Onnistumisen iloa

 Vaikka olenkin kaikkea mahdollista ompelun saralta kokeillut, on  kukkarokehyskukkarot  jääneet minulle kokeilemisen asteelle. Syy? Koskaan en ole ollut tyytyväinen oikein siihen kiinnityssysteemiin, koska kehykseen tulee helposti rumat painanteet, jos niitä yrittää kotikonstein puristaa. (Pilkun viilaaja?.. no tässä suhteessa ehkä hiukan...) No onhan olemassa liima, jota kovin kehutaan. Mutta olen ajatellut, että jos kehys maksaa puolet liimaputelin hinnasta ja liimaa uppoa varmasti koulussa vaikka kuinka paljon pursottavien pienten ja vähän isompien kätösten toimesta  (myös sinne minne ei pitäisi) niin voiko lopputulos olla hyvä. Ennakkoluuloinen? Ehkä sitäkin. Itseasiassa minulla on hiukan liimaa ja kehyksia luokassa, mutta kokeileminen on antanut vielä odottaa itseään.

 Niinpä olin innoissani kun löysin näitä muhkeita ommeltavia kehyksiä ja mielestäni aika edullisesti, hiukan alle neljän euron hintaan. Minulle sopii erinomaisesti se, että tässä on vähän enemmän myös sitä käsityötä, ettei työ ole hetkessä valmis, se oikea työn ja hinnan suhde kun on kyllä näissä koulukäsitöissä tärkeä.

Pohjaan tein kaavaan pulleutta antavat laskokset, jotka antavat tilavuutta pussille huomattavasti enemmän. Ja myös sitä oppimista ja haastetta.  Kaksinkertaisella helmilangalla ommellut tikkaukset ovat kauniita. Sen huomasin, että ne kannattaa alkaa keskeltä kehystä toiseen reunaan, siitä keskustan kautta toiseen reunaan ja lopulta päätellä keskelle. Näin pystyy välttämään sen, ettei kukkaro tulee vinosti kehyksiin.

 Lopputulokseen olen ihana mahdottoman tyytyväinen, tästä tuli niiiin ihana ja samaa sanoivat työkaverit ja oppilaat, joista kahdeksan tänään alkoivat tehdä omia kukkaroitaaan. Kukkaroni kankaasta täytyy vielä sanoa, että se on aitoa todennäköisesti 60-luvun kangasta, jota työkaverini lahjoitti kouluun äitinsä taloa tyhjentäessään.  Tämä oli pienehkö pöytäliina, joka saa uuden elämän hienoina pussukoina ja muina kivoina juttuina!

Kaavan piirtäminen on tarkkaa puuhaa, koska pussiin täytyy saada tarpeeksi leveyttä. Tässä kaavassa on saumanvarat ja kuvasta saa suurinpiirtein systeemin selville. Huomioikaa muuten, että kukkarossa on myös hihna- tai ketjulenkit. Oppialaille sanoin, että pistäkää kaavat talteen. Kun kangas hiipuu käytössä niin, näihin kehyksiin voi ommella uuden kukkaron. Sekin vielä!

Toiset tällä mallilla

 Sama paikka ja melkein sama aikakin. Siis tämä kuvauspaikkani klaffipiironki. Lampusta lankeaa sopiva sivuvalo, joka tuo palmikot hyvin esille. Ei silti, en näitä nyt vuorokaudessa neulonut. Näitä aloittelin jo muutama viikko sitten koulussa, koulun langoistakin, mutta eilen illalla neuloin toisenkin sukan valmiiksi. Tästä ruskeasta Nalle-langasta teki viime vuonna 8-luokkalainen tyttö patenttineuleisen vauvan haalarin. Se olikin iso urakka, mutta lopputulos oli erittäin onnistustunut, kurkatkaapa.

