Virkkuusuunnitelmia

Olen pääsiäisestä saakka ollut flunssainen ja väsynyt. Tänään koulussa vappuhulina väsytti minut niin, etten jaksanut mennä edes kauppaan, vaan tulin suoraan kotiin, ihan lakanoiden alle ja nukuin runsaan tunnin. No, täytyy myöntää, että jaksoin pikaisesti poiketa lankakaupassa (sitä ei siis lasketa...) ja ostaa muutaman lankakerän, merseroitua ihanan kiiltävää Catania lankaa. Kissojen kanssa sitten suunnittelimme taas uutta peittoa.

Kissoista saa aina kaverin näihin puuhiin. Rakas mieheni ei porilaisittain sanottuna nokkaansa lotkauta moisille puuhille. Muttei kyllä koskaan valitakaan, jos langat valtaavat tilaa. Tuskin itse asiassa huomaa ja sitä paitsi myös hän on flunssan jälkimainingeissa.

Sateenkaari ja prisma ovat se minua kiehtova juttu, ei voi mitään. Tämän aiheisia töitä olenkin tehnyt jo aika monta, kolme  virkattua peittoa, joista kaksi on isoa.  Siksi olinkin innostunut kun löysin Babukatorium- virkkaustaiteilijan. Wau! Eilinen ilta menikin hänen tuotantoaan tutkiessa ja ladatessa Pinteristiin hänen virkkauksiaan. Tässä ylemmässä kuvassa kaikki eivät tosin ole hänen töitään.

Aloin virkata yksvärisiä kuusikulmaisia paloja jo ennen kuin näin tämän ja muut ihanuudet. Tästä on siis hyvä jatkaa, kun olen alkuun päässyt!

Suosittelen jokaiselle, joka tykkää väreisä, tutustumaan häneen ja hänen tuotantoonsa  ja tässä alkua:

Babukatoriun.

Oikein värikästä vappua muillekin!

Tadaa- valmis!

 

 Olipa kiva työ tämä peitto pikkuiselle! Kokoa peitolla on 95 x 75cm, lankaa kului melkein tasan 400g. Eli kahdeksasta puuvillalankakerästä tälläinen syntyy. Taidan alkaa virkata näitä vauvavarastoon...

 

 

Ajattelen, että peitto on juuri sopivan kokoinen vaikkapa kääriä pieni vauva turvalliseen hellittely-tai ruokailuhetkeen ja isommalle vaikkapa rattaisiin kesänokosille. Puuvillalanka on pehmeää ja sen voi pestä kuumassakin lämmössä koneessa.

 

Reunusten suunnittelussa ja kokeiluissa meni yksi ilta, mutta eilen sitten sain viimeisen pykäkerroksen tehtyä.  Reunus syntyi vähän vaan yhdstelemällä eri juttuja ja vihreä-keltainen raitakerros oli mielleyhtymän jostakin näkemästäni peitosta, jonka reunaan on pujotettu silkkinauha. Tämä virkattu nauha on käytännöllisempi huollon kannalta. Reunus on mielestäni ihanan rönsylöinen ja runsas, jota yksi kommentoija ehdottikin aikaisemmassa postauksessa.

 

Mutta mitä nyt kun tämä on valmis. Tuli ihan tyhjä olo. Se on aina tälläistä tämän luovuus- ja innnostusrysäyksen jälkeen.... No, onneksi pihahommat kutsuu, niihin voisikin keskittyä välillä!

Hyvää viikonloppua!

Vaikeaa valita

 

 Pikkupeitto tuli eilen valmiiksi. Tai tuli ja tuli... Jokaisessa virkatussa peitossani on aina ollut sama ongelma: reunusmallin valitseminen... Kun niitä on niin paljon ihania.  Virkkasin reunaan kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita luonnonvalkealla langalla. Se kyllä rauhoittaa kirjavaa peittoa kummasti. Silti haluan reunuksesta leveän kehyksen työlle niin, että tämä on vasta alku.

 

Malleissa on runsauden pulaa: valitako yksinkertainen, vai yksinkertainen, jossa kuitenkin ripaus jotakin väriä ja mitä väriä? Onpas vaikeaa!

Pääsiäishyvää

Pääsiäinen on sujunut täällä mukavissa merkeissä. Olen ollut kauheassa leivontaohjelmaputkessa jo useamman viikon. Ensin leipoi koko Tanska, nyt Britannia ja myös etsitään Britannian parasta leipomoa. Olen oikein odottanut, että pääsen tosi leivontahommiin. 

Pääsiäisenä onkin herkuteltu, todellakin, vaikka ollaan tuskin puolessa välissä näitä herkutteluja ja varsinkaan leipomuksia..

