Tulikin kämmekkäät

Piti tehdä lapaset, typistyivät kuitenkin kämmekkäiksi.

 Näistä tulikin elämäni ensimmäiset tälläiset. Ajattelin ottaa nämä autokäyttöön näin talvella. Näillä on kiva ajaa autoa, ottaa bensaa ja käydä ruokakaupassa. Tuntuvat ihanan lämpimiltä. Kämmenpuolelle tein ihan vaan kahdella värillä yksinkertaista mallia.

Kirjoneulemalli on kirjasta Mary Olki: Kirjokintaista kauneimmat. Malli on Valkealan kinnas. Sama malli kyllä löytyi myös toisestakin kirjoneulekirjasta, eli vanha kansanomainen.

Samaa lankaa...

riittää. Näistä tulis varmaan vielä kolmannetkin.

Aloinkin jo niitä, mutta teenkin niistä naisen kokoa. Harmaan silti korvasin valkoisella värillä. Nämä vanttuut kuuluvat edelleen siihen suvun nuorten miesten joululahjalaatikkoon.
Kiitos muuten kannustavista kommenteista. Jalka tuntuu ihan hyvältä. Onneksi ei silti tarvitse kävellä. Buranan voimalla mennään. Digiboxi tyhjenee kovaa vauhtia. Silti ei kyllä jaksa elokuviakaan katsoa ihan mahdottomia määriä kerralla. Tulee jo ihan epätodellinen olotila. Huomenna saa tämä yöpaidassa oleilu sentään loppua; siitäkin  jo pian sekoaa.....

Kivoja blogiyllätyksiä ja vaihtokauppoja

 Olen pitänyt blogia runsaan vuoden. Olen jäänyt tähän ihan koukkuun niinkuin varmaan moni muukin , joka on blogin pidon aloittanut. Olen saanut täältä monia blogiystäviä, joista jopa huolestun, jos he eivät päivitä blogejaan hetkeen. Paula lähetti minulle keräämiään lankavyötteitä ja aloittelimme vaihtokauppaa. Lankavyötteiden lähettämiseen oli syynä tässä muinoin tekemäni arpajaispussukat, sekä minun hänelle lähettämäni kirjoneuletiedosto. Kiitos Paula lähetyksestä!

Lila  Vantaalta lähetti minulle ja koululleni ison lähetyksen karkkipussukoita ja tästä myös syntyi diili. Tämä pahvilaatikko on koulussa ollut monelle inspiraation kohde, kun on työ tullut valmiiksi ja pitäisi keksiä jotain pientä kivaa, motivoivaa tekemistä..Tosi kivaa jätteiden kierrättämistä.

Suurimman yllätyksen koin eilen kotiin tullessani. Olin saanut mysteerikirjeen! Kirjeen oli lähettänyt Tuulikki, jolla ei ole omaa  blogia, mutta joka oli oman blogini ansiosta ja omasta peitostani inspiroitununeena innostunut  virkkaamaan samanlaisen ja lähetti minulle kuvan. Tuulikki oli joutunut tekemään salapoliisityötä, että oli saanut nimeni ja osoitteeni selville. Siis tässä esittelyssä Tuulikin peitto, jonka hän on tehnyt  oman peittoni   mallilla käyttämällä samoja vanhoja lankoja, joita minäkin: Cottonellaa, Marilyniä. Näistä vähemmän arvostetuista, ajan marinoimista jämälangoista tuli hieno torkkupeitto. Kiitos Tuulikki, tämä todella lämmitti mieltäni! Peittosi on kaunis!

Eikä tässä kaikki! Eilen lähetin   paketin  Zeldalle, jonka vaihtarin sain tänään. Ihania lankoja, joita hän on värjännyt: lankojen nimet ovat Molly Malone ja Tom Gooley. Mistä ihmeestä keksitkin, Paula,  nämä ihanat nimet värjäämillesi langoille?

Tänään sain myös arpajaisvoittona  korvakorut Askartelin itte- blogista. Kiitos!

Olen siis ollut tänään kovin onnekas!

Loppuviikon olen sairaslomalla. Tänään olin aamulla lääkärissä tosi pahaksi ärtyneen kantapään luupiikin johdosta. Sain piikin kortissonia ja loppuviikon sairaslomaa. Jalka on jokeenkin arka, mutta saas kattoa mitä sille jatkossa tapahtuu...  Saanpas rauhassa istua ja kutoa... Töistä ei ole muretta, koska yllätys yllätys myös  blogiystäväni ja työtoverini  Paula on  paikalla! Kiitos Paula etukäteen!

Kirjoneuletta, taas

Kirjoneulevaihde on jäänyt päälle. Tässä nuorelle miehelle lapaset. Malli ihan omasta päästä. Halusin harmaan sävyjä, mutta hiukan piristystä punaisesta. Langat vanhoja Seitsemän veljeksen värejä, harmaakin tosi vanhaa meleerattua. Tässä on varressa 11s puikolla, kirjoneuleessa 13s. Isompaan kouraan voisi olla vielä yksi silmukka puikolla lisääkin.

Harmaan mustaa ja merkkipäivä

Kolmannet lapaset tässä kuussa syntyivät yksinkertaisella mallilla, joka oli muutama postaus sitten esittelemässäni vanhassa lapaskirjasessa. Lanka on Nallea. Tämä malli on sellainen, että on kyllä melkein kaikissa kansanomaisia kirjoneulemalleja esittelevissä kirjoissa. En tehnyt tähänkään peukalokiilaa, koska tuntui muutenkin istuvan käteen. Jos olivat edelliset lapaset iloisen väriset, niin nämä sitten synkän puoleiset, mutta klassisen tyylikkäät, mielestäni.
Nyt on kolmet naisen lapaset tehty, seuraavaksi siirryn miesten lapasten pariin ja vähän paksumpiin lankoihin. Pukinpussi kun ammottaa suvun nuorten miesten suhteen ihan tyhjyyttään ja onhan niitä poikia siskoillakin yhteensä viisi.

 Hyvä aasinsilta tästä siihen, että tasan 25 vuotta sitten sain nuorimman tyttäreni. Siihen jäikin lapsikatraani.  Mutta todella onnellinen ja ylpeä olen näistä kahdesta. Jollakin tavalla (ei ole vanhaksi tulemista...)  lasteni syntymäpäivinä ajattelen heidän syntymäänsä ja kasvamistaan aina vaan enemmän ja enemmän.  Minne ihmeeseen aika on kadonnut? Tuntuu, että vuodetkin vierivät aina vaan nopeammin, kun tulee ikää lisää. Monen muunkin olen kuulleen sanoneen samaa. .. Tässä hämärässä kynttilänvalossa meitä suvun naisia suoraan alenevassa polvessa viisi, vanhin heistä syntyi ennen Suomen itsenäisyyttä, 1900. Nuorimmaiseni on  suloinen kaljupää vuoden ikäisenä ompelemassani punaisessa mekossa. Isosiskolla on neulomani villatakki ja hame. Itse olen kuvassa kolmivuotiaana ja takanani on juuri samainen koivuvitriini, jonka päällä ovat nämä kuvat omassa olohuoneessani.