tiistai 29. tammikuuta 2013

Pehmoisia parisuhteita

Koska yksin ei ole kiva elää tein pöllölle kaverin. Nämä pöllöt lentävät huomenna luokkaani oppilaita hauskuuttamaan ja kevään virkkauksia ideoimaan..
Siellä niitä odottaa Sudelta saamani apinapariskunta, joka muutti  taas joulun jälkeen kouluun toimimaan virkkausinspiraation antajana.
Luokassamme elää myös sammakkopariskunta, jonka romanssi syttyi jo syyskuussa- 2011, tässä sammakot kuhertelevat koulun keinussa vastarakastuneina.
Nykyään he keikkuvat luokassa milloin missäkin ja kuten kuvasta näkyy, arki on  palannut suhteeseen....
Tai ehkäpä pitkä talvi ja sisäelämä kyllästyttää...

maanantai 28. tammikuuta 2013

Minäkin pöllöilin

 Jostakin kummasta syystä pöllöt ovat nyt kovin ajankohtaisia. Niitä on joka paikassa. Itse olen tältä pöllökuumeelta vielä säästynyt, tänään  menin siihen mukaan.
 Yhden oppilaan äiti lahjoitti koululle monta kerää ruskean kirjavaa paksua akryylilankaa. Mitä siitä tekisi? Tänään sitten aloitin kaksinkertaisella langalla virkkaamaan kouluun pöllömallia, ihan omasta päästä kun mallia en löytänyt siihen hätään. Pöllö on muodoltaan helppo toteuttaa ja siitä tulee aikalailla pöllön näköinen vaikka sen miten päin vääntää, kunhan on pöllömäiset silmät levällään! Siksi ajattelisin, että työ sopisi aloittelevallekin virkkaajalle, yksityikohtia kun voi karsia..
                          Tässä minun pöllöni osat virkattuna. Eikö olekin helppo amigurumin malli.

Pitää vielä hiukan kehua oppilastani Siiriä, kurkatkaapa. Ja huom. kyse on 8-luokkalaisesta!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Virkkauskaveri





Tällä viikolla olen keskittynyt virkkaamiseen. Lupasin tyttärelle virkatun peiton. Olen nyt ajatellut, että virkkaan sen mahdollisimman nopeasti, että saan sen olohuoneesta pyörimästä.. Koska peitto on jo iso on kiva lämmitellä samalla sen alla virkatessa.
Hellyyden kipeä Rosvo vaan tekee haittaa hommalle. Eilen virkatessani olin suurissa vaikeuksissa. Kyllähän se virkkaaminen sujui, mutta kun välillä piti kääntää työtä, kun kerros tuli valmiiksi oli kissa aina tiellä, enkä raaskinut häntä nostaa pois. Sellainen sanontahan on, että "kissa tietää missä on eniten tiellä". Pitää paikkansa, ainakin meillä!
 Melkein kilo on jo valmista. Oikeastaan siis olen jo aikalailla loppusuoralla.Sitten pitää suunnitella peiton reunus.

                                 Ja tässä ihanan  viaton ilme, minä muka tiellä..häh...?

maanantai 21. tammikuuta 2013

Putki katkesi

 Aika monet pallolapaset teinkin jo. Putki katkesi pipoon. Silti vaan lapastuttaa aina vaan...
Ja kirjoneuleista en meinaa millään päästä eroon! Ajattelinkin jo, että taidan alkaa tehdä jo joululahjoja. ;)
Ainakin ne unohtuvat jo jouluun menessä ja näyttävät varmaan lahjan antajastakin tuoreilta runsaan kymmenen kuukauden päästä.
 Näistä tuli mielestäni iloisen räväkät. Mallin kehitin itse kuvion perusteella. Kuvio on jo vanhasta kirjasta "Neulojan käsikirja" ja se on nimeltään "turkkilaiset nuolenpäät". Peukussa oli vähän funtsaamista.

