Uuden edessä

Juttelin tässä sisareni kanssa siitä, että tämä vuodenvaihde on aina sellainen ihmeellinen vedenjakaja. Joulu, jota pian alan purkaa pahvilaatikoihin on vielä läsnä, mutta vieressä tyhjä kalenteri jo edustaa uutta vuotta. Toisaalta on ihana ajatella tulevaa, toisaalta jotkin asiat pelottavat ja tuntuvat haasteelliselta. Kalenteri tuntuu tyhjältä, vaikka se alkaa toisaalta täyttyä. "Koululaukkuni" vetoketju on tiukasti kiinni. Mutta ennen viikonloppua se pitää avata. Tämä tarkoittaa kaikenlaista suunnittelua, haastetta.Ennen koulun alkua pitää kaikki asiat käydä läpi. Mitä kukin ryhmä tekee, mitä pitää ostaa, mitä materiaalia pitää haalia esiin!

Kalenteri, joka kuvassa on vielä aika tyhjä täyttyy vähitellen. Maanantaina tapasin entisen työkaverini aamulla, eilen olin hautajaisissa,jossa sain myös uusia tuttavia, tänään, loppiaisena, tulee tyttäreni kotiin yhdeksi yöksi. Huomenna tapaan kaksi vanhaa koulukaveria ja ystävää. joistä toisen kanssa olen ollut samassa luokassa aina leikkikoulusta lukion loppuun. Tällä viikolla tapasin täällä blogissa vanhan opiskelukaverin, josta en lähes kolmeenkymmeneen vuoteen ole kuullut mitään! Sellaista se elämä on, aikamoista hässäkkää...Aina loman jälkeen tuntuu haastavalta hypätä kiireen kyytiin, mutta vanhasta tottumuksesta tietää, että kaikki sujuu kuitenkin..

Kun aloitin tämän blogin pitämisen en oikein tiennyt mitä se tuo tullessaan. Itse vuosikausia toisten blogeja lukeneena olin vähän turhankin innoissani. Lähes maanisesti mietin mitä kaikkea haluan tänne laittaa! Sen olen huomannut, että tavallaan tämän blogin pitäminen pistää miettimään asioita ja katsomaan niitä (kameran läpi) vähän eri tavalla kuin muuten tekisi. Myös sen olen huomannut, että tänne on vaikeata pakolla ja väkisin mitään pistää.On ollut hauska huomata, että tämä bloggaus yhdistää. Olemme olleet sisarten kanssa tosi tiiviisti tekemisissä ja tämä blogin myötä olen saanut myös uusia tuttavia.

Tänään nautin vielä joulun ajasta kutomalla kynttilän valossa.

Ranteenlämmittimet

Nämä tein joululahjaksi siskolleni Paulalle. Niistä piti tehdä lapaset, mutta sitten tajusin, että lankaa on  vain 50 g ja se oli vielä aika kuluvaista. Paula tekee työtään tietokoneella. Ajattelin, että nämä tuntuvat mukavan lämpimiltä, koska ovat 100% alpakkaa.

Tilkkutöitä

 Tässä yhtenä päivänä otin kuvia tilkkutöistäni. Niillä en voi paljoa kehuskella. Koskaan en päässyt oikein siihen tilkkuvillitykseen. En tiedä mikä siinä sitten voi olla. Varmaan se, että kun päivät pitkät on siinä koululaisten ompelu-ym. hässäkässä mukana, ei jaksa sitten alkaa ommella ompelukoneella kotona töiden jälkeen. Mieluummin istuu tuolilla ja avaa telkkarin. Mukavuudenhalua, laiskuutta? Voi olla kumpaakin..
 Ystäväni ja opiskelu/kämppäkaverini Leena on tässä asiassa muuta maata.Hänet esittelin tässä syksynä "tilkku-aktivistiksi". Se oli Leenastakin hauska nimitys.Hän toimii aktiivisesti täällä. Omat saavutukseni ovat aika vaatimattomia. Sininen peitto on päiväpeitto, jonka olen ommellut jo vuosikausia sitten Anun päiväpeitteksi. Samoista kankaista olen ommellut myös tämän. Se on (niinkuin nämä kaikki) käsin tikattu, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, etten siinäkään ole haka. Pistoista tulee aina pidempiä kuin pitäisi!

 Kissapeitto oli kaikista haastavin tehtävä.Yhdessä kissassa on monta eri kappaletta. Tämäkin on varmaan jo viisitoista vuotta vanha. Se on tyttäreni Ullan, joka kyllä joka kerta hakee sen jostakin loikoilupeitoksi kotiin tullessaan. Nyt jo huomattiin, että sen reunakaitaleissa on pieniä reiän alkuja!Jonkin tämänkaltaisen lupasin tehdä myös Anulle samoihin aikoihin, mutta... Sanoisinko, että toimitusaika on hiukan venähtänyt!

Nekku-kissa,joka tässä linssiluteilee, jäi tänne vielä toistaiseksi Ullan lähtiessä Helsinkiin. Gradu ja ilta-työ vie niin paljon aikaa, että totesimme, että kissan on parempi olla toistaiseksi täällä isossa talossa toisen kissan kaverina. Kiitos vaan Ulla! Olen tosi iloinen  tästä sijoituskissalapsesta!

Vaaleanpunaisen olen tehnyt joskus Ullan huoneeseen.Siinä vaiheessa varmaan kun hän oli saanut ensimmäisen "oikean" sängyn ja piti vaaleanpunaisesta! Eli siitä on todella paljon aikaa!

Sukat makkaralla

 Marimekon Sukat makkaralla-lasit sopivat hyvin yhteen näiden Tiimalasi-sukkien kanssa, joiden nimi voisi hyvin olla Sukat makkaralla-sukat. Näitä oli kiva kutoa, malli oli helppo ja sujui mukavasti Komisario Lynleyn seurassa kudottavaksi.Kummasti sitä pystyy alitajuisesti oppimaan laskemaan nurjia ja oikeita silmukoita, vaikka katsoo televisiota samalla! Kaksi päivää on melkein mennyt telkkaria katsoessa. Olen koko syksyn ja talven ottanut talteen kaikki sunnnuntain Lynleyt ja vieläkin niitä on kolme katsomatta.

Tässä valmiit sukat kuvattu ilman salamaa päivällä. Kuviot tulevat paremmin esille. Varmaan teen vielä toiset samalla mallilla. Nämä lähtevät Helsinkiin.

Vuosi vaihtui

 Vuosi vaihtui kotoisissa merkeissä J:n luona. Ensimmäiseksi siivosimme muutaman tunnin ja sitten aloitimme tulien kanssa touhuamisen. Ensin lämmitettiin takkaa, sitten saunaa.Puulämmitteinen sauna tuntuikin mukavalta oman sähkösaunan jälkeen.

 Tässä on meidän ensimmäinen yhteinen isompi projektimme. Laatoitimme saunan seinää kiukaan takaa hiihtolomallla kun olimme tunteneet toisemme puoli vuotta. Huomioitavaa on se, että kumpikaan meistä ei ollut koskaan ennen laatoittanut yhtikäs mitään.Tämä oli aika hyvä parisuhdetesti suhteen alussa. Ei mennyt hermot toiseen vaikka meinasi muutaman kerran laattoihin mennä!

           

 Sain valmiiksi hautajaisasusteeni. Niistä tuli mielestäni hienot!

Seuraava projektin aloitin juuri hiukan ennen vuodenvaihdetta. Teen Pirkanmaan kotityön ohjevihkosen ohjeilla Tiimalasi-sukkia, joista tulee hauskat ryppyvartiset sukat.