 Jo toisen kerran olemme kouluavustaja-Paulan kanssa oppilaita tsempataksemme neuloneet arvontavoitoksi sukat. Ehkä minulle on jäänyt täältä blogimaailmasta nämä arvonnat niin sanotusti päälle... Minusta on kiva kannustaa oppilaita näin ja sitä paitsi on myös mukava välillä neuloa luokassa heidän kanssaan samalla heitä neuvoen.  Siinä tulee aika kodikas fiilis!  Nämä sukat olivat oikeastaan seiskaluokkalaisten toivesukat, kun näkivät koulussa edelliset valmiit sukat, jotka olin neulonut samalla mallilla.

Nämä on hiukan muunneltu Dropsin ohjeesta, tarkka osoite löytyy muutamia postauksia taaksepäin, niiden hiukan vaaleampien samanlaisten postauksesta.

Paula ehti jo neuloa oman voittonsa 6-luokkalaisille, jotka neuleovat lapasia Voitte arvata, että nämäkin ovat mieluisat kun arvonnan hetki tulee, ennen joulua.

Vähän Halloweenia

 Tänään sain pitkästä aikaa sukat valmiiksi. Tänään töissä näytin sukkia oppilaille, jotka sanoivat, että nämä näyttävät ihan Halloween-sukilta. Kieltämättä tämä värimaailma on niin tätä aikaa.

 Tämä pohjaväri on varmaan ainakin 15-vuotta vanhaa Nallea, sellaista vanhaa kunnon Nallea. Lanka tuntuu ihan erilaiselta kun nykyinen Nalle.

Tykkään tästä värimaailmasta kyllä kovin. Sukat ovat aika pienet, taitavat siis päätyä jollekin pienijälkaiselle lahjaksi.....

Syysloman loppua.

 Syyslomalla olen irtautunut aikalailla kaikesta "normaalista" arkimenosta. Pitänyt taukoa myös käsitöistä ja huvittanut itseäni pelaamalla  tietokoneella facebook-pelejä. Ollaan käyty kävelemässä ja kävin kyllä kääntymässä Tukholmassakin. Täytyy sanoa, että Viking Grace oli syksyn pimeydessä vieläkin upempi kuin kesävalossa. Ne ihanat valot ja lamput!

Tänään aloitin syksyisiä sukkia, värimaailmakin on vähän kuin Halloweenia, vaikken olekaan mikään Halloween-fani suuremmasta päästä. No, mutta tälläiseen syysihmiseen tämä oranssi värimaailma kyllä uppoaa!

Mies tuossa kauhisteli tätäkin kuvaa (ei kovin paloturvallista) mutta kitisti toimi valomiehenä kuvauksen aikana.

Näitä sukkia ja tätä mallia on taas niin kiva neuloa.

Kukkia ja herkkuja

 Syyslomani alkoi hienoissa merkeissä. Olin pääättänyt juhlia vuoden ts-ope nimitystäni läheisimpien kanssa.  Niinpä juhlimme eilen sisarillisissa , tyttärellisissä ja ystävätärrillisissä merkeissä iloiseen naistyyliin ja saimme kaikki kovasti nice-energiaa. Juhlapöydän kruunasi Marja-ja Mirja ystävien lahjakortilla kukkakaupasta tilaamani kukkiva käsityökori.

Käsityökorin rekvisiittaa kasasin viime viikonloppuna. Korin kasaaminen olikin floristille varmaan aika mielenkiintoinen tehtävä!

 Päivi-siskoni oli juhlien itseoikeutettu taiteellinen vastaava. Miten porkkanatkin maistuvat hyviltä kun ne on leikattu kukan muotoon. 

Siskoilta saan lahajksi tälläisen upean taotun kynttelikön, kunhan Ahjon Akka sen takoo. Tästä kynttliköstä olen haaveillut jo siitä saakka kun sen näin takomossa, kun poikkesin sinne lenkkikaverin kanssa. En vaan ole malttanut sitä ostaa ja nyt kun olisin sen saanut, oli kaikki kyntteliköt myyty loppuun. Mutta, hyvää kannattaa odottaa. Ehdottomasti! Tämä kun sopii kuin nakutettu ruokapöytäni päälle. Kiitos siis etukäteen siskot! Tähän pitää vielä lisätä, että sepän paja on kansakouluaikaisen koulutien varrella Vähäraumalla. Siinä samassa paikassa oli jo silloin sepän paja ja poikkesimme sinne joskus koulumatkalla katsomaan sepän taontaa. Nyt seppä on vain eri ja vieläpä nainen, mikäs sen hienompaa!

