lauantai 13. lokakuuta 2012

Luokkani

Kuten blogin lukijat ovatkin jo kuulleet, olen tänä syksynä saanut ihan uuden uutukaisen luokan käyttööni. Tervetuloa nyt Kaarisillan koulun käsityöluokkaan.
 Olen asettunut taloksi oppiladen kanssa ja luokka on tullut kodikkaaksi ja toimivaksi nykyaikaiseksi käsityöluokaksi. Siskoni Päivi kirjoitti tässä taannoin omassa blogissaan , että Kansaneläkelaitoksen kauniit tilat ylevöittävät käyttäjien mielestä arjen. Tämä jäi mieltäni askarruttamaan. Vaikka kouluni peruskorjausta ei suunnitellut Alvar Aalto, koen samoin näissä uusissa tiloissa.
 Iloa  koen joka ikinen aamu, kun aamuhämärissä menen luokkaani. Yleensä olen siellä jo seitsemän jälkeen. Haluan rauhoittua ja nauttia luokan rauhasta ja aloittaa päivän siellä ihan yksinäni. Tämä on iän tuomaa ylellisyyttä; ei tarvitse pukea ja ruokkia muita päivähoitoon tai kouluun.... .
 Kaikki on niin selkeää ja tarkoituksenmukaista. Olen niin kiitollinen siitä, että saan viimeiset työvuoteni viettää tälläisessä kauniissa ympäristössä ja, että arkkitehti suunnitteli niin kivan luokan vanhaan 60-luvun rakennukseen.
Luokan kivoimpia yksityiskohtia on ritilä, johon laitetaan työt esille. Tässä pehmoankerias luikertelee ritilän päällä..
 Mikä hienointa, minulla on luokan vieressä, lasioven takana työhuone, sellaista en olisi osannut odottaakaan silloin kun peruskorjausta alettiin suunnitella..
 Olen huomannut, että myös oppilaat arvostavat kauniita tiloja. Aamulla reppuhyllyt täyttyvät repuista ja naulakot takeista ja tilat pysyvät siisteinä.
Tänä syksynä olenkin todella ajatellut tilojen merkitystä arjessa ja työssä jaksamisessa. Tuntuu, että uusissa korjatuissa tiloissa kaikki jaksavat paremmin.  Koen olevani kyllä onnekas ja tunnen jo hiukan haikeutta siitä, että työurani on viime vuosissa....


19 kommenttia:

Ciacy kirjoitti...

No onpas sulla tosiaan upea luokka! Mulle luokkien kauneus tai jo koulujen kauneus yleensà, niiden toimivuus ja kàytànnòllisyys on tullut mieleen yhà useammin, kun nyt omat lapset ovat koulussa ja tarhassa tààlà Italiassa. Lapsukaisten kouluun tehtiin peruskorjaus ja luokista tuli ihan kivan vàrikkààt (ei niin "kotoisat" tosin kuin Suomessa), mutta esimerkiksi salia ei lòydy enàà koko koulusta. Aiemmin oli ihan minikokoinen, mutta nyt ei sità miniàkààn. Miten ihmeessà tuola voi pitàà muka liikuntatunteja?!?! Ne taitaa olla vain sana lukujàrjestyksessà, mutta ei koskaan toteudu, harmillista. Kàsitòità ei tààlà opetella edes ylàasteella ja tààlà on paljon aikuisia naisia, jotka eivàt osaa edes nappia paitaan neuloa. Hienoa tyòtà teet ja ihanaa kun saat tehdà niità noin upeassa luokassa, oon kade. Jos haluat uteliaisuudesta kàydà vilkasemassa mun poikien koulun niin olen tehnyt siità postauksen tààlà: http://ciacyinitalia.blogspot.it/2012/09/inaugurazione-scuola.html

Paula Kristiina kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi, luokka on niin kodikas että sinne tulee niin mielellään ja kyllä viihtyy. Ja vielä että sinä olet siellä opettajana. En halua edes ajatella mitä sitten kun jäät pois. Ei ajatella sitä vielä:)

Auli kirjoitti...

Ciacy, menen heti, kiitos vinkistä
Paula *snif*

Saila kirjoitti...

Upea luokka ja miten kivaa että pääsit nauttimaan vielä tuostakin. Upea loppuhuipennus uralle! Muutosten edessä on aina haikeaa, mutta toisaalta onhan tuollainen kiva uudistus kuitenkin paljon mukavampi työelämän ehtoopuolellakin kuin että aina painiskelisi samojen tilaongelmien kanssa.

mummeli kirjoitti...

