Tadaa- valmis!

 

 Olipa kiva työ tämä peitto pikkuiselle! Kokoa peitolla on 95 x 75cm, lankaa kului melkein tasan 400g. Eli kahdeksasta puuvillalankakerästä tälläinen syntyy. Taidan alkaa virkata näitä vauvavarastoon...

 

 

Ajattelen, että peitto on juuri sopivan kokoinen vaikkapa kääriä pieni vauva turvalliseen hellittely-tai ruokailuhetkeen ja isommalle vaikkapa rattaisiin kesänokosille. Puuvillalanka on pehmeää ja sen voi pestä kuumassakin lämmössä koneessa.

 

Reunusten suunnittelussa ja kokeiluissa meni yksi ilta, mutta eilen sitten sain viimeisen pykäkerroksen tehtyä.  Reunus syntyi vähän vaan yhdstelemällä eri juttuja ja vihreä-keltainen raitakerros oli mielleyhtymän jostakin näkemästäni peitosta, jonka reunaan on pujotettu silkkinauha. Tämä virkattu nauha on käytännöllisempi huollon kannalta. Reunus on mielestäni ihanan rönsylöinen ja runsas, jota yksi kommentoija ehdottikin aikaisemmassa postauksessa.

 

Mutta mitä nyt kun tämä on valmis. Tuli ihan tyhjä olo. Se on aina tälläistä tämän luovuus- ja innnostusrysäyksen jälkeen.... No, onneksi pihahommat kutsuu, niihin voisikin keskittyä välillä!

Hyvää viikonloppua!

Vaikeaa valita

 

 Pikkupeitto tuli eilen valmiiksi. Tai tuli ja tuli... Jokaisessa virkatussa peitossani on aina ollut sama ongelma: reunusmallin valitseminen... Kun niitä on niin paljon ihania.  Virkkasin reunaan kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita luonnonvalkealla langalla. Se kyllä rauhoittaa kirjavaa peittoa kummasti. Silti haluan reunuksesta leveän kehyksen työlle niin, että tämä on vasta alku.

 

Malleissa on runsauden pulaa: valitako yksinkertainen, vai yksinkertainen, jossa kuitenkin ripaus jotakin väriä ja mitä väriä? Onpas vaikeaa!

Pääsiäishyvää

Pääsiäinen on sujunut täällä mukavissa merkeissä. Olen ollut kauheassa leivontaohjelmaputkessa jo useamman viikon. Ensin leipoi koko Tanska, nyt Britannia ja myös etsitään Britannian parasta leipomoa. Olen oikein odottanut, että pääsen tosi leivontahommiin. 

Pääsiäisenä onkin herkuteltu, todellakin, vaikka ollaan tuskin puolessa välissä näitä herkutteluja ja varsinkaan leipomuksia..

Torstaina saimme tuliaiseksi  leivoskimaran. Niistä otimme koko ilon irti ja maistelimme leivokset oikein harkiten porukalla. Leivokset ovat porilaisen  Mäkilän leipomon leivoksia. Leipomon on oikeastaan ihan lähileipomoni, se kun sijaitsee parin kilometrin päässä meiltä. Raatimme rankkasi leivokset oikein pistein. Oli muuten harvinaisen kivaa ohjelmaa ruokailun jälkeen kahvin kera. Tutkimme ulkonäköä, rakennetta ja makua, tietenkin. Ja se maku olikin ratkaisevin. Ilmeisesti kirpeys kolahti meihin kaikkiin, vaikkemme ihan yksimielisiä olleetkaan.

Voiton vei puolukkaleivos, toiseksi tuli sitruunainen tipuleivos, kolmanneksi pääsi mustikkainen leivos, joka oli kaunein halkileikattuna: hienot kerrokset! Toiseksi viimeiseksi tuli marenkileivos ja viimeiseksi keltainen prinsessaleivos. Kaksi jälkimmäistä olivat vähän pliisuja molemmat. Itse tykkäsin eniten tipuleivoksesta ja niinpä ajattelinkin sitten leipoa itsekin jotakin sitruunaista.

Suosittelen tälläistä ohjelmanumeroa, me ainakin olimme innoissamme. Kivaa ja varsinkin, kun emme olleet toistemme tuotoksia arvostelemassa.

 Tänään on toinen välipäivä vieraista, huomenna tulevat lapseni syömään. Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran tehdä Lemon Curdia, jota olen aikaisemmin ostanut kaupasta. Suosittelen lämpäimästi, enpä olisi uskonut, että onnistuu noin hyvin : ohjeet oli Kinuskikissan. Tarkoituksena on illalla vielä paistaa lusikkaleipiä ja sitruunatahna tulee niihin sisään. 

 Leivoin myös aprikoosirahkapullia, ne ovat minun peruspääsiäispullani, aina hyviä. 

Löysin Ikeasta ostamani marsipaanipakkauksen ja löysitä netistä marsipaanipullaohjeen. Niinpä paistoin toisesta puolesta puolen litran pullataikinaa marsipaanipullia. Pasitoin ne silikoonisissa muffinssivuoissa, jotta pysyivät mallissaan.

Huomiseksi teen vielä lime-piiraan Valion ohjeella. Eiköhän näillä herkuilla pärjätä!

Pääsiäinen

Pääsiäinen on minulle tärkeä juhla. Siinä on harrasta tunnelmaa ja kevään valo. Tänä pääsiäisenä palkitsin itseäni (iskiaksen kestämisestä mm) ostamalla uuden Marimekko- pöytäliinan. No, saipa niistä Marimekon kankaista -15%, se helpotti vähän ostopäätöstä.

Kangas on Teresa Moorhousen "Onnen omenapuu". Minulla on aika kokoelma Marimekon pöytäliinoja, mutta onpa minulla hieno ruokapöytäkin olohuoneessa. Se on rakkaimpia lapsuudenkodin perintöjä. Äidin ja isän nuorena avioparina ostama Iskun koivuinen pöytä ja kuusi tuolia.  Minusta voin aina välillä lahjoa rakasta pöytää uudella pöytäliinalla.

Hyvää levollista Pääsiäistä kaikille blogiystävilleni!

Patalappu Fanttilangasta

 

Kokeilin virkata koulun Fanttilangasta ja Seitsemästä veljeksestä malliksi patalapun. Tätä virkkailin maanantaina tuntien ohessa. 

 

Siitä tuli ainakin paksu, mutta silti se taipuu. Olisi ihan hyvä pannunalusenakin. Minusta lopputulos on ainakin näistä väreistä hyvin tyylikäs.

 

Ohjeen mukailin Patalappuja- kirjan mallista "Sokerileipuri". Fanttia tähän meni reilut kaksi metriä.

Kävisi ihan hyväksi koululaisen virkkaustyöksi. Ei kuitenkaan ole ihan pienten hommia, sen verran säätöä vaati se, ettei työ kääntynyt myssyksi... ;)

Ja myssynähän tämä olisi aika erikoinen ja varsinkin hiostava! Tosin muutama oppilas kysyi virkkaanko myssyä....