Kevättä ja kunnallistekniikkaa

Lomaviikko hurahti ihan erilailla kuin etukäteen kuvittelin. No, tähään ikään luulisi tietävän, ettei kannata suunnitella kauheasti. Itse ennen lomaa olleessa neulomisbuumissa kuvittelin, että koko lomaa menee neulomisinnossa, toisin kävi.

Koko viikkona en neulonut mitään, tänään loman loppuessa jo aloin suunnitella. Muuten oli mukava, käydä läheisten kanssa syömässä eri kokoonpanoissa ja saada mukava yövieras.

 Asuinpaikkani sai pari vuotta sitten asemakaavan ja läheinen pelto on tontitettu omakotitaloja varten ja kunnallistekniikka lähenee lupaavasti ja sen myötä tervetullut viemäröinti. Haja-asutusseudun pihakohtaiset imeytys-ymt kentät tuntuvat minusta rasittavalta ajatukselta ja olen tyytyväinen siihen, että kaupunki rakentaa viemärin ihan tontin viereen. Talosta viemärin putken päähän saattaminen on oma juttunsa, pari puuta taitaa tarvita kaataa, mutta uusia kasvaa aina!

On mielenkiintoista seurata homman etenemistä, vauhti on 12m päivässä, märkyys kuulemma haittaa ja se, että routa on kovin ohut tänä talvena. Kuten kuvista näkyy, täällä on todella kovin keväistä. Ja toivottavasti pysyykin samanlaisena,  en todella kaipaa mitään takatalvea. Kuntoilukausikin on jo päässyt hyvään vauhtiin. Yritän joka päivä kerran päivässä lenkille ja kun illat pitenevät ja pimeys tulee aina vaan myöhemmin se on paljon kivempaa.

Ensi viikolla alkaa maaliskuu. Ja se on jo sitten kevät, ihanaa!

Ystävänpäivää!

Tänään aloitimme täällä Porissa hiihtoloman... tai puhutaan mieluummin vaikka talvilomasta, koska lumesta on enää rippeet jäljellä. Minulle loma on loma  vaikkei lunta olisikaan.  Olen niiiiiin sen tarpeessa!

Tänään mieltäni ilahdutti muutama ystävänpäiväkortti joita sain. Ystäväni ja hyvä työparini  Paula ilahdutti ja yllätti minut ihanalla lahjalla. Hän oli löytänyt kaupasta kortin, jonka kuvan mukaan hän oli toteuttanut ihan täsmälleen samanlaiset sukat ihan suurennuslasilla korttia tutkien.  

Myös ystävänpäiväpaja, jonka toteutin viidesluokkalasille oli kiva. Tähän pajaan liittyy hauska yksityiskohta. Aino ryhmän poika oli vissiin käsittänyt, että meillä on ystävänpäivämaja! Ehkä hän oli vaan kuullut väärin tai sekoittanut kaksi sanaa. Aamulla välitunnilla hän sanoi minulle, että hän luuli, että teemme luokkaan majan ja olemme siellä kaikki viettämässä ystävänpäivää.... Liikuttavaa... ;)

 Oppilaat olivat ihan innoissaan pienistä kivoista töistä, joita he saivat tehdä. Syntyi monta kivaa lahjaa, aina mummuja ja pappoja myöten.

Omat korttini jäivät sille asteella, että ostin postimerkit kortteja varten, mutten yhtäkään korttia saanut postiin. Sen takia soitin muutamalle ystävälle, jotka muistivat minua kortilla ja puhelut olivatkin mukavia, taisivat olla mukavampia kuin kortti olisikaan ollut.

Miehen kanssa avasimme viimeisen hääjaksi saamistamme pulloista, tämä viimeinen olikin ainoa aito shampanjapullo. Viikonloppuna tulee vuosi kuluneeksi siitä, kun sovimme naimisiin menosta eli menimme siis  kihloihin. Hieno ja ihana, onnellinen vuosi takana, tämän vuoden viimeinen sinetti oli vielä viime viikonlopun pikkusiskoni naimisiin meno, joka ilahdutti myös minua. 

Ja nyt minä nautin lomasta... ja  toisen  lasillisen kuohuvaa!

Oranssit kukat

 Taas kävi vähän niin, että kun jotakin tein, niin jämähdin. Näissä lapasissa yritin vähän enemmän tehdä kukan näköisiä näistä "kukistani". Nehän  olivat aikalailla pelkistettyjä edellisissä versioissa. Näihin kukkiin minulla oli syy: halusin, että niistä tulisi iloisia.

Näissä kolmessa viimeisessä lapasparissa ainakin todella opin  tekemään kirjoneuleeseen kivasti peukalokiilan ilman ohjetta ja niin, että peukku istuu hyvin ja kuviot menevät sujuvasti. Kertaus on siis opintojen äiti, tässäkin. No, onneksi kuvat ovat tarkat, jos teen joskus samankaltaiset. Nyt saa tämän mallin muuntelu toistaiseksi riittää. Nämä  lapaset kun menevät ystävänpäivälahjaksi työkaverille niin, että näihin kuvan yksityiskohtiin pitää ehkä palata. Työkaverin  lempiväri on oranssi ja hänellä on tällä hetkellä tosi rankka paikka edessä. Niin rankka, ettei voi oikein kuvitellakaan, kun ei ole sellaista kokenut....  Siis tsemppiä näiden oranssien kukkien muodossa! <3

Painoa näille lapasille tuli 71,2g, lanka Seitsemän veljeksen menneitä vuosikertoja.