Torstaina saimme tuliaiseksi  leivoskimaran. Niistä otimme koko ilon irti ja maistelimme leivokset oikein harkiten porukalla. Leivokset ovat porilaisen  Mäkilän leipomon leivoksia. Leipomon on oikeastaan ihan lähileipomoni, se kun sijaitsee parin kilometrin päässä meiltä. Raatimme rankkasi leivokset oikein pistein. Oli muuten harvinaisen kivaa ohjelmaa ruokailun jälkeen kahvin kera. Tutkimme ulkonäköä, rakennetta ja makua, tietenkin. Ja se maku olikin ratkaisevin. Ilmeisesti kirpeys kolahti meihin kaikkiin, vaikkemme ihan yksimielisiä olleetkaan.

Voiton vei puolukkaleivos, toiseksi tuli sitruunainen tipuleivos, kolmanneksi pääsi mustikkainen leivos, joka oli kaunein halkileikattuna: hienot kerrokset! Toiseksi viimeiseksi tuli marenkileivos ja viimeiseksi keltainen prinsessaleivos. Kaksi jälkimmäistä olivat vähän pliisuja molemmat. Itse tykkäsin eniten tipuleivoksesta ja niinpä ajattelinkin sitten leipoa itsekin jotakin sitruunaista.

Suosittelen tälläistä ohjelmanumeroa, me ainakin olimme innoissamme. Kivaa ja varsinkin, kun emme olleet toistemme tuotoksia arvostelemassa.

 Tänään on toinen välipäivä vieraista, huomenna tulevat lapseni syömään. Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran tehdä Lemon Curdia, jota olen aikaisemmin ostanut kaupasta. Suosittelen lämpäimästi, enpä olisi uskonut, että onnistuu noin hyvin : ohjeet oli Kinuskikissan. Tarkoituksena on illalla vielä paistaa lusikkaleipiä ja sitruunatahna tulee niihin sisään. 

 Leivoin myös aprikoosirahkapullia, ne ovat minun peruspääsiäispullani, aina hyviä. 

Löysin Ikeasta ostamani marsipaanipakkauksen ja löysitä netistä marsipaanipullaohjeen. Niinpä paistoin toisesta puolesta puolen litran pullataikinaa marsipaanipullia. Pasitoin ne silikoonisissa muffinssivuoissa, jotta pysyivät mallissaan.

Huomiseksi teen vielä lime-piiraan Valion ohjeella. Eiköhän näillä herkuilla pärjätä!

Pääsiäinen

Pääsiäinen on minulle tärkeä juhla. Siinä on harrasta tunnelmaa ja kevään valo. Tänä pääsiäisenä palkitsin itseäni (iskiaksen kestämisestä mm) ostamalla uuden Marimekko- pöytäliinan. No, saipa niistä Marimekon kankaista -15%, se helpotti vähän ostopäätöstä.

Kangas on Teresa Moorhousen "Onnen omenapuu". Minulla on aika kokoelma Marimekon pöytäliinoja, mutta onpa minulla hieno ruokapöytäkin olohuoneessa. Se on rakkaimpia lapsuudenkodin perintöjä. Äidin ja isän nuorena avioparina ostama Iskun koivuinen pöytä ja kuusi tuolia.  Minusta voin aina välillä lahjoa rakasta pöytää uudella pöytäliinalla.

Hyvää levollista Pääsiäistä kaikille blogiystävilleni!

Patalappu Fanttilangasta

 

Kokeilin virkata koulun Fanttilangasta ja Seitsemästä veljeksestä malliksi patalapun. Tätä virkkailin maanantaina tuntien ohessa. 

 

Siitä tuli ainakin paksu, mutta silti se taipuu. Olisi ihan hyvä pannunalusenakin. Minusta lopputulos on ainakin näistä väreistä hyvin tyylikäs.

 

Ohjeen mukailin Patalappuja- kirjan mallista "Sokerileipuri". Fanttia tähän meni reilut kaksi metriä.

Kävisi ihan hyväksi koululaisen virkkaustyöksi. Ei kuitenkaan ole ihan pienten hommia, sen verran säätöä vaati se, ettei työ kääntynyt myssyksi... ;)

Ja myssynähän tämä olisi aika erikoinen ja varsinkin hiostava! Tosin muutama oppilas kysyi virkkaanko myssyä....

Lahja ystävälle

Eilen sain valmiiksi lahjan ystävälle. Ajattelin, että tämä sopii hänen tyyliinsä ja olin kovin iloinen, kun hän tykkäsi lahjasta, jonka sai tänään. Oli kiva kuulla, että hän oli katsellut ihailevasti vähän tämänkaltaista aikaisemmin.

Afrikan kukan jälkeen virkkasin kiinteitä silmukoita niin, että sain reunuksesta sopivan kokoisen  kukkaronkehykseen, Sen jälkeen jatkoin alareunaa virkkaamlla edestakaisin niin kauan, että sain pohjasta sopivan pullean. 

  Lankana on Catania-lanka, joka on merseroitu, kiiltävä ja kova ja virkkasin tämän vielä vähän suositusta pienemmällä koukulla, 2,5:llä. Kaiksta raskain vaihe on näissä pussukoissa se viimeinen vaihe. Käsin ompelu kehykseen vaatii sorminäppäryyttä.  Siinä saa todella katsoa mihin neulan pistää, ettei pistä sitä ainakaan sormeen ! Kiinnitin tämän virkkauslangalla, luulisi kestävän käyttöä. Saatesanoiksi sanoin, että tässä on elinikäinen (= minun elinikäiseni) korjaushuolto!

