Kolmen kiri

 Tällä hetkellä minulla on kolmen kirjoneuleen kilpa, mikähän voittaa? No, Spiderman tietenkin, koska on kova kiipimään! Sitäpaitsi nämä lapaset pitää jo lauantaina luovuttaa synttärilahjaksi siskonpojalle. Tässä kisassa tämä työ on musta hevonen, koska muutama päivä sitten en edes tiennyt näitä neulovani. Mutta kun löysin nämä Tiinan

blogista peli oli selvä. Varsinainen ohje sitten löytyy täältä . 

 Kämmenpuoleltakin malli on kiehtova.

Kakkosena on Sinisukan arpajaisvoitto, sen tahtia hiukan haittasi pitkä nurjalle käännettävä käänne. Nämä meinaan kyllä tehdä mahdollisimman pian niin, että lapasia  ehtii vielä käyttääkin. Eiköhän nämä lähde postiin jo ensi viikolla.

Hyvänä kolmosena on Ingin arpajaisvoitoksi valitsemat sukat. Tämä on näistä helpointa neulottavaa, koska on niin kovin symmetrista, ettei mallia tarvi vilkaista kun se upposi helposti tajuntaan.

Neljäs suunnitelma liittyy Lilalta saamaani nahka-aarteeseen. Luulin saavani pieniä nahkapaloja, mutta tässähän oli oikein isoja paloja, joista syntyy vaikka mitä! Vielä kerran kiitos tästä laatikosta!

Iloista aurinkosunnuntaita!

 En ole oikein sunnuntai-ihmisiä Sunnuntait on useimmiten minulle sellaisia plääh-päiviä. Mutta nyt! Kun aurinko paistaa ulkona olen täynnä energiaa. Kudon energiasukkia, ihanasta langasta. Lanka on Jawoll magic.

 Ohje on tästä lehdestä ja vieläpä ihan just samaiselle langalle tehty. Oman lankani olen ostanut ties kuinka kauan sitten, käsityömessuilta. Lehdessä oli muitakin kivoja juttuja.

 Nyt tuntuu sitlä, että on niin paljon puuhaa, etten tiedä mistä aloittaa. Pyykkikasa ei kuulu listan suosikkihommiin. Mutta tämän kasan voi selvittää kuuntelemalla samalla vaikka Aila Meriluodon äänikirjaa "Mekko meni taululle".

Löytyi 1 pehmoinen banaani ja yksi pieni levy tummaa suklaata. Niinpä leivoin pikku googletuksen jälkeen. Muffinssit odottelevat iltapäiväkahveja.

 

Lempilehteni uusin numero sai minut ihan sekopäiseksi. Vau mitä juttuja.

                       Mitä teen, mistä aloitan? Lehti on oikea tekemispaketti!

Tämä peitto on niin niin kaunis, että se sai minut ihan fiiliksiin. Onneksi kuva on selvä, koska ranskankieliset ohjeet ei ehkä ole ihan minun juttuni. Ja nyt sinne pyykkikasan viereen! Kannattaa hoitaa kurjat hommat pois ja sitten vaan niitä kivoja!

                          Energistä aurinkosunnuntaita kaikille muillekin!

Akvarelleja

Edellisen postauksen kommenteissa Pia kyseli, olenko enemmänkin maalaillut  kun esittelin sen papukaija-kannun. Koulussa olin aina parempi kuvaamataidossa kuin käsitöissä. Käsitöissä korkein numeroni (forever) oli 8, (ensimmäisellä luokalla 6, tämän hetken käsityönopettajasta tuntuu aika masentavalta...) kuvaamataidossa se oli aina 10.

90-luvun lopulla maalasin akvarelleja. Minulle on tyypillinen luonteenpiirre mahdoton innostuminen johonkin asiaan... tämä oli sitä siis sitä maalausaikaa... Sitten se lopahti. 2000-luvulla tuskin olen tarttunut pensseliin. Pitäisi mennä johonkin maalausryhmään, että saisin itsestäni jotakin irti.  Silti arvostan näitä maalauksiani, jollakin tavalla hellän ymmärtävästi, vaikka tätä taulua katsoessani aina tulee mieleen se, että miten ihmeessä osasin maalata porkkanan, joka näyttää todellakin nahistuneelta (malli oli kuitenkin ihan tuore). Sipuli kuitenkin onnistui hyvin ja kannun maalaukset. Kannukaan ei ihan täydellisesti onnistunut, tosin tässä sivusta otetussa kuvassa se näyttää vieläkin kummallisemmalta...

