keskiviikko 10. elokuuta 2011

Hyötyliikunnan iloa

 Kun vuosituhannen vaihteessa jäin asustamaan omakotitaloon yksinäni lasten kanssa eniten pelkäsin sitä, miten pärjään omakotitalossa kahden alaikäisen tyttären kanssa. Ruohonleikkuu oli yksi kauheimpia peikkoja, koska en ollut leikannut ruohoa aikaisemmin, muutamaa kertaa lukuunottamatta. Se oli meillä ollut ns. miesten hommia ja juuri siitä johtuen olin siinä uskossa, että se on raskasta, hankalaa ja etten saa ruohonleikkuria päälle. Naapurissammekin oli salskeita nuoria miehiä, jotka hetkisen pyörivät pihalla istuttavan päällä ja häipyivät sitten salikassinsa kanssa autolla kuntosalille... He kun eivät oikein vannoneet hyötyliikunnan nimeen. Eiköhän silläkin ollut osaa asenteeseeni.

 Silti homma sujui hyvin ja myös lapseni osallistuivat ruohonleikkuuseen. Meillä on 21 aarin tontti ja jaoimme kolmeen lohkoon tontin. Se joka aloitti ruohonleikkuun sai valita lohkon. Lohkoilla oli vaikeustasonsa. Yleensä se, joka oli nopein aloittaja sai helpomman lohkon, sen ns. etupihan , jossa on paljon avaraa tilaa. Se joka laiskotteli aloittelemisen kanssa sai sen ärsyttävimmän, joko sen takapihan, jossa on ojan reunaa ja talonpäädyt pensaineen tai sitten toisen reunan, jossa on ojan reunaa ja marjapuskat. No, lapset ovat lähteneet ja koko alue on minun omaa lohkoani!
 Miesystävälle sanoin alkuaikoina, etten kaipaa ketään tekemään pihahommia. Siitä on kyllä tingitty, moottorisahan ja trimmerin suhteen, niin ja lehtien keräämisen, mutta edelleen ruohonleikkuu on kunniakysymys minulle.  Tänä kesänä olen leikannut nurmikon 9 kertaa (pidän lukua) ja jazz-vieraani Matti K kerran.
Ruohoa leikatessa saa kiertää ja kaartaa pihaa aika tovin. Miesystävä laski kerran kuinka monta kilometriä siinä tulee kävellyksi käyttäen ruohonleikkurin leikkuuleveyttä ja pihan pinta-alaa hyväkseen. Siitä tietenkin vähennettiin talon pinta-ala. Aika monta kilometriä siinä tulee tepasteltua ja kolmannet kumisaappaat on jo vihertymässä. 
Mutta se ilo kun se on ohi kun on hiestä märkä ja haisee ruoholta ja bensalta (tällä uudella leikkurilla vähemmän) on kyllä vastaava endorfiinitila kuin minkä tahansa suorituksen jälkeen. Ja nurmikko: voiko olla kauniinpaa kuin leikattu tuoksuva nurmikko.
No, ihan kauniimmillaan se silti on vasta parin päivän päästä leikkaamisesta. 


21 kommenttia:

Zzz kirjoitti...

Minusta ei ole ruohonleikkaajaksi, joten mies saa täysillä hankkia endordiineja leikkurin kanssa :). Nykyäänhän saa myös talkkaripalveluja, ainakin täällä omakotiyhdistyksestä, jos ei itse jaksa hoitaa nurmikoita.

Puutarhassa saa tosiaan hyötyliikuntaa ja mielenrauhaa...

Auli kirjoitti...

Neferi, joo, ja hien pintaan! Voipi olla, että tulevaisuudessa ei kunto kestä sitä rumbaa. Silloin on hyvä saada apua. Nyt mun miesystävä saa omat endorfiinit omassa pihassaan... ;)

Paula kirjoitti...

Kuulostat ihan isäsi tyttäreltä. Isällekin ruohonleikkuu oli kunniakysymys ja tärkeä homma. Äiti ei tainnut koskeakaan ruohonleikkuriin.

Peppi kirjoitti...

On siulla pihaa, mitä ajella! Itse tykkään JOSKUS ruohonleikkuusta ja juuri nimenomaan hyötyliikuntanäkökulmasta. Toisinaan se on pakkopullaa... Ja noi vierhtyvät saappaat - niistä en tykkää.

Pirjo kirjoitti...

En ole ikinä joutunut/saanut leikata nurmikkoa, mutta voin kyllä kuvitella miten hyvä olo sen jälkeen on, varsinkin jos piha on noin iso kun teillä :)

Kardemumma kirjoitti...

Hieno homma. Se ei ole mikään miesten laji. Meillä naisväki valtasi sen miehiltä ja tasaista on. Tuo lohkoajattelu on kyllä mainio. Meillä on vähän enemmän vielä leikattavaa, likemmä 30. Vie ajettavallakin kaun saati sitten lykättävällä. Ja sillä joutuu leikkaamaan kuitenkin osan alueesta. No, himoleikkaajina käymme leikkaamassa vielä läheisen leirintäalueen mökkien ympäriltä nurmikon. Että mukavaa kesähommaa. Tuleepa käveltyä. Hyvää liikuntaa.

