Vanhan talon henki

Olen viettänyt viikonloppua Merikarvialla siskoni perheen luona. Hän asuu taloa, joka on 1900-luvun alusta ja täytyy sanoa, että sellaista henkeä, mikä on vanhassa talossa ei saavuta mikään uusi talo, oli se sitten vaikka kuinka hieno ja suurella rahalla tehty. Uusvanha on aina keinotekoista, vanha taas vanhaa ja aitoa.

Vanhassa talossa on hienoja yksityiskohtia. Niissä riittää kuvaamista ja ihailemista. Tulimme pihatakoisiin varustettuna moottorisahalla ja haravoilla. Sade vain teki tepposen, mutta saimme me jotakin aikaiseksikin, ainakin iso risukasa tuli poltetuksi!

Kevät on, lähellä merta ja 50 km pohjoisemmassa, myöhässä Poriin verrattuna. Piharakennuksenkin edustalla olevassa pensaassakaan ei ole vielä kuin hiukan lehtiä.

 Elsa on vastustamaton.

Tämä ulkolamppu on ollut omassa lapsuudenkodissani, mutta se on nykyään siskoni kuistilla, minne se hyvin sopiikin.

Olli ja Valko ovat veljeksiä.

Puppe huilaa.

Myös sisko virkkaa isoäidin neliöitä.

Piharihkamaa

Itse en tunnusta olevani mikään "puutarhatonttuihminen" vaikka minussa kyllä usein on itsessäni selviä tonttumaisia piirteitä... Mutta, ehkäpä minussa on vähän sitä puutarhatonttuainesta, koska joskus aina sorrun selvään pihakrääsään. Pihassani on muutama metallikepissä keikkuva hyönteinen. Yksi kissa, meriharakka (joita näin joskus pihassa Miiru-kissan kanssa hänen viimeisenä elinkesänään, se on sen muistona...), yksi kilpikonna , parikin sammakkoa (joista kruunupäisen ostin viime kesänä Prinssi Danielin kunniaksi kun hän oli niin söpö sulhanen..)

Kerran minulla oli keraaminen mato, jota toinen tyttäreni inhosi... Se oli NIIN mauton!  Onneksi säästytte sen esittelyltä...

Kauniita värejä ja iloisia ajatuksia

Sain viime viikolla Zeldalta paketin. Ostin häneltä hänen petroolinsiniseksi värjäämäänsä villalankaa. Olin tosi tyytyväinen ja ihastunut väriin. Valitettavasti lanka saa vielä odotella, koska nyt ei oikein ehdi neulomaan.  Kiitos Zelda!

Taivas oli tänään vähän samansävyinen sinisen langan kanssa. Koivun lehdet olivat niin vihreitä, niin vihreitä....

Olen ollut kovin väsynyt viime aikoina ja en ole oikein jaksanut tehdä mitään töiden jälkeen. Työt väsyttävät ja odotan jo lomaa. Oppilaatkin olivat tänään kovin lentoon lähdössä, mutta kuitenkin ihan positiivisessa mielessä. Oikeastaan on niin, että he ovat niin innokkaita, ettei vanha ope tahdo perässä pysyä! Kauheasti kaikkea taas tänään tehtiin; huovutettiin villaa ja tehtiin monenlaista muutakin homaa. Ja koska luokassani oli tänään  27 astetta, se on vähän liikaa, ainakin minulle...

Kotiin tullessani hieraisin silmiäni. Rakas  mieheni oli puhaltanut kaikki lehdet ja puista varisseet oksat viime syksynä ostamallaan lehtipuhaltimella, jossa on polttomoottori. Aikaa oli mennyt kolme tuntia ja minulla on 20 aarin tontti! Minä en ole yhtään koko keväänä haravoinut pihaa ja se on ollut minulle suuri stressitekijä ja kolkutus omassatunnossa! Sinänsä huvittavaa, että pari vuotta sitten lehtipuhallin valittiin vuoden turhakkeeksi, mutta minun mielestäni täällä haja-asutusalueella, missä on isot tontit, se on kyllä ihan hyvä kapistus!  Pihani muuttui niin kauniiksi kertaheitolla ja minua tämä ystävällinen palvelus piristi ihan mahdottomasti.

Kaiken lisäksi lehdet oli pakattu siististi muovisäkkeihin, mistä niitä sitten voin kätevästi levitellä komposteihini  ja osa päätyy J:n metsään ravinteeksi.

Kiitos J! :)

Tunnustus

                  

Sain tämän tunnustuksen Tuulettarelta Tuulen tie blogista. Kiitos vaan!

Koska Paula-siskoni sanoi tässä yhtenä päivänä "Tälhetkel näytä kerräilevä pokaaleit, tunnustuksii ja haasteit tol plokini oikeepualimmaisel palstal" Arkiporinaa-bloginsa postauksessa niin luovutan tämän nyt sitten hänelle! Eli porilaisittain "Ol hyvä vaa!".

 Anja-Reginalle haluan antaa tämän myös, koska hänen blogissaan on aina mielenkiintoista luettavaa ja hän kirjoittaa hienosti.

Samoin Tintin blogissa on aina paljon luettavaa ja hyviä ohjeita niinkuin esimerkiksi se kuuluisa tiskikukka johon olen erityisesti tykästynyt.Eli ole hyvä Tintti!

Haluan antaa tämän vielä toisenkin siskoni,  Päivin Sisäsiistii-blogille, joka on tuore tuulahdus Etelä-Suomesta meren rannalta. Meille siskoille tämä bloggaus on nyt mennyt ihan villitykseksi, mutta tämä on kiva tapa pitää tiivistä yhteyttä ja samlla tutustua myös muihin mielenkiintoisiin ihmisiin! 

Tämä tunnustus oli sikäli helppo, ettei tarvinnut "tehdä" mitään, siis vastata mihinkään tai kertoa mitään. Mikäs sen parempi, lähden pihahommiin; käsityöblogi näyttää muuttuvan enemmän ja enemmän pihablogiksi, olosuhteiden pakosta!

Kasvun aikaa

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille ja kaikille niillekin,  jotka eivät ole äitejä vaan äitien tyttäriä! Tämä on päivä, jolloin äidit ovat mielessä, olevat ja pois menneet... Tuli vaan mieleen, että oma lapseni sanoi siskostani, jolla ei ollut lapsia, että se on "se äiti, jol ei oo lapsii.. " Minusta se oli hienosti sanottu, tarkoitti  vähän niinkuin, että se täti, jolla ei ole lapsia, mutta joka tykkää lapsista ja on kiva!