Sisälle kiinnitin oman "tuotemerkkini", joita tilasin jo viime syksynä, mutta joita en ole neuleisiin käyttänyt. Jotenkin minusta villasukissa ja lapasissa tuo merkki tuntuu vähän liian pitkältä ja varsinkin kovalta.... No, lapun pituuteen on syynä  se, että halusin ehdottomasti suomeksi tekstin ja vielä kissankin mukaan,

ja vielä kumpaankin päähän.
Ja näitä nauhoja piisaa! Tässä linkki sinne, mistä tilasin tämän nauhakasan, hinta oli mielestäni kohdallaan ja toimitus oli nopea.

Sateenkaaren värejä

 

 Aloin viikko sitten virkata pientä peittoa puuvillalangoista.

 

 

 Tästä tulee kolmas samantyylinen peitto.

 

 Langat on sohvan reunalla järjestyksessä väreittäin. Toisesta päästä otan kerän ja virkkaan ja siirrän kerän sitten taas virkattuani raidan toiseen päähän. Kätevää kun on näin leveä sohvan reuna!

 Malli on vanhasta 70-lukulaisesta kirjasta, jonka olen joskus osatanut kirjaston poistomyynnistä. On muuten tosi hyvä kirja ja sisältää paljon hyviä malleja, joissa selkeät mallipiirrokset.

 

Keväistä, vaikka nyt aamulla sataakin!

Viimeiset uunista ulos

No niin, nyt sitten riittää tämä lapsellisten juttujen virkkaaminen ja vaihdan muihin töihin. On tässä jo ehtinyt jotakin suunnitellakin. Ensi viikolla alan taas työhommat ja virkkaukset menee työpaikalle oppilaiden iloksi ja heitä motivoimaan. Tämän pupun virkkasin tällä Novitan ohjeella. Jätin tosin huopajutut pois ja kirjailin kasvot. Munan virkkasin ihan vaan mutu-tuntumalla ja onnistuihan se. 

Hyvää keväistä viikonloppua! 

Ukkeli

 Töitä ajatellen virkkasin vielä tälläisen pienen ukkelin ja hänelle kettinkiä. Ajattelin tässä vähän viidesluokkalaisia poikia, joita minulla on muutama tekstiilityössä. Rohkeita poikia, kun ovat valinneet sen käsityölajin, josta tykkäävät enemmän.  Ajattelin vähän sitä, että tämä ukkeli innostaisi siihen, että ihan mitä vaan yksityiskohtia voi keksiä omaan työhänsä ja saada siitä persoonallisen.

 Tämän kettingin virkkkaaminen olikin hauskaa. Ketjusilmukoita näissä lenkeissä oli 24 ja kolmisen senttiä virkkasin kerroksia kiinteitä silmukoita. Katkaisin langan noin viidentoista sentin pituiseksi ja ompelin renkaat kaksinkerroin..

No, eihän hän ole mikään kaunis ulkomuodoltaan, mutta sympaattinen kuitenkin.

Tipuja

 Tajusin tässä oikeastaan vasta tämän viikon alussa, että pääsiäinen on ihan pian. Kun en ole ollut ihmisten ilmoilla hetkeen, tuntuu, että aika on hypännyt eteenpäin. Sairaslomalla makaaminen ja onneksi nyt tällä viikolla myös istuminen aina välillä, on tehnyt ajanlaskuuni hyppäyksen. Kun aloittelin lomaa, oli maaliskuu puolessa välissä ja nyt jo ihan pian tuntuu olevan pääsiäinen... ja vappu! Tällä viikolla lajittelin lankavarstoni yhteen keskittymään, kolmeen eri koriin ja onpa minulla paljon puuvillalankoja! Pitäisi varmaan kehitellä jotakin isompaa... Vaalenkeltaisesta Paris-langasta syntyi yhteensä neljä tipua. Mallin keksin itse, mutta varmaan sellainen malli, että on keksitty jo moneen (sataan )kertaan.

 Ensin lisäykset 18:sta slmukkaan (6 ks. aloituslenkkiin, seuraavalla krs.lla 2 jokaiseen s:aan, seuraavalla 1ks ja joka toiseen 2).

 Sitten neuloin kupin pääksi

 ja "selkärangan" (10kjs) ja sitten kiersin kiinteillä silmukoilla selkärankaa ja kuppia ympäri ja kaventelin ensin pyrstön alla ja rinnan kohdalla ja sitten tasaisesti ympäriinsä, kunnes olin saanut tipun vartalosta hyvän mallisen. Aika helppo juttu, vaikka vaati vähän kärsivällisyyttä pienen nokan ja jalkojen virkkaus. Varsinkin kun oranssi lankani oli vähän kovaa ja paksua. Siiviksi kokeilin vähän erilaisia juttuja.