Tänä vuonna on vietetty oikein varsinaista siksakneule-syksyä. Lehdet ja valmisvaateteketjut pullistelevat ns. Missoni.-neuleilla.
Minullakin on yksi "Missoni" -kaulahuivi, jonka edesmennyt äitini Hilkka neuloi minulle lukuisista erilaisista Florica-langan lopuista. Äiti ei kyllä tiennyt höppäsen pölähtämää mistään missoneista. Totesi varmaan vaan, että kätevä tapa kuluttaa langanloppuja.
Ja mikäs siinä, äidin mahtavalla värisilmällä tämä onnistui ja on käytössä vielä, vaikka se on 90-luvun puolivälissä neulottu. Olin otettu kun tyylikäs nuori työkaveri kehui huivia. Niinpä kursin sen tuubihuiviksi ja olen sitä käyttänyt tänä syksynä.
No, mikä se Missoni oikein sitten on? Wikipediaan Missoni ainakin on päässyt. Selvyyden vuoksi täytyy sanoa, etteivät missoni-neuleet kaikki ole suinkaan näitä siksakneuleita. Missonin idea on enemmänkin värikkyys ja usein kirjoneule . Kurkatkaapa!
Lehdet ovat tänä syksynä olleet täynnä näitä ohjeita.
Ja niitä minäkin olen neulonut ja meinaan jatkaa. Olen jo tehnyt sukkia ja kaulurin. Niiden neulominen on erittäin koukuttavaa.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille kivoille blogini lukijoille!
11 kommenttia:
Ja ihan tietämättä olet neulonut muotijuttuja :) Upeita nuo ovatkin! Ihanat värit tosiaa tuossa äitisi neuleessa!
Hauskoja vekkisiä neuleita ja iloisia värejä.
Voi että, olen jotenkin heikkona ns. Missoni-kuosiin. Taisin tutustua siihen jonkin muotitopin muodossa ehkä 10-15 vuotta sitten. Sittemmin hankin klassisen kolmijalkaisen Aalto-jakkaran Missoni-kankaalla, vaikka se oli jakkaraksi kallis (mutta ei niin kallis kuin toinen vaihtoehto, tankkituoli). Mutta jakkara on edelleen niin ihana! Lempparineuleeni on Ranskasta ostettu pitkä siksakneuletakki ruskean ja oranssin sävyissä, se ei ole tietenkään oikea Missoni, mutta ihana!
Helsinkiin avattiin kai noin vuosi sitten Missonin sisustusmyymälä, olen välillä käynyt kuolaamassa siksakkuvioista hapsuverhoa...
Siksakkiin voi näköjään hurahtaa.
Enpä ole kuullutkaan mistään missonista, mutta kirjavat neuleet on tuttuja. Meilläkin on yksi missoni äidin perintöä keinutuolimattona.
Olen täällä nähnyt näitä siksak -juttuja ja ihastunut. Nyt on vartahilla tulossa kauluri, joten koukussa ollaan...
Veljen vaimo virkkasi itselleen 80-luvun vaihteessa hameen, mustaa punaista ja harmaata raitoina.
Hienot värit todellakin huivissasi. Minun isoäidilläni oli - lapsuudesta muistan - siksakilla kudottu villainen alushame, yläosineen kaikkineen ja maatavetohelmoineen. Sitä aina ihastelin kun sahalaita heilahteli pitkän hameen alta. Vasta näin vanhana pari vuotta sitten opin itse tätä siksak-neuletta kutomaan...
vaan en sentään hameeksi asti! Ja virkatahan sitä myös voisi, vaan ei taida into ihan piisata....
Äitisi tekemä huivi on kaunis ja ajankohtainen tänäkin päivänä ja mikä tunnearvo!
Hyvin tehdyt neuleet palvelevat pitkään, todella kaunis huivi;)
Äiti ei tajunnut tuotteistaa ideoitaan. hassua, tossa huivissa on nuo missoni-tyyppiset väritkin.
Mulle ei tainnut langeta muuten yhtään missonia pirinnönjaossa.
Loistavan muotitietoinen olet ollutkin:) ihana värikimara!
On kyllä kivoja. Nyt on muodissa myös tuo kuvio. Katselin näyteikkunoita Joensuussa ja tuo kuvio toistui monessa ikkunassa.
Lähetä kommentti