Kauniin luokan olet saanut, nyt voi sanoa että kaikki paikalla ja paikka kaikilla, on paljon mukavampi työskennellä ja oppia kivassa ympäristössä. Tuo verkko näyttämö on kiva!

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Ihanat työtilat ja varmasti myös oppilaisiin huokuu sinun tyytyväisyys!
Kivasti olet(te) luokkaa tuunailleet!

mustakissa kirjoitti...

Kyllä toimivat tilat toimivat inspiraation lähteenä ja varmasti vaikuttavat myös mielialaan.
Hienolta näyttää!

Aikunaskareet kirjoitti...

Kyllä ne asianmukaiset toimivat ja kauniita ovat osaltaan iso osa työssä viihtymistä. Eipä ihme, että remontin jäljiltä tunnet jo haikeutta, jos kerran työvuodet alkaa olla lopuillaan. Mutta ihanaa aikaa se varmasti tulee eläkevaihekin olemaan - ja kuuleman mukaan kovin kiireistä ;)

Rentukka kirjoitti...

Kiva kuulla että teillä tilat ja työvälineet ovat asianmukaiset ja että oppilaatkin arvostavat siisteyttä ja kodikkuutta. terv. nimimerkki "remonttia odottava ope"

Sude kirjoitti...

Hienot on tilat, kelpaa siellä työskennellä.
Eikös vaan ole ihanaa, kun ei tarvitse enää ketään kiikuttaa päivähoitoon. :) Minäkin sitä monesti muistelen ja olen tooosi onnellinen että se vaihe on kaukana takana päin :)

KahviKaneli kirjoitti...

On se eri kiva tehdä työtänsä, kun puitteet antavat siihen vielä mahdollisuuden :O)

Så Vitt Jag Vet kirjoitti...

Vau så fint du har det i er skola.. Hoppas städningen fungerar hos er, för hos oss har vi enorma problem med städningen så våran skola håller på att förfalla...
Tycker att det absolut inte lönar sej att spara på städning... Firman har nu fått sparken efter två år, så få se hur det blir då vi nu får ny firma...
Ha det bra!
Kraam
Sanne

KristiinaS kirjoitti...

Oi miten ihana kirjoitus. Siitä oikein huokuu ilosi ja onnesi uudesta luokastasi. Hienoa, että osaat nauttia siitä, noh tietysti sinä arvostat sitä mutta veikkaanpa että tuohonkin upeaan tilaan löytyisi joku ope joka ei huomaisi siinä mitään erikoista. On meinaan niitä leipääntyneitäkin opettajia. Mainitsitkin työssä viihtymisen yms. niin kyllä ympäristöllä on suuri merkitys hyvinvointiin.

Aarnilintu kirjoitti...

Todella upea luokka! Ja niin kiva kattella, kun siellä näkyvät käsityön arvostus ja tarpeet monella tavalla. Innostuneet opettajat ja oppilaat vielä sokerina pohjalla tuovat elon ja hengen seinien sisälle.

Zelda kirjoitti...

Upea on luokkasi, kaihoisana sitä katselen:) Nauti siitä ansaitusti ja täysillä!

Daisy kirjoitti...

Hieno luokka tosiaan. Upeaa, että meidän lapset saavat kädentaitojen opetusta täällä Suomessa. Kyllä kädentaidot on niiin suuri voimavara ihmiselle.
Hyvää sunnuntaipäivää sinulle!

Paula kirjoitti...

Ihan mahtavan hienot luokkatilat. Kyllä se haikeuskin ehtii vielä karista.

Sohvaneulomo kirjoitti...

Näyttääpä ihanalta! Kyllä oppimisqympäristö on todella tärkeää niin opettajalle kuin oppilaille. Itse olen aineenopettajan kiertänyt eri luokissa ilman kotiluokkaa 8 vuotta, kunnes tänä syksynä sain oman luokan. Sitä on ollut ihana sisustaa, ja nautin siitä omasta tilasta suunnattomasti.

Matleena kirjoitti...

Olen oikein iloinen puolestasi, kun sait näin hienot työtilat! Totta on kuten sisaresi sanoo, että hyvät tilat ylevöittävät arjen(kin). Niinhän se on kotonakin. :) Tuli mieleeni ajatus, että jospa olisi kotonakin vastaavat työtilat. Pitäisiköhän ruveta sellaisista haaveilemaan. ;)