Kiva ja koukuttava malli koukkuineen kaikkineen. Näissä kirjoneuleissa on se kyllä, että kun yhden tekee niin kannattaa tehdä toinen perään, kun malli tulee niin mukavan tutuksi ja jää niin sanotusti päähän!
Näissä on langan loppuja, Seitsemään veljestä varmaan, paino 76,3g. Ihan pian olen jo käyttänyt puolen kiloa langanloppuja, ja huom! en osatnut grammaakaan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Täydellinen pipoperjantai

 Tänään oli ihana perjantai. Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen loin silmukat pipoon, jonka halusin neuloa lapasteni kaveriksi, kun lankoja kerran riitti.  Työn otin kouluun ja neuloin sitä välituntisin ja koska päivä oli pitkä sain resorin valmiiksi.
 Töiden jälkeen hain hyvän ystävämme luota hänen meille leipoman  kauniin omenapiirakan, jota nautimme illalla kahvin ja kuohuvan kera.
Meillä kun on juhlaviikko meneillään. Tasan viikon aikana kumpikin vanhenemme vuodella ja toinen vielä juhlii täysiä kymmeniä. Juhlat olivat siis sitäkin suuremmat, vaikkakin ihan kahdenkeskiset. Laskennallisesti laskimme, että meillä oli yhteiset 58-juhlat (X+X/2)
 Illalla jatkoin pipon neulomista ihan "omasta päästä", välillä sovitellen ,
mukavassa seurassa.

 Lopputulos on hieno, ettenkö sanoisi ihan täydellinen, sopivan väljä ja ihanan lämmin, 100%  Suomen lampaan villaa. painoa 63,3g.


Kaikista eniten tykkään  kavennuksista, joita sävelsin tehdessäni. Tälläinen säveltäminen on hienointa mitä tiedän, mitä tulee käsitöihin. Minusta ei silti olisi ohjeiden tekijäksi. Kaikki vaan tulee extempore, enkä malta kirjata mitään muistiin.. Harmi vaan, ettei kukaan näe päälakeani, ellei ole jättiläinen....

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Yksinkertaiset villaiset

Eilen illalla päättelin nämä vanttuut, malli sama kuin edellisissä. Näissä lankana oli maanantaina kerimäni Pirtin kehräämön karstalanka ja tuntematon lampaantuoksuinen lanka. Ihanan lämpöiset ja pehmoiset ja nämä menee heti omaan käyttöön. Painoa oli 61.6g.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kerintälaite

Opiskeluaikoina, kun minulla oli neulekone, omistin kerintälaitteen. Se sitten lähti neulekoneen kanssa, enkä ole sitä kaipaillut.  Itse en pidä käsin kerimistä pahana, mutta viime aikoina olen haikallut kuitenkin kerintälaitteen perään. Sain lainata työkaverini Paulan kerintälaitetta ja se tuntui tosi näppärältä peliltä tauon jälkeen. 
Olisi muuten tosi kiva idea, jos lankakaupassa olisi kerinpuut ja kerintälaite, joilla saisi langat samantien keriä. Onkohan jossakin niin, taidanpa ehdottaa sitä paikkallisessa lankakaupassa?

Uudenvuodenaattona ostin Porista lankakauppa Lavikolta Pirtin kehräämön punaista villaa vyyhdin, johtuen siitä, että ole  vuoden mittaan markkinoilta ostanut noita suomenlampaan villoja, lähinnä ruskeata, mustaa ja harmaata. halusin vähän kirkkaampaa kirjoneuleväriä.
 Keriminen kävi kyllä nopsasti ja 100% villan neulominenkin tuntuu tosi kivalta vaihteeksi, tuntuu, että se todella jo neuloessa lämmittää käsiä ja siinähän saa käsivoiteet melkein samalla. Valkoinen villa on jonkun kotitilan villaa, lankavyyhdin ehdin jo hukata.