Neulominen tekee hyvää

Kiitos kivoista kommenteista viimeisiin postauksiin. Koska nyt olen saanut kokea ja jakaa neulomisen flow-kokemusta, haluan jakaa teille kivoja kuvia. Tämän neulovan tytön löysin yllätys, yllätys Flow Magazinen vintage- kuvista. Ihanan nostalginen kuva minulle. Minusta tuntuu, että lapsuudessani 1960-luvulla oli juuri tämänkaltaisia postikortteja ja kirjojen kuvituksia. Tyttö näyttää rentoutuvan, vaikka puikot ovat käsissä kuin riisipuikot, mutta katsokaas tätä seuraavaa otetta.

Tässä Suomen  laskettelujoukkueen valmentaja Antti Koskinen neuloo ja näyttää kovin keskittyneeltä. Tästä mainittiin myös tv.ssä ja siinä juuri sitä selitettiin siltä, että neulomisella etsitään keskittymistä ja rauhoittumista. Niin se vaan on, vaikkei sitä voi tajuta sellaiset ihmiset, jotka eivät neulo.

Tähän kuvaan törmäsin FB:ssä ja ajattelin sen jakaa niillekin, jotka eivät siellä ole. Tämän  kuvan on julkaissut Textile Museum of Canada! Hyvä Suomen joukkue ja varsinkin Enni Rukajärvi!

Tässä vielä teksti museon sivuilta:

When viewers turn on the broadcast of the Sochi Olympics men's snowboard slopestyle finals Saturday night, they might see someone knitting at the top of the course. That is Antti Koskinen, Team Finland's coach, and at Saturday's competition he was busily knitting cream-colored yarn with green needles. Others on the Finnish team will add to the scarf before handing it off to Finland's Summer Olympic team going to Rio de Janeiro in 2016.

Ihana sunnuntaipäivä! Tämän vuoden tulppaanikausi alkoi hulppealla 30:llä tulppanilla, kun tukkuna sai kympillä!

Suunnittelun iloa ja flow

 Viime viikon aikataulu oli aikalailla tälläinen: kolmen neljän aikaan töistä kotiin, kotihommat ja ruuanlaittoa uunin lämmityksen ohessa. Illalla seitsemän aikaan olen alkanut neuloa ja olen saanut tosi paljon aikaan ja ollut kovin innostunut. Keskiviikkoiltana ajattelin alkaa vähän samalla mutu-tuntumalla, kuin mitä nyt olen neuloskellut viimeaikoina. Siis ilman mitään tarkkoja suunnitelmia ja ohjeitakin, jos ne on, soveltaen.Tein samanlaisen varren kuin  edellisen postauksen lapasiin ja siitä se sitten lähti.

Puolessa välissä lapasia kehuskelin mieheille, että vau: näistä tulee ihan kansallisromanttiset jugend-lapaset.

No, piti sitten tehdä parikin ja vielä peilikuvaksi. Se oli helppoa kun oli toinen pari jo valmis.

 Näissä peukalot on mielestäni ihan mahtavat kuvioltaan, mutta kun näissä ei ole peukalokiilaa, en pidä näitä yhtä onnistuneina kuin seuraavaa paria. Kyllä se vaan on niin, että peukalokiilallinen istuu paremmin käteen.

No, sitten torstaina kun lapaset olivat valmiit, aloin kaivaa lankavarastoja ja aamulla perjantaina jo ennen töihin lähtöä oli varsi hyvässä vaiheessa toisiin lapsiin.  Töissäkin ennen töiden alkua ja välitunnilla piti jatkaa ja nyt neuloin peukalokiilan näihin lapasiin. 

 Lapasten kämmenpuolista tein erilaiset ja jälkimmäisten peukalo ei ole mielestäni yhtä kaunis kuin ensimmäisten. No, sanotaanko, että laiskuus iski viime hetkellä illalla yhdentoista aikoihin... kun olin lapaset saanut peukalovaiheeseen. Aamulla tein ne valmiiksi ja päättelin.

Kuvaaminen on muuten ongelmallista tällä ilmalla. Sisällä on liian pimeää ja keinovalossa tulee kurjat varjot. Ulkona, vaikka on sumuista ja pilvistä, lumi häikäisee liikaa ja kirkkaat värit "pomppaavat". 

Tykkään kovin näistä ja ihan omasta suunnitelmastani, joka tulvi vaan jostakin ja siirtyi kirjoneuleeksi. Ehkäpä koin flow-ilmiön....

Mallia en kirjannut mihinkään, pitää siis jatkaa, että jää yksi mallikappale itselle, koska nämä voivat päätyä ystävänpäivälahjoiksi. Painoa näillä oli muuten jännästi 81,1 ja 80,1g, eli periaatteessa nämä olivat siis ihan samanpainoiset! Lankana Seitsemän veljestä ja Seitsemän veljestä nostalgia.
Ja nyt minua kutsuu imuri :( .....

Kummasta parista sinä pidät enemmän?