Tänä vuonna on vietetty oikein varsinaista siksakneule-syksyä. Lehdet ja valmisvaateteketjut pullistelevat ns. Missoni.-neuleilla.
Minullakin on yksi "Missoni" -kaulahuivi, jonka edesmennyt äitini Hilkka neuloi minulle lukuisista erilaisista Florica-langan lopuista. Äiti ei kyllä tiennyt höppäsen pölähtämää mistään missoneista. Totesi varmaan vaan, että kätevä tapa kuluttaa langanloppuja.
Ja mikäs siinä, äidin mahtavalla värisilmällä tämä onnistui ja on käytössä vielä, vaikka se on 90-luvun puolivälissä neulottu. Olin otettu kun tyylikäs nuori työkaveri kehui huivia. Niinpä kursin sen tuubihuiviksi ja olen sitä käyttänyt tänä syksynä.
No, mikä se Missoni oikein sitten on? Wikipediaan Missoni ainakin on päässyt. Selvyyden vuoksi täytyy sanoa, etteivät missoni-neuleet kaikki ole suinkaan näitä siksakneuleita. Missonin idea on enemmänkin värikkyys ja usein kirjoneule . Kurkatkaapa!
Lehdet ovat tänä syksynä olleet täynnä näitä ohjeita.
Ja niitä minäkin olen neulonut ja meinaan jatkaa. Olen jo tehnyt sukkia ja kaulurin. Niiden neulominen on erittäin koukuttavaa.
Mutta hei! Kenelläs muulla on tähän tyyliin virkattu nojatuolin päällinen. Tämä nojatuoli on lapsuudenkodistani ja sen meinasin kerran jo viedä verhoiltavaksi, mutta mitä turhaa.
Se on päällysineen kaikkineen perheeni historiaa ja erittäin hyvä ja ergonominen istua. Ja peitto tekee siitä kodikkaan ja lämpimän. Siinä tänäänkin istuu mieheni, joka pitää sitä lempituolinaan.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille kivoille blogini lukijoille!