erilaista raitalankaa.Sopivan yksinkertaista, eikä oltu sorruttu sellaisiin kommervekkeihin, että raidoitus menee suttuiseksi.Aurinko änkesi vallan väkisin kuvaan. Mikäs sen mukavampaa...

Kevät ja mustavarikset

Sunnuntaina olin elokuvissa. Koska elokuva alkoi jo klo. 15 otin kameran mukaan ja kuvasin vähän Porin kivikaupunkia, koska tyttäreni asuu ihan siinä lähellä. Tässä on raatihuoneen puistoa. Sen joen puolella on Porin raatihuone, joka on valmistunut 1841. Sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel. Se on toiminut Porin kaupungintalona vuoteen 1961. Nykyään siinä on virastoja, sekä kellariravintola.  Ylhäällä oikealla ja alhaalla vasemmalla on Porin teatteri  ,jota voidaan pitää suomenkielisen teatterin kehtona, sillä juuri Porissa Kansallisteatterin edeltäjä Suomalainen teatteri aloitti toimintansa vuonna 1872.

             

Tämä kollaasi esittelee sitten Porin nykyistä kaupungintaloa, Junneliuksen palatsia.Palatsin on suunnitellut arkkitehti August Krook, ja sen rakennuttivat apteekkari Robert Junnelius ja kunnallisneuvos sekä konsuli Hugo Rosenlew. Se valmistui 1895. Porin kaupunki hankki sen omistukseensa vuonna 1962. Sen peruskorjaus alkoi vuonna 2006 ja kunnostus maksoi 6 miljoonaa euroa! Perimätietojen mukaan Junnelius halusi tehdä vaikutuksen vaimonsa Ellenin isään Rosenlewiin ja hän lähetti Krookin Venetsiaan ja Firenzeen tutkimaan sikäläisiä palatseja. Siksi palatsissa on seinissä gondolien kiinnitysrenkaat. Alhaalla oikealla oleva kuva on kuvattu tyttäreni parvekkeelta. Siinä näkyy kaupungintalon kulissimainen etuseinä ja sivulta arkiseinää, joka on rapattua ja maalattua  tavallista tiiliseinää.

             

No sitten ne mustavarikset! Ne ovat tulleet Poriin ja pesivät ja kraakkuvat täydellä teholla ihan Porin parhaimmalla paikalla. Täällä ei varmaan paljoa rakastetumppa ja vihatumpaa lintua olekaan.Suomessa mustavariksia pesii n. 2000 paria, Satakunnassa 600 ja yli puolet niistä Porin kaupungissa. Voitte kuvitella sitä kraakkunaa, mikä täyttää Porin puistot ja hautausmaan. Mutta... Rakkaalla ja vihatulla linnulla on myös oma Facebook sivu sekä oma pesä Kirjurinluodon Pelle Hermannin leikkipuistossa. Mikä meitä porilaisia oikein vaivaa! No, sunnuntaina mustavarikset piristivät minua näiden kauheiden uutisten jälkeen: kevät tulee ja luonto on voimissaan!

Kaino

Olimme viime viikon tiistaina pitämässä Satakunnan tekstiiliopettajien kokousta Köyliössä Kaino- neulomossa. Se oli niin kiva paikka! Ja meillä oli niin kiva Naistenpäivän ilta! Kainon on perustanut kaksi nuorta pienten lasten äitiä, Niina ja Sanni, ihan vaan ostamalla vanhan, perinteisen neulomon neulekoneineen ja opettelemalla koneiden käytön entisen omistajan avulla. Kannattaa tutustua Kainoon. Ja jos liikutte Satakunnassa kannattaa poiketa.

Ostin sieltä itselleni yhden tuubikaulurin.Kainon puuvillatuotteet ovat luomupuuvillaa ja villat merinovillaa. 

Kaikista hauskinta illassa oli se, että me saimme kokeilla teollisuuskoneilla ompelua ja valmistaa jotain itse. Minä ompelin pitkistä soiroista vihreän villaisen kevätkaulurin

ja omenaisen kaulurin.

Eikä siinä kaikki. Sain mukaani ison kassillisen merinovillakartioiden loppuja. Niissä on upeat värit! Meinaan kokeilla niitä kirjontaan.  Voitte kuvitella, että siitä viime viikon tiistaista ei paljon Naistenpäivän ilta voi parantua.

Valmis konttineulehuivi

Tämä viikko on ollut varsinainen konttineulomisviikko. Aloin viime lauantaina neuloa tätä huivia ja eilen sain sen valmiiksi. Se oli siis viikon projekti. Lanka on virolaista liukuvärjättyä villaa, huiviin meni koko vyyhti 145g.Langan olen ostanut monta vuotta sitten.Itse olen joskus vuosikausia sitten kokeillut konttineuletta. Siitä en paljoa muistanut. Niinpä hyvät ohjeet olivat tarpeen. Tosi hyvät ohjeet löysin täältä pdf-tiedostona sivun alareunasta.Muutaman ruudun tehtyäni neulominen sujui ja oli kivaa, kunnes... Pari kertaa tein virheen niin, että yks kaks ruutuja oli leveyssuunnassa  enemmän kuin piti. Konttineuleen neulominen on sellaista, että rytmi pitää säilyttää. Jos oikean ja nurjan puolen kerrokset menevät sekaisin niin sitten voi käydä näin. Ei enää tiedä kavennetaanko oikealla vai nurjalla kerroksella. Kerran huivista nousi ylös puolikas kuutio.Aika jännää, jossakin se voisi olla hienoa, muttei nyt ehkä tässä huivissa. Vieläkään en edes tiedä mitä siinä tapahtui. Viimeistelin huivin huovuttamalla sitä hiukan käsin villanpesuaineliuoksessa. Siitä tuli niin pehmeämpi ja sain pinnan pikkusen huopumaan. Suosittelen konttineuleen neulomista, se on jopa hiukan koukuttavaa. Silti: nyt MINÄ haluan neuloa perussukat valmiiksi ja rentoutua ilman aivojumppaa!