http://ahjonakka.com/

Totaalisortumus

Olipas helppo sortumus eilen Tampereen Ikeassa jonne poikkisin naisseurassa. Alle kymmenellä eurolla 150 20x20cm tilkkua ja värimaailma tämä. Tykkään kovin! Syyslomapuuhana taitaa olla tillkupeitto! Neljä päivää vielä pitää jaksaa, jaksaa.... ja kyllä jaksaa..... :)

Niin kivaa

 Tänään Ruosniemen koulun viidesluokkalaiset saivat valmiiksi ompelutöitään ja mietin, että mitä tässä nyt tehdään,  kun aloitellaan uutta työtä vasta syysloman jälkeen. Syysloma alkaa runsaan viikon päästä.

 Muistin työkaverin antaneen minulle luokkaan vesihuovutetun huovan, jossa oli selvästi taivasta ja maata. Sillä mielellä, että siitä joskus voisi tehdä jotakin käsityöluokassa. Vaahtomuovit vaan pöydälle huovan alle ja tytöt saivat alkaa neulahuovuttamaan siihen maisemaa. Ja olipas luovaa porukkaa! Kymmenkunta tyttöä kahdelta luokalta sai aikaiseksi hienon työn, jota varmaan ensi viikolla vielä jatketaan.

 Katsokaapa yksityiskohtia: siili ja 

 pupu.

Puussa pöllö

ja toinenkin. Kettu taitaa jahdata hiirtä työn alareunassa. Kukkaketo kukkii ja perhoset lehtävät. Taas tuli tunne, että olipa kiva päivä taas tänään, vaikka ilma on vähän toista kuin tässä kuvassa, suhruinen harmaa syys.

Käsityömuseossa

Jyväskylän syyspäivien anti oli mielenkiintoinen, eli ei pelkkää iltajuhlaa. Päivän teema oli "Kestän ja kehityn".

Lauantai iltapäivän luennon piti Globe Hopen Seija Lukkala. Itse siinä luentoa kuunnellesani ajattelin sitä, että jokaisella vuosiluokalla pitäisi tehdä ainakin yksi työ kierrätysmateriaalista. Olemme niitä tehneetkin, muttemme varmaan tarpeeksi! Olen viime aikoina pohtinut juuri tätä käsityön ristiriitaa: pitää tehdä koko ajan, mutta en haluaisi tuottaa mitään krääsää oppilaiden kotiin pyörimään. Siksi kai sitten olenkin pidempien töiden ystävä. Minusta on kiva, että työtä tehdään ajan kanssa ja siinä on monta vaihetta, ettei tehdä aina vaan sellaisia pikkutöitä työ työn  perään. En siis ole mikään askartelija ja minusta nappi ommellaan aina, eikä liimata koskaan!  Eli vanhan linjan naisia...

Sunnuntaina käsityömuseossa löysin monta kivaa ideaa, joissa hyödynnetään myös vanhoja kankaita ja lankavarstoja. Viiririvi toivotti tervetulleeksi,

ja neulegraffitit olivat piristys museon edustalla.

Museosta löysin kivan idean tehdä valopallo tölkeistä. Silti myös pohdin sitä, että onko ekologisempaa pistää tölkki kierrätykseen, vai silputa se tälläiseen... No, nämä ovat minusta silti ok!

Nämä punontatyöt ovat mielestäni ehdottomasti hienoja kierrätystöitä. Olen ehkä vanhanaikainen kun aina ajattelen, että ne esineet on parhaita, joilla on käyttöfunktio... Lankakori vanhoista sanomalehdistä on hieno ajatus!

Nämä himmelikoristeet, jotka oli tehty pilleistä, jotka on saatu pyörittämällä porakoneeseen asetettuun sukkapuikkoon paperia, olivat upeita. Näitä haluasin tehdä joskus koulussa oppilaiden kanssa! Harmi vaan, että juuri hävitin monta metriä  kirjoja...

