Aamun oma hetki

 

 Taas kerran töissä hyvissä ajoin. Tämä aamuhetki on aina mukava. Kun on edessä hektinen päivä saan siihen voimaa siitä, että tulen ajoissa töihin, istun hetken koneella ja vaikkapa neulon hiukan.   Torstaisin vaihdan koulua vauhdilla aamun aikana välitunnilla. Koulun vaihtoon olen tottunut vuosien varrella, mutta kieltämättä se aina tuntuu haasteellisemmalta, kuin se yhden koulun päivä. Kun heti aamulla ei ole kiire jaksaa kiireisen päivän paremmin. 

 

Tänään seitsemän jälkeen vietin laatuaikaa yksikseni kutomalla sukan loppuun ja päivittämällä kolublogiin eiliset valokuvat. Viikko on pian jo ohi, aika menee vauhdilla....

Viimeinen pari uunista ulos

 Nyt illalla sain viimeisen sukkaparin valmiiksi. Olipa riemastuttava ja värikylläinen sukkaviikko, hiukan yli viikkohan näissä meni. Näitä oli ihan mahdottoman hauska neuloa, vaikka täytyy sanoa, että se toinen sukka oli aina se hiukan tylsempi neulottava.

 Näistä lilakeltaisista tykkään ehkä vähiten, vaikka keltainen on juuri violetin vastaväri väriympyrässä.

 Painoa näille sukille tuli 72 g, siinä paikkeilla kuin ne edellisetkin sukat.

 Lankoja on vielä jäljellä 175,4g, riittävät siis reilusti kahteen sukkapariin, mutta koska keltaista on enää reilut 20g käytän sen seuraavaan sukkapariin kokonaan. Niinpä taidan sen keriä kahteen yhtä painavaan kerään, että riittää tasaisesti kumpaankin sukkaan. Tarkkaa hommaa joskus tämäkin, vaikken tosiaankaan ole mikään pilkun viilaaja.

 Otan keltaisen kaveriksi nämä kaksi kerää ja katsotaan seuraavaksi mitä syntyy kahdesta raitalangasta yhdistettynä  kirkkaan keltaiseen. 

Viikko siis lähti hyvin käyntiin ja tällä kokemuksella tiedän, että vauhti vaan kiihtyy kun loppuviikkoa päin mennään.

Liekeissä

Eilen kävin tapaamssa työkaveria/ystävääni Paulaa,  joka toipuu leikkauksessa. Koska ollaan käsityöihmisiä molemmat, otin mukaan loppusuoralla olevan sukan ja neuloin sen loppuun siellä.

Ystävä valitteli, kun ei voi kipujen vuoksi vielä neuloa. Silti vein hänelle yhteisten työkavreidemme muistamisten lisäksi kerällisen mieluisen väristä raitalankaa odottelemaan parempia päiviä. Tänä aamuna kuvasin sukat niille sopivassa paikassa, takkatulen ääressä. Tämä oranssikeltainen sukkapari lämmittää jo väriensä puolesta. Mutta se takan loimu: meinasi jalat palaa tämän lyhyen kuvaussession aikana!

Painoa näille tuli 67g. Langankulutus tänä vuonna on nyt sitten yli kilon. Tosin olen ostanut melkein yhtä paljon.... 

Sitruunaa ja turkoosia

Tänään sain illansuussa valmiiksi ensimmäiset kolmikosta. Tykkään kovin ja tuntuivat sopivilta jalkoihini. Silti pistän ne talteen, enkä ota omaan käyttöön. Lankana näissä oli siis Tico tico vuosimallia ? ja Opalin kirkas keltainen sukkalanka. Painoa näille tuli 70.2g ja siis matemaattisesti tämänkaltaisia sukkia yhteensä sukkiin varaamista langoista (400g) tulisi peräti viisi paria. Ohuet sukkalangat ovat uskomattoman riitoisia! 

Usein kun kudon jotain, ihastelen ja kehuskelen tekemääni ääneen ja kun ei ole ketään muuta paikalla mies saa kuunnella jorinaani, joka menee usein tyyliin: eiks oo hienot ja tunnollinen vastaus on usein hajamielinen: joo.

Eilen illalla kysyin mieheltä sukkia katsellesani, että mikä tästä väristä tulee mieleen. Itse ajattelin jotakin perhosta tai perhostoukkaa, mutta mies vastasi heti: Ukraina. Joo, niinpä niin, ihmekös näinä päivinä......

Väriterapiaa

 Pari viimeistä viikkoa on ollut neulomisrintamilla hiljaista. Oikeastaan olisin voinut neuloakin, mutta se aloittaminen! Miten se joskus voikaan olla niin vaikeaa.

 No, niinpä sitten aloitin. Muistin, että minulla on kolme aloittamatonta Tico ticoa, joskus alekorista haalittuja. Tico tico onkin mitä mainioin sukkalanka; se on kestänyt käyttöä ja tykkään sen väriliu´usta. Harmi vaan, ettei sitä enää ole kaupan. Keltainen Opal-sukkalanka on tosi kirkas keltainen, olen sitä säästänyt johonkin hauskaan juttuua.

Eilen aloitin kolme hauskaa ohutta kevät/kesäsukkaparia, jotka meinaan tehdä kantapäätä lukuunottamatta kirjoneuletta. Varren neulominen vaati tarkaa punnitsemista ja laskemista, että saan varmasti keltaisen langan riittämään yhteensä kuuteen sukkaan. Se onnistuu ja epäilen, että lankaa jää vieläkin jäljelle sukat neulottuani. Kirjoneulekuvioista olen tehnyt ihan yksinkertaisia neljällä jaollisia sillä periaatteella, että tulee mitä tulee. Tälläinen on kivaa neulomista. Silti meinaan tehdä parejen toisista sukista ainakin kuvioiltaan samanlaisia, se sovitanko värikierrot on sitten eri asia. Tällä väriterapialla luulisi selviytyvän pari viikkoa eteenpäin tätä kevättä.

Loppukevennyksenä kuva eilisaamun  pingviiniohjelman innokkaasta ja keskittyneestä katsojasta. Ohjelma oli muuten ihan mahdottoman mielenkiintoinen, suosittelen katsomaan sen Yle Areenasta. Ja seuraava osa tuleekin ensi lauantaina.

Olen ollut surkea bloggaaja viime aikoina. Tai varsinkin blogien kommentoija. Koska olen siirtynyt älypuhelimen käyttäjäksi, olen paljon katsellut  blogeja siitä, mutta olen kovin laiska kommentoimaan puhelimella. Se näppäileminen kun on niin kömpelöä ja ihan tosi lyhyet kommentit eivät ole minusta kivoja.

No, nyt olin pitkästä aikaan koneella on onpa tosiaan kiva kirjoittaa ronskimmin kuin sormenpäällä hipaisemalla!