Taas kävi vähän niin, että kun jotakin tein, niin jämähdin. Näissä lapasissa yritin vähän enemmän tehdä kukan näköisiä näistä "kukistani". Nehän olivat aikalailla pelkistettyjä edellisissä versioissa. Näihin kukkiin minulla oli syy: halusin, että niistä tulisi iloisia.
Näissä kolmessa viimeisessä lapasparissa ainakin todella opin tekemään kirjoneuleeseen kivasti peukalokiilan ilman ohjetta ja niin, että peukku istuu hyvin ja kuviot menevät sujuvasti. Kertaus on siis opintojen äiti, tässäkin. No, onneksi kuvat ovat tarkat, jos teen joskus samankaltaiset. Nyt saa tämän mallin muuntelu toistaiseksi riittää. Nämä lapaset kun menevät ystävänpäivälahjaksi työkaverille niin, että näihin kuvan yksityiskohtiin pitää ehkä palata. Työkaverin lempiväri on oranssi ja hänellä on tällä hetkellä tosi rankka paikka edessä. Niin rankka, ettei voi oikein kuvitellakaan, kun ei ole sellaista kokenut.... Siis tsemppiä näiden oranssien kukkien muodossa! <3
Painoa näille lapasille tuli 71,2g, lanka Seitsemän veljeksen menneitä vuosikertoja.
Painoa näille lapasille tuli 71,2g, lanka Seitsemän veljeksen menneitä vuosikertoja.
9 kommenttia:
Lapasien saaja ilahtuu varmasti :-)
Onpa ihana ajatus! Varmasti lohduttaa!
Toivon lapasten saajalle voimia ja hyvää mieltä lapasista.
Melkoinen flow siellä päällä :)
Ihanan paksun ja lämpimän näköisiä lapasia olet tehtaillut.
Ehtisipä itsekin laittaa alulle jotain.
Onpa upeat! Ja mahtavat tällaiset ajatuksen kanssa neulotut voimalapaset.
Voi sinua ihana kun ovatkin ihanat lapaset♥
Voi että on kauniit lapaset!
Ihania kirjoneuleita sinulla.
Ihanat värit lapasissa. Yksinkertainen on monesti kauniimpaa. :)
Lähetä kommentti