Kotona onnellisena

 Olen täydellisesti endorfiinihumalassa. Kaksi viikkoa sitten vähän synkkänä ajelin lumisateessa Kankaanpäähän tuki ja liikuntaelinvaivaisten yksilöllisen kuntoutuksen toisella jaksolle. Kaksi viikkoa yhteen putkeen tuntui ankealta, lähinnä sen takia, että tuli lunta. Marraskuussa kun puhelimme, että sitten kun seuraavan kerran palaamme Kankaanpäähän, on jo kevät. ...

 Kaikki kääntyi ihan päälaellaan, kun endorfiinihumala veti mukaansa meidät seitsemän monin tavoin vaivaista. Vaikka lihakset tulivat välillä tosi kipeiksi, fysioterapeuttien yksilöllinen, kannustava suhtautuminen meihin sai meidät uskomattomiin suorituksiin ja toisten tuki oli myös mahtavaa. Tiukka lukujärjetys piti hyvässä vireessä ja jos siinä oli aukkoja niin täytimme ne kämppiksen kanssa ihan omaehtoisesti hyödyntämällä  mahdollisuuksia.

Ihmeellisintä koko jutussa on se, että kun tuli takaisin missään ei ollut lumen häivääkään ja Kokemäenjokikin virtasi vuolaanaan, vaikka lähtiessäni se oli umpijäässä niiden kovin yöpakkasten jäljiltä. Kevät tuli siis just silloin kun olin kotoa poissa.

 Mitä nyt sitten? Koska kuntoutus lopui olen nyt omillani. Mieltä lämmitti silti se, että jo pienillä tavoitteilla, joita minulle asetettiin syksyllä, pystyin nostamaan tasoani kuntotestissä sekä myös lihaskuntotestissä. Tänään aloitin sauvakävelyn, koska luupiikkipahoilainen on jo aikaisemmin tänä keväänä poistunut vaivaamasta.

Nyt mennään vähän lujempaa vähän suuremmalla sykkeellä! 

 Kukkapeitosta puuttuu enää  vähän paloja, niitä virkkasin ja kiinnitin peittoon viitisen kymmentä.

 Kotiväkeä tuli kyllä ikävä ja eniten ikävöimäni sai minulta perussukat tuliaisena.

Viimeisenä esittelyssä varsinainen ihanuus. Voitin tämän ihanan paketin Aikun blogiarpajaisissa ja tämähän piti hakea heti samana päivänä tänne saapuessani. Kiitos Aikku! Suklaat on jo syöty ja teetä taidan kokeilla heti tänä iltana!

Ihana olla kotona ja mikä hienompaa on kiva mennä töihin maanantaina. Täydellinen irtautuminen arkielämästä on mahtava juttu!