Etana

No eipä paljon helpommaksi voi amigurumia tehdä kuin tämä pieni etana.

Pitkää pötköä vaan ja lisäyksiä ja kavennuksiakin ihan vaan vähän alussa ja lopussa.

Virkkaamista

 Eilen tein pienen maatuskan. Sitä oli kiva virkata. Ihana keväinen ilma ulkona, aurinko paistaa kirkkaalla taivaalla. Maatuskasta tuli mieleen pääsiäinen. Se on todella lähellä. Tänään yritän hiukan tehdä kotihommia ja jatkaa virkkaushommia. Virkkaaminen tuntuu nyt tosi kivalta sairaslomapuuhalta. Se on kevyttä ja työssä voi pitää taukoja ja kun kaiken tekee ns. omasta päästä ei tarvi seurata ohjeita. Homma on kivaa ja luovan piristävää. On myös kiva saada kouluun kivoja helppoja konkreettisia malleja. Monta hyötyä siis tässä puuhassa.

Kevyttä käsityötä

 Sunnuntaina pystyin jo hiukan istumaan iskiaskivulta. Just tietyssä asennossa, kipeä koipi koukussa jalkapohja sohvalla, hiukan vasempaan lonkkaan nojaten. Hiukan jo rupesi kutkuttamaan jokin käsityö, mutta niin vinossa asennossa ei pysty neulomaan. Virkkaamaaminen kyllä sujuu.

Koulutöitä ajatellen syntyikin tyttönukke.

Kiitos muuten kannustavista tsemppiviesteistä edelliseen postaukseen.

Ne lämmittivät mieltä!

Kiitos velä kannustavista tsemppiviesteistä edellisee

Sairaslomalla

 Niin sitä kiireet loppuu. Jo viime kesästä saakka on vaivana ollut iskias. Satakunnan keskussairaalassa selkää tutkittiin ja neljännen ja viidennen nikamen välistä löytyi häikkää. Töihin sain satulatuolin ja olen pärjännyt hyvin, enkä ole tänä lukuvuonna ollut yhtään päivää poissa töistä. Joskus olen napannut buranan ja sillä pärjännyt.

 Sunnuntaina sitten iski se todellinen iskias isolla I:llä. Niinpä aamulla lähdimme yksityiselle lääkärille hakemaan tehokkaampaa lääkettä ja en edes pyytänyt sairaslomaa. Ajattelin,  kyllä se kipu maanantaiksi tokenee. Silti oikea jalka oli siinä kunnossa, etten olisi voinut itse ajaa autoakaan. Illalla vaiva paheni, maanantaina olin ihan jumissa. Jouduin perumaan aamulla tilaamani työterveyslääkärin: en päässyt kävelemään enkä istumaan, automatka olisi ollut mahdoton. Seuraavana päivänä sitten tein matkan paaritaksilla. Otin lääkettä niin paljon, että pystyin kävelemään taksista lääkäriin miehen avustamana.

Loppukuun olen sairaslomalla, saa nähdä milloin vaiva helpottaa. Nikaman pullistuma ei ole ihan helppo juttu. Mieltä ilahduttaa silti se, että sain hyvän ja innostuneen sijaisen, joka varmasti pärjää. Mieheni myös on hyvä hoitaja. Sohvaankin hän teki kovennuksen ja korotuksen, että voin siinä päivisin maata.

Erityisesti minua ilahdutti Rukan lasketteluleirikoululaisilta saamani kuva. Tytöillä on kässäntunnilla valmistetut yöhousut jalassa.  <3 

Tämä on muuten ensimmäinen puhelimella tehty postaus, ihan makuuasennossa ;) Kameran kuvat ovatkin jotenkin erimallisia kuin kamerallani otetut.

Sen verran kömmin koneelle, että tasasin tekstit. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Sekosekot

No tulipas näistä sekot siis aikamoiset sekametelisoppasukat.  En tykkää näistä. Mutta kissa tykkää.

 Malli sinänsä voisi olla kiva, vaikka mustavalkoisena....