maanantai 14. tammikuuta 2013

Antiikkia antiikkia

Minulla on kerinpuut. Perin ne äidiltäni ja ovat yksi esine hänen perinnöstään, joka automaattisesti tuli suvun ainoalla käsityönopettajalle. Englannin kielessä tästä voisi käyttää nimitystä "Heirloom of Family", suvun perintökalu....
 Olisi mielenkkiintoista tietää onko kenenkään muun käytössä tälläisiä kerinpuita, joissa on  puusta sorvatut kierteet, jotka todella toimivat.
Minun  lapsuuteeni ja myös siskojeni lapsuuteen,  nämä kuuluvat ehdottomasti. Mikä kummallisinta, muistan , että isäni  keri näillä kauheat määrät kalalankaa, kun äiti virkkasi sängynpeitteitä. Kuten voitte kuvitella, nämä ovat minulle rakkaat. Isän taito siinä oli huima, olisi varmaan voittanut kerimisen maailmanennätyksen ( ehkä halusi muihin hommiin,,,,)
Näissä on työn tuntua, toimivat vielä hyvin. Tässä näyte, vauhdin huumaa suorastaan. Harmittaa vaan, että kun nämä olivat itsestäänselvyys kodissani, en koskaan kysynyt näiden taustaa. Todennäköisesti nämä silti ovat jo sata vuotta vanhat. Todennäköisesti ne ovat kuuluneet äitini kasvatusäidin Annin kotiin, hänen isänsä oli Yyterin kartanon seppä.

Minun ihanat rakkaat kerinpuuni! Nämä kuuluvat ehdottomasti niihin esineisiin, joihin laitan lapun minua seuraavalle sukupolvelle: lahjoittakaa museoon. Mutta minä nautin näistä vielä toivottavasti kauan!

lauantai 12. tammikuuta 2013

Välipalaa

 Pieneksi välipalaksi neuloin loppuviikosta nämä lapaset, ties kuinka monennet melkein samanlaiset, näissä mallina siis tuttu Pearl Chain Mittens, malli löytyy täältä. Lankana loppulankoja, mm. ikivanhaa ruskeaa Seitsemää veljestä. Painoa näillä on 84g, tähän meneessä olen kuluttanut 297,7g lankaa vuoden alusta. Ja huom. En ole vielä ostanut grammaakaan. Tästä taitaa siis tulla langaton tammikuu tyyliin tipaton tammikuu. :)
Muuten, vuosi sitten neuloin näitä samanlaisia "pallovanttuita", esimerkiksi nämä. Miten erilaiseksi malli muuttuukaan eri langoilla.
Nämä menevät pieneksi yllätyslahjaksi ja  tein näihin tiukat rannekkeet, että pysyvät menossa mukana paremmin ja mahtuvat hihojen alle.

Hyvää talvista viikonloppua kaikille! 

Ja kiitos blogin uusille lukijoille, joita tulee tasaista tahtia. Nyt on 200 mittarissa ja pian lukukertojakin jo 200000, olisiko silloin taas arpajaisten paikka?

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Virkkausintoa


Olen päässyt virkkaamisen makuun. Illalla en melkein malta mennä nukkumaan ja aamullakin pitää hiukan aikaa virkata. Aamulla järjestin jo sohvalle virkkausjärjestyksen odottamaan kotiinpaluuta....  Koska menekistä ei minulla ole tietoa eikä se minua kiinnostakaan (koska lankaa on paljon) teen vähän mutu-tuntumalla, mahdollisimman tasaisesti kuitenkin ilman mitään tarkaa suunnitelmaa ja järjetystä. Pääasia, että on hauskaa. Laskin toki, että yksi kerros painaa n. 11.35 g. Olen iloinen siitä, että olen pitkästä aikaa innostunut jostakin näin paljon; talven pimeys taittumassa?
                                                           Nekkukin tykkää!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Arjen ihanuutta ja virkkausta

