Olen pitkästä aikaan päässyt oikein neulomisvimmaaan. Nimenomaan
kirjoneulevimmaan, tuttu innostus minulle. Eilen iltapäivällä etsin kivaa kirjoneulemallia, sellaista selkeää. Ulla- nettineulelehdestä löysin
tämän mallin , mutta muokkasin sitä vähän haasteellisemmaksi. Halusin tehdä kärjen ja peukalon kirjoneuletta toisin kuin alkuperäismallissa ja se vaati vähän funtsaamista. Siinä sitten menikin eilinen iltapäivä ja ilta, peukalot neuloin tänään aamulla.
Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Viime postauksen kommenteissa joku kyseli onko kirjoneulelapasia helppo kutoa. Tähän voin sanoa, että oma tekniikkani on kehittynyt vuosien myötä. Muistan opiskeluaikana sen, että kirjoneulepuseron neulominen oli haastavaa ja menin sekaisin lankojen kanssa, kun jouduin lankaa aina vaihtamaan käsissäni. Mutta siitä onkin aikaa jo yli kolmekymmnentä vuotta.... Minun kirjoneuletekniikkani salaisuus on se,
että pidän lankoja näin kuin tässä kuvassa näkyy. Tekniikka on vuosien saatossa kehittynyt. Langat ovat aina samassa järjestyksessä ja vielä niin, että toinen menee etusormen ja keskisormen välistä, toinen keskisormen ja nimettömän välistä. Kerran , vuosia sitten näin televisiossa dokumentin kuurosokeasta suomenruotsalaisesta naisesta, joka neuloi kirjoneulelapasia. Ihmettelin (ja ihmettelen) miten se onnistui häneltä, varmaan joku tälläinen systeemi oli hänelläkin. Lankojen järjestys on erittäin tärkeä, niitä ei saa kesken kaiken muuttaa toisinpäin, muutoin neulepinta muuttuu epätasaiseksi. Minulla siis tässä oli aina punainen vasemmalla. Silloin punainen lankaa tulee ikäänkuin selvemmin esille. Samaa asiaa painottaa myös
Kardemumma omissa selkeissä tekniikkaohjeisssaan. Näitä kannattaa harjoitella, itse olen nämä oppinut kantapään kautta.
Mieltäni ilahdutti se, että radiossa painotettiin liikunnan merkitystä nivelrikossa. Pahimmin minua vaivaa nivelrikko sorminivelissä (kuten kuvan turpeista nivelistä näkyy..) ja sain uutta intoa neulomiseen, toki tätä liikuntaa minulle ovat myös lääkärit painottaneet.
