Minulla oli ison virkkausprojektin tähden tauko sukan neulomisessa, mutta nyt olen taas päässyt vauhtiin. Ja todennut taas miten terapeuttista, rentouttavaa ja ihanaa on juuri sukkien neulominen.
Sukka on pieni ja lämmin, siinä voi luoda ja siitä voi tehdä mitä vaan kokeiluja: pitsiä, kirjoneuletta ja tuskin on langanpätkääkään, mitä ei voisi sukkaan käyttää.
Tällä hetkellä kaksi ryhmällistä seiskaluokkalaisia neuloo koulussa sukkia ja sekin on niin kivaa! Mutta, joillekin se on vaikeampaa kuin toisille, kurjaakin, mutta sekin on kiva, että sukista voi tehdä pienenmmät tai isommat, kaikenkokoisia sukkiahan tarvitaan. Sukassa on mahdollisuus helpottaa työtä, jos se tuntuu kovin vaikealta. Sukanhan voi periaatteessa neuloa vaikka lähes pelkästään oikeilla silmukoilla ja voi tehdä paksummalla langallakin!
Tänään hauskuutin oppilaita pläjäyttämällä oman sukkavarastoni pöydälle ja voi niitä ilmeitä! Jokainen löysi kyllä kasasta suosikkinsa. Joidenkin ilmeet olivat kyllä sellaisia, että "eiks tolla muuta tekemistä ole!" Kuvan sukat olen neulonut viime kesän ja tämän syksyn aikana ja muutaman olen jo ehtinyt antaakin pois. Oppilaat ihmettelivät pitsisukkia ja ohuita lankoja ja vielä kouluavustaja Paulan bambuisia puikkoja, sellaisiin ylellisyyksiin ei koulussa ole varaa. Silti, ihanaa, että on raitalangat ja kivat värit; minäkin muistan 80-luvulla ostaneeni halvinta mahdollista lankaväriä, harmaata. Nykyään olen sitä mieltä, että käsitöissä kyllä kannattaa satsata lankoihin ja väreihin: se innostaa tosi paljon oppilaita suunnittelemaan omat kivat, mieluisat sukat.
Itsekin muistan ensimmäiset sukkakokemukseni.Oppikoulun ensimmäisellä luokalla mentiin lanka ostamaan itse ja puikotkin tuotiin kotoa. Lankani oli vähän turhan ohutta ja sukan neulomisesta en kyllä tajunnut paljon mitään, enkä oppinut. Olinhan silloin saman ikäinen kuin nykyiset viidesluokkalaiset. Ei silti, edesmennyt anoppini kertoi neuloneensa sukat ekaluokalla, mutta hän olikin syntynyt 1919....
Jos rehellinen olen, olen todella sukan oppinut neulomaan vasta opettaessani sitä muille ja oikeastaan vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tullut sukkaneulomisfriikiksi. Mutta on ihana huomata, miten jotkut oppilaat pieneillä hennoilla sormillaan yks kaks hoksaavat ja oppivat ja voi sitä harmia kun en joskus anna sukkaa kotiin; kaikilla kun ei ole kotona puikon puikkoa. Periaatteena on se, että kotona saa tehdä vain helpot kohdat: ei kantapäätä, eikä kavennuksia. Ne tehdään koulussa.
Jotkut oppilaat ovat niin innokkaita, että jaksavat neuloa vaikka kuinka. Tässäkin on jo sukka yli polven! Ja toinen sukka jo hyvässä vauhdissa.
Itsekin meinaan rentoutua nyt viikonloppuna sukkaa neulomalla ja katsomalla muutaman kivan elokuvan. Ulkona sataa, mutta kotona on kodikasta ja tunnelmallista kynttilän valossa.
Hyvää viikonloppua teille kaikille mitä sitten ikinäkin teette! Varmasti aika moni teistä ottaa käteensä mukavan neuleen, juuri sen sukan..
i