Minun elämässäni on aina ollut kissoja. Lapsuudenkodista muistan Mikun, Arvon ja Aliisan ja ihan viimeiseksi äidin kissan Jaskan joka alunperin oli Helsingistä löydetty roskiksesta, mutta joka päätyi pikkusiskolle ja sitten äidille. Myös kahdella siskolla on kissoja, sekä vanhemmalla tyttärellä kaksi ja nuoremmallakin varmaan jo pian!
Tässä kuva eiliseltä illalta kun yritän virkata. Eihän siitä mitään tullut!
Kun tuli kerros valmiiksi ja työ olisi pitänyt kääntää niin Nekku kävi makuulle.
Aamulla Rosvo syö ruohoaterian keittiön ikkunanlaudalla. Mies huolehtii siitä, että aina on tuoretta ruohoa kylvettynä pariin rasiaan.
Kuivamuona-ateria on keittiön kapella tasolla. (mahdollisille hygieenikoille lisättäköön, että tällä tasolla ei ole ihmisten ruokia, eikä astioita....)
Kun päivällä talo on tyhjä ihmisistä, kissat nukkuvat omissa kätköissään. Niillä on kaikki huoneet käytössä.
Mutta kun tulen kotiin niin ne ovat ovella vastassa ja kun sytytin uunin, ottavat molemmat heti lämmön vastaan.
Koska talossa on lankaa, kissat ovat usein siellä missä langatkin. Niinpä neuleeni eivät varmaan oikein ole soveliaita kissa-allergisille...
Viime syksynä ostimme uuden kissan kiipeilytelineen. Kun se oli kasattu olin vähän sitä mieltä, että taisi karata mopo käsistä. Niin massiiviselta se näytti. Mutta nyt olen sitä mieltä, että se on just passeli. Jos pitää sisäkissoja, pitää niiden viihtyvyyteen satsatakin. Siinä on hyvin linnunvakoilupaikkoja,
sekä mukavia kellimispaikkoja. Tässä tilanne juuri nyt ilta-auringossa.
8 kommenttia:
Onpa siellä kissanpäivät. Osaan kuvitella, miten ihania kissanleluja lankakerät ovat. Harmikseni olen kissoille allerginen. Pitää tyytyä katsemaan vain upeita kuvia.
Kun olin lapsi, meillä oli aina kissoja. Jo kotoa muutettuani vein heille vielä yhden kissan, jolla oli jo tappotuomio odottamassa. Se elikin kaikista kissoista pidempään. Itselläni ei ole koskaan ollut omaa kissaa, vaikka niistä pidänkin. Sen sijaan meille muutti koira :D
Ihana kissojen maailmantarkkailutorni.
Hieno kiipeilyteline. Ihan kuin en olisi nähnyt sitä. Minä muistan vielä Mikinkin, ja sitten Mikun, Arvon, Alinan ja Jaskan. Teidän Mörrin ja Miirun. Ja omat kissanut tietysti, kaikki seitsemän. Huh.
Onpa söpöjä kisuleita :)
Suloisia kissoja, ja tosi kiva postaus, vaikka olenkin enemmän koiraihminen. Kaikki eläimet ovat ihania ja kissoillasi on kyllä hienot oltavat kiipeilytorneineen ja lankakerineen. Hassua kun kissat käyvät syömässä pöydillä, kun koirat syövät lattian nurkissa!
-Sirpa-
Oi, kissoillannehan on ihan luxus-varustelu! Oikeaa lolkoisaa kissanelämää!
Lapsuudessani meillä kävi päivittäin kyläilemässä Julkusen Kalle - sillä nimellä sitä kutsuttiin meillä, jonkun kotikissahan se varmaan oli, päivät vietti meillä, yöt muualla.
Kun Kalle lopetti vierailut, koulumatkalla seuraani lyöttäytyi Krumeluu (koulussa oli sinä päivänä luettu sen nimisestä kissasta) ja asettui taloksi, pysyvästi ja lopullisesti.
Nytkin vanhemmillani on kissa, löytöeläinkodista haettu. Appivanhemmilla on kissa, Miehellä oli kissa nuoruudessaan.
Tuntuu, että enemmän olisimme kissaihmisiä, mutta jotenkin vaan koirat ovat vallanneet kotisohvamme...
Talo ilman kissoja on kuin.......noh, tosi tylsä koti ☺ Empä oikein muutakaan tuohon keksinyt ☺ En osaa enää kuvitellakkaan millaista olisi elää kissatonta elämää ☺
Lähetä kommentti