Näistä rautalangan päälle riepuja kieputtavsita eläimistä tykkäsin ja näitä tänään kuvailin muutamalle luokanopettajalle, jotka opettavat käsitöitä. Hieno tapa yhdistää eläimet ja niiden muodot käsitöihin.

Tämä renkaaseen kiinnitettyyn verkkoon tehty ryijysolmutilateos lämmitti mieltä. Tästä saisi kivan ryhmätyön!

Tämä oli kaunis ja niin totta, tätä käsityö on! Klikatkaa ja lukekaa.

Tälläinen meillä on, on kyllä miehen pihalla apupöytänä ihan alkutilassaan, mutta tämä oli hauska!

Näitä käsityöaiheisia rintanappeja lueskelin ja ajattelin, että pitäisikö tehdä tälläisiä rintamerkkejä itselle tilanteen ja fiiliksen mukaan. Alkuviikosta oli varmaan muutama "niitän mainetta"- päivä, mutta voi olla, että loppuviikosta "vanha loimi" tai "henkiriepu" sopii paremmin! Lauantaina vielä kun on koulutuspäivä edessä, lomaan onneksi vain vajaa kaksi viikkoa!

Onnellinen, kiitollinen ja otettu!

 Terveiset kaikille blogini lukijoille Jyväskylän Laajavuoren hotellista, jossa vietin viikonloppua Teknisten aineiden opettajien  liitto TAO:n ja Tekstiiliopettajaliitto TOL:n syyspäivllä. Sieltä minulla oli tuomisena kunniakirja valinnasta vuoden 2013 tekstiilliopettajaksi. Kuvassa olen minä ja tekstiiliopettajaliiton puheenjohtaja Tiina Hytti.
Olen aikalailla otettu tästä tunnustuksesta. Mies jo tuossa sanoikin, että pitäisikö lopettaa työt, kun olen nyt urani huipulla. Sitä kun suositellaan vaikkapa rallikuskeille. 

No, onneksi sentään saan vielä tehdä tätä kivaa ja palkitsevaa työtä muutaman vuoden. Täytyy sanoa todellakin niin, että olen onnekas, että sattumalla pääsin työhön, josta on tullut vuosien saatossa minulle unelma-ammatti. Äitinikin kertoi, kun oli kertonyt ystävilleen minun päässeen pääseen Helsingin yliopistoon opiskelemaan käsityönopettajaksi, näiden tokaisseen, että Aulillahan on peukalo keskellä kämmentä. Äiti oli kertonut, etten oikein ollut käsityöihmisiä, kuten kaksi isoasiskoa ja varsinkin äiti, joka jopa neuloi ja virkkasi lukiessaan. Muistan äitiä lämmöllä kun osti minulle ison perheen pienistä varoista varmaan useammankin villapuseron langat, joiden neulominen jäi kyllä aina lähinnä resori-asteelle!

Näin sitä sitten voi käydä jotakin ihmeellistä tässä elämässä. Tällä tarinalla olen oppilaitanikin hauskuuttanut. Syynä tämän tunnustuksen saamiseen mainittiin molemmat blogini Kaarisillan koulun käsityö- blogi, sekä tämä  rakas virveriikka-blogini. Kaipa sitten olen antanut näkyvyyttä käsityönopetukselle ja omalle ammatilleni. 

Kiitoksia myös teille blogini uskolliset lukijat! Ilman teitä en tätäkään blogia tietenkään pitäisi.

 KIITOS ja tässä viimeiseksi linkki Satakunnan kansan nettiuutiseen. 

Ihanan vanhanaikaset

Eilen valmistui sunnuntaina aloittamani sukat, joista tykkään tosi paljon! Näissä on jotakin  vanhanaikaista ja romanttista.

Mallissa on yksinkertainen palmikkomuunnos. Ohje on Drops Design sivustolta ja löytyy täältä. Itse hiukan muutin mallia. Tein erilaisen kärjen ja varmaan kantapäänkin. Tykkään erityisesti mallin virkatusta reunuksesta!

Nalle-lankaa näihin sukkiin meni 98g.