Saanko esitellä rakkaan pyöräni vuosimallia...ööö, pitää laskea... 1974. Olin kesän töissä Lontoossa kaverini Marjan kanssa. Teimme keittiö- ja siivoushommia muiden nuorten tyttöjen kanssa ja pomomme olivat nunnia! Kun tulin kotiin minua odotti uusi polkupyörä ja tämä oli ensimmäinen ihan minulle ostettu pyörä. Aikaisemmat pyöräni olivat olleet muiden vanhoja. Minä en edes tiennyt, että minua odotti uusi pyörä niin, että yllätys oli melkoinen. Muistan , että mielestäni pyörä oli silloin niin hieno ja jotenkin niin uudenaikainen. Olin niin onnellinen 17-vuotias. Miksi minusta siltä tuntui, että pyörä oli moderni, vaikea nyt kuvitella. Voisiko johtua siitä,että kissansilmät ja muoto oli jotenkin kulmikkaampi kuin "vanhanaikaisissa" pyörissä. Tänään pyörä viedään huoltoon ja toivottavasti tyttäreni saa siitä hyvän pyörän, joka ei ole niin houkutteleva kohde varkaille, kuin hänen upea punainen kahden kuukauden vanha Joponsa, joka varastettiin viime viikonloppuna. Naks vaan voimasaksilla oli lukot leikattu poikki ja lukon kappaleet oli ympäriinsä maassa. Kaikki tämä tapahtui kerrostalon pihassa Porin keskustassa. Kyllä minä NIIN mieleni pahoitin! Ja olin NIIN vihainen sille mokomalle varkaalle, joka voi nuoren naisen pyörän noin vaan varastaa. Kuulinkin sitten, että Ilta Sanomissa oli ollut juttu, että nimenomaan Jopoja varastetaan ihan kauheasti, satoja vuodessa pelkästään pääkaupunkiseudulla!
Jatkoa edelliseen... pyörä vietiin huoltoon, mutta tuomio oli julma: romu mikä romu. Rungon vääntyminen oli pahin juttu. Remontti maksaisi varmasti yli 300€.... Onneksi näitä vanhoja pyöriä on enemmänkin ja yhdestä Tunturista saadaan puolet halvemmalla hyvä peli... Vähän tuntuu siltä, ettei viitsi ostaa uutta pyörää rosvojen syötiksi!
19 kommenttia:
Näin se on mennyt. Minäkin opettelin ajamaan polkupyörää Isän tekemällä apusatulalla joka oli asennettu naistenpyörän rungon väliin. Olen sitä mieltä että vanha tunturi kannattaa korjata sillä 300€:lla kun vastaavankestoista uutta pyörää saa hakea. Marketeissa myytävät halvat pyörät ovat(jos todella niitä käyttää) yhden kesän pyöriä. Pihalla jos säilyttää niin ne ruostuvat aika äkkiä.
Teuvo Noormarkusta
Meiltä vietiin viikonloppuna 2 pyörää, joista toinen oli minun vm. -71 pyöräni, joka oli kunnostettu tyttärelleni.
Joo, tuo on kyllä ihan kauheeta. Tytär sanoi, että joku ottaa hänen talossaan aina satulan sisälle mukaansa. Se voisi tietysti olla yksi konsti... No, onneksi tämä tyttären kouluaikainen Tunturi nyt saadaan korjatuksia ja siitä tehdään vaihteeton niin se ei maksa niin kauheesti!
Minä ostin kesätyörahoillani (vanhempieni avustamana) 70-luvun alkupuolella DBS-merkkisen 5-vaihteisen polkupyörän. En ole raskinut siitä luopua, vaikka sille olisi ottajia ollutkin. Nyt se kyllä seisoo tallissa, koska siitä tyhjenee kumi jatkuvasti, vaikka käytin sen korjaamolla.
Törkeitä pyörävarkaita!! Toivottavasti saadaan kiinni (vaikkei varmaan kovin todennäköistä).
Ps. Ostin hyvän kunnostetun pyörän tyttärelle kierrätyskeskuksesta ja maksoin 80 e.
Mun pyörä oli monta kesää kerrostalon sisäpihalla, mutta nyt olen vienyt pyörän heti käytön jälkeen sisälle. Joku oli katkonut pyörästä pari pinnaa takarenkaasta - lieneekö yrittänyt varastaa sen.
Yli 20 vuotta sitten minulta varastettiin lukittu polkupyörä pyörävarastosta.
Piru perikööt mokomat varkaat!!
Mulla on samanlainen tunturi, mutta punainen. Mies pelasti sen työmaallaan, jossa oltiin viemässä vanhoja suppareiden pyöriä kaatopaikalle!! Haloo! Ei paljon järki päätä pakottanut. Pyörä on tosi hyvä ja köykäinen polkea, eikä ole liikaa rikkimeneviä osia. Joten vanhassa vara parempi, kyllä.
Vanhat "mummikset on parhaita"! Pojallekin ostettiin kylläkin uusvanha tunturi mummis,kirkkaan keltainen. Tykkää ajella sillä. Sisko osti tytöille tytölle uudet jopot ja heti kaksi varastettiin kerrostalon pihasta kaupungilla. Olivat kans lukittu. Kyllä sapettaa tollanen touhu. Nuorimmalla siskon tytöllä on vielä jopo ja se raukka pieni raahaa sen
hissillä kuudenteenkerokseen parvekkeelle aina yöksi. Ei ole talossa pyörävaratoa. Ja auttaisiko tuokaan mitään.
