Lankaa ja tasapainoilua

Viikon blogihiljaisuus loppuu, olen palannut jälleen kuvioihin mukaan. Viikon yksilöllinen Tules-kuntoutus on ohi. Olen todella vaikuttunut kuntouksesta ja todella tajusin, etten ole mitään Aslak-kuntoutustasoista porukkaa. Sen verran on vikaa; onneksi silti sain neuvoja miten hoitaa joitakin asioita parempaan jamaan. Koskaan en olisi kuvitellut miten tarkasti asioihini paneudettiin. Ennen en ole ollut sellaisessa tilanteessa, että moniammatillinen porukka paneutuu vaivoihini. Sellainen tunne tuli, että en ole turhaa veroja maksanut. Kotiin sain muutaman yksinkertaisen tavoitteen huhtikuun kahden viikon seuraavaan jaksoon mennessä. Kävin ostamssa tasapainolaudan, johon tykästyin, sekä meinaan aloittaa keppijumppaamisen ja innokkaan video-ohjaajan kanssa se oli ihan kivaa. Miehelle nauroin, että miten se muka voi kehua minua: hienoa, hyvin sujuu... :)

Tänään kävin piristämässä mieltäni Tampereella käsityömessuilla ja  lahjoin itseäni  ihanilla langoilla. Jospa taas saan niiden myötä  intoa käsitöiden tekemiseen, kun sekin on ollut vähän hakusessa, samoin kuin tämä bloggaaminenkin. Kaikki on niin kaikesta kiinni,.Jos ei voi lähteä kävelylle kipeän jalan kanssa, ei tahdo oikein muutakaan jaksaa. Niinpä nyt sitten yritän avata solmuja eri päästä; liikkua niin, ettei jalka rasitu: pakko jumpata, mennä uimaan ja vaikka kuntosalille. Mikään noista ei ole  lempilajejani, mutta nyt on vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja vahvistettva lihaksia, ettei jalkavaiva tee minusta ihan sohvaperunaa ja sitten olen todelle vaikeuksissa etenevän nivelrikon kanssa.  Jännä juttu, että töissä menee hyvin, sellaisia me  naiset varmaan olemme, kivut alkavat vaivata vasta kotona. On iloinen mieli.