Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Viime aikoina on ollut kiireistä: johtuen työstä ja kaikesta hässäkästä täällä kotona. Milloin on kaadettu puita ja oltu takkavalmiteluissa. Tuntuu, että blogimaailma on ollut vähän huonossa mallisssa, muiden blogien kommentoimiminen, sekä mm. tunnustuksen jatkaminen.   Minua on muistettu kahdella tunnustuksella ja tästä ensimmäisestä tunnustuksesta on kulunut jo aikaa vaikka kuinka.   Kiitos Breezie ja Paula. Toisen (kuvissa sen ylimmän) tunnustuksen sain toiselta Paulalta.. Kiitos siitäkin!

Näissä kummassakin piti kirjoittaa seitsemän satunnaista asiaa itsestä. Tässä siis niitä ihan vaan hatusta temmaten.

1. Tykkään työstäni, mutta loman odottaminen tuntuu iän myötä vaan kiihtyvän. Nyt olen niissä tunnelmissa.

2. Olen sosiaalinen erakko, koti on minulle ehdottomasti paras paikka. En kaipaa oikeastaan koskaan minnekään muualle.

3. Olen kova innostumaan asioista, mutta joskus innostus lopahtaa yks kaks (näin on käynyt mm. akvarellimaalaukselle ja öljyvärimaalaukselle, huovutukselle jne jne ....)

4.Koulussa en ollut hyvä käsitöissä mutta kotitalous oli minulla 10!

5. Tykkään leipoa pullaa. Onneksi mieheni tykkää syödä pullaa; sovimme siis toisillemme!

6.Tällä hetkellä sade ottaa hermoon. Vuorokauden sisällä on satanut melkein tauotta!

7. Nukun nykyään huonosti: kissat riehuu aamun sarastaessa, haavelen liikaa uudesta takasta ja kuumat aallot painaa päälle! ;)

Mutta, nyt laistan tunnustuksen velvoitteen jatkaa tätä siten kuin pitäisi. Nytkin blogini lukulistalla vilisee tunnustuksia, näitä on siis kovin liikkeellä.
Niinpä teen tälläisen tempun: annan tunnustuksen jokaiselle, joka sen haluaa! Ole hyvä!

Kivaa postia

Tänään työkaverini Paulan kanssa kotiin lähdettyämme juttelimme siitä kuinka paljon mieliala vaikuttaa työntekoon. Jos on huono päivä, ei meinaa millään jaksaa, mutta on kun ihan pakko! Varsinkin kun työskentelee lasten kanssa, mutta ei silti; ihan sama on monessa muussakin töissä, jossa on tekemisissä ihmisten kanssa. Tänään oli silti kiva päivä, viikonlopun flussa on kadonnut alkuunsa ja hyvä  niin!

Kotiintuloa  piristi kiva posti, jonka sain Tampereelta. Voitin Pva Pionin Kaikenkirjavaa-blogin arpajaisissa. Paketti oli kyllä ihastuttava ja just niin ihanan kaikenkirjavaa ja kukallista ja vaikka mitä, niin sinua, rva Pioni!

Kiitos!

Suurena Marimekon ystävänä käsipyyhe oli mieluinen!

                   Lintuavaimenperä pääsi heti laukkukoruksi.

 Mutta, viimeisenä paras! Mustat porkkanan näköiset! Vau! Näyttävät kiehtovilta. Ja vielä hienompaa on se, että mustista porkkanoista tulee kukkia.

Viikonloppuna juurakot pääsevät maahan ja taidanpa tehdä niin, että laitan niitä kokeilumielessä vähän erilaisiin paikkoihin, koska täällä meilläpäin on tontit vähän isonpuoleiset ja myös ongelmapaikkoja löytyy!:)

Melkein liian jämäsukat

 Näiden sukkien väritys on jo melkein liikaa meikäläiselle. Nämä on sekoitus kahdesta sekavasta ja tulos on kyllä sekaavaakin sekavampi. Mallin ideana toimi Jänikset maailmankartalle- sukat Neulekirjasta (Korhonen&Österman).

 Kyllä näitä sitten onkin kudottu, ainakin ajallisesti. Tämä vuodenaika taitaa olla kohdaltani heikointa käsitöiden suhteen. Olen siis tyytyväinen, että sain edes jotakin valmista Jämäblogiin. 

Tällä viikolla alkaa takkahomma olohuoneessa. Siinä sitten onkin haastetta kerrassaan ja en oikein edes tiedä, mitä se uunin muuraaminen ja savupiipun tekeminen pitää sisällään? Jännittävää....

Symmetriset sohvanvaltaajat

 Viime lauantai meni kirpputorilta ostamieni sohvien roudaamisessa.

 Tänään lähdin heti aamulla ostamaan itselleni kolmatta villapeittoa Porin Villasta ja Peitteestä. No, itseasiassa se on jo neljäs, koska yksi peitto odottaa Päivi-siskoa.

 Kissat ovat ottaneet sohvat heti omikseen. Nekku ei ole yhtäkään yötä nukkunut sängyssämme sohvien ostamisen jälkeen. Kissat muodostavat täydellisen symmetrian; minä yritän sitten istua jossakin sohvan kulmassa.

                           Hienoa, että on vielä olemassa  perheyrityksiä!

Teatteria

Ruosniemen koulun yhteinen käsityöprojekti on tänä vuonna ollut nukketeatterin valmistaminen. Nukkeja tekivät kaikki luokat. Kyllä nyt kelpaa suunnitella nukketeatterinäytöksiä kun koulussa on iso kasa erilaisia nukkehahmoja. Pienten puput, oravat ja muut metsän eläimet olivat tosi hellyyttäviä! Itse  opetan vain niitä isompia oppilaita, mutta pienten työt olivat vallan suloisia. Jokainen on ihan oma näköisensä!

Kiitos vielä kaikille mukavista kommenteista ja onnitetteluista hoitaja-kissa postaukseen!

  Lähetin samana päivänä myös sähköpostia englantilaiselle suunnittelijalle Debi Birkinille ja olin vallan otettu, että hän samantien vastasi omaani sähköpostilla ja oli käynyt tsekkaamassa millälailla muutin kissasta hoitajan hänen Nurse Bearinsa ohjeilla.
Ja vielä tykkäsi kissasta ja erityisesti sen mustasta nenästä! :)