torstai 3. helmikuuta 2011

Perittyä

 Äitini taloa tyhjennettäessä minulle lankesi paljon tavaraa ihan ammattini vuoksi. Sain ihania vanhoja peltilaatikoita, jotka jo sinällään ovat hienoja. Sisällä on kuitenkin ihania nappeja eri vuosikymmeniltä.

 Osa napeista on vielä pakkauksisssaan niinkuin nämä. Oletan, että näitä on käytetty alusvaatteiden nappeina. Ne ovat myös niin litteitä, että ne voi vaikka mankeloida, eivätkä ne mene rikki.
 Äitini on lajitellut paljon nappeja hakaneuloihin niin, että samanlaiset löytyy. Nämä punaiset napit on ollut jossakin vaatteissa ,mitkä äiti on tehnyt meille lapsille kun olimme pieniä. Ne  ovat NIIN tuttuja. Metallinapit ovat harmaista Marimekon taskumekoista. Niitä äidillä oli monta.
Joukossa on hellyyttäviä nappirannerenkaita. Niitä ovat varmaan lastenlapset pujottaneet mammalassa kyläillessään .

11 kommenttia:

Neferi kirjoitti...

Tuo ankkurinappi on todella tutun näköinen, sellaiset pienet versiot olivat meillä veljeni kanssa merimiesasuissa, jotka äiti ompeli mummolareissua varten. Matkustimme junassa itäisestä Suomesta Lahteen ja muistan vieläkin sen kankaan tunnun, mikä asuissa oli :).

Samaten muistan littanat alusvaatenapit ja nuo litteät metallinapit.

Purkit jo itsessään ovat mahtavia..

Paula kirjoitti...

Minullekin näihin nappeihin kiteytyy paljon... Jo minun lapsuudessani 1950-luvulla niitä oli ja niillä joskus leikittiin. Sitten kokoelma senkun karttui.

Alisa kirjoitti...

Okei, kiitos tiedosta! Olen ostanut villat Vitriinistä ja Askarteluporista, hiukan Tiimaristakin. TaitoShop Itäpuistossa (?) myy muuten kans kilohinnalla ja edullisesti.

KristiinaS kirjoitti...

Ihania aarteita! Quality Street toffeet oli ja on tosi hyviä mutta hintavia. Noi toiset purkit on kauniita ja harvemmin nähtyjä.
Nyt kun flanellipyjamat yms. vanhat vaatteet on taas käyttötavaraa niin nuo napit vois olla haluttujakin. Tehdäänköhän niitä taas?
Kun tuut stadiin niin muista sitt katsoa mun blogista PK-seudun lankakaupat, joku on saattanu muuttaa sitten viime käyntisi.

Nija kirjoitti...

Vautsi mikä saalis! Noista voi tehdä vaikka mitä.

Meillä leikittiin mummolassa lapsena napeilla :)

Kiitos vierailusta blogissani.

Matleena kirjoitti...

Ihana nappi- ja rasia-aarre sinulla! :) Alimman kuvan ankkurinappi on kovin tuttu minulle. Sellaisia nappeja oli minun ensimmäisessä ostetussa takissa. Olin noin 10v silloin. Se takki oli punainen merimiestyylinen ja NIIN ihana minusta. Takin seuraksi sain huopahatunkin, jossa oli sellainen silkkimäisestä langasta tehty tupsu, ihanan pehmeä. Olin minä muuten hieno niissä kulkiessani. ;)

Auli kirjoitti...

Kiva juttu, että niinkin yksinkertainen ja tavanomainen asia kuin nappi kirvoittaa noin paljon muistoja ihmisissä! Mullekin Quality toffeet myös herättää muistoja. Muistan, että sisko toi niitä 70-luvulla Lontoosta ja epäilen, että tämä rasia on just se. Viime joulun alla oli pakko ostaa sellainen pieni boksi ja syödä ne (yksin, tunnustus....) ja ne on niin ihania. Ainoa harmi, että sieltä puuttuu nykyään yksi, sellainen jollakin tavalla maltaan makuinen toffee...

Så Vitt Jag Vet kirjoitti...

Ljuvligt med gamla knappar.. Kommer ihåg som barn att jag alltid hos min mormor lekte med knappar...
Kraam
Sanne

KristiinaS kirjoitti...

Just, sitä maltaan makuista mäkin kaipaan! Olen metsästänyt sitä mallasmakua muistakin toffeista jos vaikka olis joku muu napannut sen mausteen mutta ei ole tärpännyt. Tuoteselosteita luen silloin ku muistan, ehkä joku päivä onnistuu.

Pirjo kirjoitti...

Voi, mikä aarre! Ihania nappeja! Nuo samaiset ankkurinapit ovat ´minullekin tuttuja - perin vähän samanlaiset mutta paljon pienemmän aarteen.Quality street on meilläkin samassa hommassa, mutta nuo muut rasiat ovat kyllä myös aika komeita.

Minna kirjoitti...

Ihania aarteita! Juuri eilen lyhensin omaa Marimekon taskumekkoa ja otin siitä alimmaisen napin talteen ;D Minun mekko on nyt ensimmäinen ja oli kyllä niin arvokas, että toivon tämän yhdeen kestävän loppuelämän.