Mari kirjoitti...

Hävettää tunnustaa, mutta olen "kaatanut" ruohonleikkuun miesten hommaksi meillä. Jostain kumman syystä teen paljon mieluummin jotain muuta, hakkaan sitten vaikka halkoja :)

Sara kirjoitti...

Vastaleikatun ruohon tuoksu yhdistyneenä siihen tyytyväisyyden tunteeseen kun homma on tehty. Huippua!

Tintti kirjoitti...

Hiki tuli ihan vain lukiessa.
Tunsin myös bensan ja ruohon tuoksun :-)

Paula Kristiina kirjoitti...

Olen muutaman kerran ajanut nurmea, mutten kyllä noin isoa alaa. Tiedän että pienemmästäkin pläntistä tulee hiki! Ei uskoisi että syksy tulee kun katsoo tuota ihanaa vihreyttä:D

Zelda kirjoitti...

Siinä sitä onkin leikkaamista. Ihailen kovasti sitä miten se sinulta sujuu kuin tanssi vaan:) Ei luonnistuisi minulta, monestakaan eri syystä.

Så Vitt Jag Vet kirjoitti...

En vacker gräsmatta har du ! Vad fiffigt att ni delade upp gräsklippandet..
Ha det bra ,snart börjar det !
Kraam
Sanne

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Meillä rehottaa nokkoset, lupiinit vuohenputket ja vadelmat sulassa sovussa kaikenlaisten luonnonkukkien kanssa. Joskus mies heiluu viikatteen kanssa ja satunnaiset vierailijat katselevat luonnontilaista pihaamme kauhuissaan, mutta ei ole kukaan vielä mitään uskaltanut sanoa.

Daisy kirjoitti...

Nurmikko näyttää hienolta. Noin saat liikunta käsitöiden lomassa.

Sirpa kirjoitti...

Mä nostan kyllä hattua sulle, että jaksat leikata noin ison pihan ruohon! :) Mulla on pihaa vain muutama neliömetri, työvälineenä moottoriton ruohonleikkuri ja silti vaikka leikattava pinta-ala on niin pieni niin hommaan ryhtyminen vie aikansa.

Auli kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Selvennyksen vuosi pitää todeta, että ruohonleikkuu ei suju kuin leikki vain. Usein minun pitää psyykata itseäni pari päivää: se on kuin haaste, usein vastenmileinenkin. Nautinto tulee kyllä vasta kun se on ohi ja pääsee suihkuun ja ajattelee: tein sen!

Mammutti kirjoitti...

Tutulta kuulostaa kertomuksesi. Tosin mulla nuorimmat tytöt oli 2 ja 3 vuotiaat ja nurmikkoa onneksi vähemmän, mutta leikkuri silloin vanha ja tosi raskas työntää. Vaan siitäkin hommasta muiden hommien lailla selvitty enemmän tai vähemmän kunnialla. Nykyään harvoin enää itse leikkaan nurmikon ja leikkurikin on vaihtunut kevyesti liikkuvaan malliin. Sunnuntaina kuitenkin huristelin nurmikon lyhyeksi ja nautin leikatun ruohon tuoksusta.
Antoisaa kouluvuotta!

Arja kirjoitti...

Kyllä on kauniin näköinen leikattu nurmikko.
Meillä sen homman hoitaa isäntä nykyään, kun olen niin kremppa noista paikoista, mutta edellisessä asunnossa, omakotitalossa leikkasin usein.
Usein lauantaina ennen saunassakäyntiä ja kun olimme vilvoittelemassa niin ihailimme vastaleikattua nurmea.
Pienestä ne ilot tulee.( Sinulla ei niin pienestäkään, kun on niin iso piha)
Kaunista tätä päivää.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Minä en osaa leikata ruohoa. Sinun pihasi näyttää hienolta.

Pirena kirjoitti...

Minä olen kanssa ulkoistanut ruohonleikkuun eli meillä sen tekevät ukkoni ja vanhempi poikani vuorotellen. En osaa edes ajatella ajavani ruohoa. Olenhan minäkin semmosta ilman moottoria käyvää leikkuria joskus huvikseni työnnellyt koittaakseni meneekö sillä ruoho poikki.

sinisukka kirjoitti...

Hienoa kun otat asian puheeksi!! Nimittäin juuri hyötyliikunnan kannalta! Se on mulle ollut vuosia yksi "helpoimpia" tapoja saada liikuntaa (uimisen lisäksi) hellepäivinä. Siinä voi rauhassa puhkua kenenkään liikoja näkemättä :D eikä se konekaan pure, kun siihen uskaltaa tutustua :D Viitsimistä se kyllä vaatii (juurikin kerään intoa!!)mutta ennemmin noin kuin tuo niin monen naapurinpojan tapa autoilla kuntosalille :P Me naiset osataan!!