Mun uusi kamera on latauksessa:D
Nykyään hyvästä pyörästä ja trendi-sellaisistakin (esim. Jopo) joutuu maksamaan paljon. Peruspyörät, perinteikkäät ruotsalaiset ja kotimaiset eivät ole niin hyviä kuin aiemmin. Säilytän omaa ihanaa 10-vuotista alumiinipyörääni parvekkeella, koska tiedän että uutta vastaavaa en enää saa. En uskalla jättää sitä mihinkään. Vanhalla pinkillä Cresentillä pyöräilen ns. hyötypyöräilyn ja säilytän sitä pyörävarastossa, siihen ei ole kukaan kajonnut.
U., otan osaa :(
Heh, pojaltani varastettiin myös kerran uusi pyörä ikkunan alta ja toisen kerran satula...ai että raivostutti, kun nuori köyhä opiskelija joutui tuollaisen rosvouksen kohteeksi. Vakuutus tietysti tuli mukaan uuden pyörän kohdalla, mutta menihän siitä tietysti omavastuu.
Minulla oli vielä muutama vuosi sitten vanha teininä saatu ihan uusi Helkama, mutta sitten kun muutin Tampereelta takaisin etelään niin jouduin luovuttamaan sen naapurille kun ei mahtunut enää muuttoautoon... Se oli hyvä pyörä! Nyt olenkin miettinyt juuri tuota, että mistä saisi niin halvan mutta hyvän pyörän että ei haittaisi vaikka se varastettaisiin..? Poliisin huutokauppakin osui keväällä niin huonoon aikaan etten päässyt sinne...
Hih, pyörä samaa vuosimallia kuin minäkin, minäkin tarvitsisin pientä tai vähän isompaa remonttia, kun on ikävää kremppaa ja huomenna lääkäri, ei vaan taida 30e piisata :(. Nuo Jopot katoavat porin seudulla varkaiden kyytiin. On helppo myydä eteenpäin, kun on haluttua tavaraa, todella rasittavaa.
Vanha kunnon Tunturi... Harmi ett se oli sitten huonommassa kunnossa. Itsekin ajelen kaikista mieluiten isoäitini vanhalla Soliferilla. Siinä on isot kivat renkaat ja sitä on kevyt polkea.
Pyörävarkaat ovat kurjia :-(
Tuolla sinun vihreällä Tunturillasi ajelin monena kesänä silloin, kun se oli äidin autotallissa. Sillä on mukava ja kevyt ajaa. Miten se nyt yhtäkkiä on romuksi mennyt!
Minullekin Paula oli yllätys mutta uskon kyllä että asia on totta, se pyörä on jotenkin vääntynyt varmaan siellä mammalan seinällä roikkuessaan ja muun kaman alle jäätyään..
Voi, harmi, ettei korjaus kannata! Tuo pyörä kun on aivan mahtava retro. Itselläni on tosiaan myös Jopo, ja täytyy aina harkita tosi tarkkaan, mihin sen jättää, ettei varasteta.. :/
Harmi, ettei tuosta pyörästä saanut enää menopeliä. Ja tosi HARMIjuttu tuo pyörävarkaus. Taitaa Jopot olla aika haluttuja vähän joka puolella Suomea, mutta että tuommosin keinoin pitää pyöriä hankkia. Huh.
Jopot on kuulema niin mukaan tarttuvia, ettei edes ketjut pitele puhumattakaan pyörän omasta lukosta. Jossain päin maailmaa menevät vissiin hyvin kaupaksi, kun niitä ihan solkenaan varastetaan.
Minulla oli - ja vieläkin vaikkei sillä ajella juuri - Peto-merkkinen vahvarunkoinen polkupyörä, jonka sain opittuani ajamaan miesten pyörällä tangon välistä kitkuttamalla. Mökillä on liiterin seinustalla myös lähes sata vuotta vanhoja pyöränraatoja, toivoisin, että ne lähtisvät rosvojen mukaan, mutta Jopoja vaan kyttäävät! Haulipyssyllä persustaan moisia pyörävarkaita...
Minäkin sain ihan uuden Tunturin syksyllä -72 kun aloitin ammattikoulun. Olisin halunnut punaisen mutta kaupassa ei ollut. Jouduin tyytymään semmoiseen vaalean tai oiskohan ollut helmiäisvihreään. Kyllä tuntui hienolta kun sitä ennen oli vain vanha pyörä, isä jostain hommannut ja kunnostanut.
On se pyörä vieläkin tallella, pitäiskin hakea maalta ja ottaa käyttöön. Kuskasin sillä sentään vielä lapsia kun siihen sai lastenistuimen kiinni paremmin ja oli muutenkin leveämpirenkaisena tukevampi ajaa.
Pyörävarkaita on varmaan vaikea saada kiinni.
Raivostuttavia nuo pyörävarkaat, vievät myös pienten lastenpyöriä, iljettävää.Miten minusta tuntuu, että nuo vanhat naistenpyörät ovat myös varkaiden suosiossa.
Lähetä kommentti