Tänään sorruin ostamaan sellaisen esineen, mikä voitaisiin hyvin valita vuoden turhakkeeksi.
Taustaa.
Kolme vuotta sitten järjestettiin Satakunnan museossa taiteilija Liisa Juhantalon sydän-kokoelmasta kerätty näyttely. Kävin siihen tutustumassa oppilaiden kanssa ja koulun blogissa oli siitä postaus, jossa nimesin kummallisemmaksi esineeksi silikonisen muotin, jolla voidaan paistaa sydämen muotoisia kanamunia!
Mutta sydämen muotoinen muna maistui paremmalta kuin se tavallinen röpsähdys! Ihan varmasti. Ja mehukkaammalta, kun ei levinnyt ohueksi laataksi. Koska, sen nyt jo arvaattekin, ensimmäiseksi testasin sen ja vielä kaksi kertaa. Ihan heti kun kotiin pääsin. Ihan oikein minulle, että nyt jo närästää...
Pakkauksen teksti, monella kielellä hiukan huvitti, varren saa ylös,
ja alas. Kätevää, vai mitä..... No, joku jo arvaa mistä tämän löysin, Lidlistä tietysti, sieltähän löytyy maailman ihmeellisemmät ja halvimmat turhakkeet, eikä koskaan tiedä mitä siellä tulee vastaan.
Lähdin tätä ostamaan. Kiitos vaan Peppi kellosta (n.7€) ja myös munamuotista!
10 kommenttia:
Hauska tavara ei minusta turhake ollenkaan. :)))
Niin Seijasisko, oikeasti ei taida ollakaan. Varmaan helposti ajattelee, että kun on kyseessä sydän, se on turhake, jos se olisi pyöreä ja sitä mainostettaisiin siinä mielessä , että sillä voi paistaa paksumpia munia, olisi ihan ok!
Oih, onpas aikas hauska:))
No siis turhake etuliitteenhan saa poistaa samantien kun hinta on noin suotava:-)
aikas sulonen turhake :) voisikohan tuolla paistaa muutaman aamiaispannukakunkin ;)?! Tulis varsin sydämmellinen herätys.
Ja näyttääpä hyvälle tuo kello valkeanakin - hmmm..
Ei turhake vaan hauska juttu. Minä olen tehnyt lettusia sillä ja syöjistä on kivaa kun sydämmiä syödään hillon ja kermavaahdon kera.
Ompa hauska juttu.. täytyykin katsoa jos sattuu vastaan
Tosi kiva turhake! Haluu samanmoisen:))
Suurkiitos vinkistä :). Meillä nuoriso tykkää paistaa kananmunia aamuin illoin. (Ei senäät njoka päivä.) Kohta se on entistäkin hauskempaa, kävin ostamassa sekä sydän- että kukkamuotin. Iloa arkipäivään, eihän se voi mitään turhuutta ollakaan ;).
Lettuja ajattelin itse paistaa, niitähän voi vaikka laittaa kahvipöytään tarjolle, kun ovat niin nättejä..
Hih, meissä on jotain samaa, silla minullakin on kaksi tuollaista. Ostin ne muistaakseni toissa hiihtolomalla Kuusamossa, Tropiikin lähellä olevasta matkamuistomyymälästä. Siellä oli kaikkea kivaa keittiötavaraa, ja minä ihastuin noihin oitis. Ajattelin niitä perheen nuorisolle, mutta he tuumasivat, että pyh. Ja täytyy tunnustaa, että en ole vielä kertaakaan noita kokeillut, kun aika harvoin tulee kananmunia paistettua. Mutta pakko ne oli ostaa, oli ne niin hauskat! =)
Lähetä kommentti