Kiva päivä

Tänään vietimme ensimmäistä hääpäiväämme. Onpa vuosi mennyt nopeasti. Suuntasimme Yyteriin. Siellä on aina niin kaunista, vähän viileämmälläkin.

Meri vesi on nyt kovin alhaalla. Kuulin viime viikolla siitä radiosta. Pohjoisempana se on laskenut vielä enemmän pohjoistuulien takia. Tuulet työntävät vettä etelään päin. Kyllä se täälläkin huomasi. Tämäkin kivi on yleensä meressä. Nyt ihan kuivalla maalla.

Yllättävän paljon oli väkeä rannalla, muttemme nähneet yhtäkään uskalikkoa vedessä. Voisin kuvitella veden olevan jäätävää. Silti pikkulapset kahlasivat rantavedessä ämpäreillä vettä hakien kaivantoihinsa. Niin tuttua touhua. Hotellin parkkipaikka oli tyhjä, kyllä se lämpö vaan on se, mikä saa ihmiset rannalle.

Menimme kahville Yyterin vesitorniin, jota nykyinen yrittäjä sanoo Yyterin näkötorniksi. Minulle se kyllä on aina se vesitorni, se mikä se oli minulle jo lapsena.Siellä tornissa meidät vihittiin tasan vuosi sitten. Sieltäkin katsottuna huomasi veden alentuneen. Vuosi sitten ottamissani kuvissa ei saarien edustalla näy lainkaan hiekkarantaa.

Kotiin tultuamme kokeilimme uutta kaasugrilliä,  söimme herkkuja ja joimme kuohuvaa.

Tulitikkurasian pituinen perhonen oli seuranamme. Aika hurjan näköinen veitikka. On tainnut todella jämähtää tuolin selkänojalle kun on siinä vieläkin, nyt illalla. Tietääkö kukaan, mikä tämä on? Kyselin siskontytöltä, joka on biologi. Lupasi kysyä tarkemmin työkaveriltaan. Luulisin saavani vastauksen, kun työpaikkana on luonnontieteellinen museo  Helsingissä.                                                       No, se vastaus tulikin jo toiselta taholta, syreenikiitäjäksi epäillään. Lepäilee päivän, kiitää öisin...