Lyijykynällä piirtämisessä olen ehkä kuitenkin vahvimmillani, vaikka tämä kuva on kaikin puolin kuvausteknillisesti surkea.

     Äitini oli tosi hyvä piirtämään. Se on niitä asioita mikä tulee hänestä tosi selvästi mieleen: hyvä piirtämään ja hyvä käsitöissä. Itse nuorena aina ajattelin, että olin huono käsitöissä. Nyt kyllä koen olevani vahvimmillani käsitöissä.

Eilen muuten koulussa oli jännä tapaus. Olen monasti sanonut, että pitää osata arvostaa itseään. Yksi tyttö kehui toisen työtä, johon tämä vähättelemään...no ei tää ny ole mikää... Kehuva tyttö katsoi minua ja sanoi: omaa työtä pitää arvostaa! Se oli siis mennyt perille!

Himoittu papukaija-aarre ja huiputusyritys

 Edesmenneellä anopillani oli paljon vanhoja Arabian astioita. Kuten tämä kuvassa olevan papukaija-kannu. Kerran kiinteistöyhdistyksen hiihtokilpailuissa hän oli tarjonnut lämmintä mehua tästä kannusta. Antiikkitietoinen naapurin rouva oli kauhistellut ja sanonut, että miten ihmeessä hän malttaa tuollaisesta kannusta tarjota ulkona mehua? Sehän on vaikka kuinka arvokas, ainakin 400 markkaa!

Kului muutama viikko ja mummun luo saapui kiertavä antiikinostajahuiputtaja. Mies kysyi mummulta ovelana, että onko talossa mitään vanhaa? Mummu  oli vielä ovelampana näyttänyt kannuaan. Mies oli heti sanonut, että maksaa siitä 100 markkaa. Mummu oli nauranut vaan ja sanonut, että se on kuulkaas paljon arvokkaampi, sen arvo on ainakin 400markaa! Mies oli häipynyt nolona.

 Nyt tämän kannun omistaa toinen tyttäristäni. Kuitenkin tämä varmaan vielä hetken saa olla täällä minun ilonani, kunnes tytär saa vähän isomman kodin.

Eilen tulleessa Suuressa käsityölehdessä oli samainen kannu ja siitä ristipisto-ohje.

 Minä tykkäsin kannusta jo  markka-aikana, vaikka se olikin mummulla, kaapissa. Vuonna 1997 sain sen lainaksi ja maalasin akvarellin seinälleni.

Se on keittiön seinällä ollut siitä asti. Kun kannu häipyy minun huushollistani kuva siitä jää silti sinne. Taidan jättää ristipistokannun tekemättä...

Muuten... googlasin ihan mielenkiinnolla ja nyt kannu maksaa n. 750- 1000€.
Hyvä mummu!

Koura kahmaisi

Illansuu menikin kivasti leikkaa ja taittele-puuhissa. Loppujen lopuksi arpoja oli ainakin suurinpiirtein 217 paperipussissa.

                                    Iso koura kahmaisi ensin kaksi arpaa:

                                          Voittajat olivat Päivi ja Ingi 
Jännä juttu oli, että Päivi sattui olemaan ensimmäinen liveystäväni, jota onnisti arpajaissani. Soitinkin jo ja ilmoitin voitosta ja sain neulomisaikaa vaikka kesään, kun tavataan. Kiitos!

Arvoin vielä kolmannen extrapalkinnon arpajaisten suuren osanottajamäärän vuoksi.
Siinä onnisti Sinisukkaa. Onnea teille kaikille tosi paljon! Palkinnot on vielä tekemättä. Jännittikin miten käy; onko mikään palkinnoista tehtynä  ja eipä ollut. Mutta, eiköhän ne tässä parin viikon sisällä valmistu! Ihan jo innolla odotan, että pääsen taas kirjoneuleiden pariin, ihan oikeasti! :)

Muuten, aika tasaisesti valittiin palkintoja. Pallolapaset ja sydänlapaset saivat eniten valintoja, nappisukat kolmantena. Mutta muutkin sukat saivat kannattajia, ilmeisesti valitsin kivat työt voitoksi!