 Olen aloittanut virkkaamaan peittoa Duett-langasta. Mutta oliko se helppo aloitus. Ei todellakaan! Vasta kolmanteen aloitukseen olin tyytyväinen. Eilen purin sen toisen ja kuvassa kolmas, joka kelpaa. Päädyin kuitenkin siihen, että kerralla kolme silmukkaa yhteen ja samaan tapaan kavennus.  Näin kulmista tulee hiukan terävämmat kuin Attic24:n ohjeissa.  Ja aina vain yksi kerros samalla värillä, muutama leveä raita kuitenkin aina välillä väliin.  Näitä peittojahan on satoja hiukan erilaisia. Kurkatkaapa!
Muuten tänä viikonloppuna olen ajatellut arjen ihanuutta. Sitä miten hienolta tuntuu viettää viikonloppua, kun on muuten se työarki ja hässäkkä siellä. Aika lailla tasan neljän vuoden päästä minulla olisi mahdollisuus jäädä eläkkeellä, mutta työn luonteen takia taidan kyllä hoitaa lukukauden loppuun. Siskoni on jäämässä eläkkeelle, siksi tätä pohdin. Tänään puhuimme  miehen kanssa siitä, että millaiseksi sitten elämä muotoutuu, kun minä olen eläkkeelle. Ajattelen toisaalta, että silloin pitää olla jotakin "rotia" päivässä. Esimerkiksi aamulla lenkki (että käynnistyy!) ja suht säännölliset ruokailut ja joku kuri nukkumaanmenoajoissa. Ainakin opettajalle, joka on tottunut lukujärjstykseen, siinä on jujua. Ettei mene ihan hunningolle. No, eri asia sitten mitä merkitystä sillä sitten on! Oma äitini vietti eläkepäiviä yksinään omakotitalossa aikalailla sisäisen kellonsa mukaan ja oli varmaan onnellinen. No, vielä tähän on aikaa, onneksi.

Uskon, että talon lämmittäminen puilla suuren osan vuotta on hyvä juttu. Rutiineihin kun kuuluu puuhuolto: puiden hakeminen ja hommaaminen ja takan lämmittäminen. Viikonloppuisin tämä tuntuu jo nyt konkreettiselta. Paljon muuta lämmitystä ei tarvita, kunhan takka on tasalämmin vuorokauden läpeensä. Ja nainen pysyy liikkeessä puulaatikoiden kanssa!

Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille. 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Tummaa punaa

 Neuloin punamustat kirjoneulelapaset. Painoa näille kertyi 70.8g, lankana kaksi vyötteetöntä langanloppukerää, saattavat olla Seitsemää veljestä tai sitten muuta yhtä paksua.
.
 Alennusmyynnistä ostin  Virve Avikin Sukkakirjan. Kirjassa on aika haastava idea, neuvotaan perussukkien neulominen, kaikki muu jääkin sitten oman suunnittelun varaan. Kerran olen kirjan lainannut kirjastosta, mutten silloin siitä mitään neulonut. Kirja siis innostaa suunnitelemaan itse kirjoneuleita valmiita kuviomalleja käyttämällä. Vrasinaisen työn silmukat ja systeemit on itse mietittävä, ihan valmiita ohjeita kirjasta ei löydy.  Minusta hieno kirja, mutta vaatii kyllä perustietojen hallintaa, että osaa näitä kirjoneuleita sovittaa eri neuleisiin.
Minä kokeilin yksinkertaisat kukat lapasiini.  Minusta kirja oli hintansa arvoinen: yli 69 eri mallia, vajaalla 8€:lla. Tosin monet aikalailla samantyylisiä. Virolaiset mallit poikkeavat kyllä suomalaista, esim Haaviston kirjan malleista, mutta kyllä näistä kansanomaisista malleista löytyy aina yhtäläisyyksiäkin.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Grammalupaus

Olen aikalailla sellainen (Äitini käytti joskus sanaa huithapeli, taannoin miesystävälleni hän sanoi, että Auli on sellainen, että käsi vaan heilahtaa, mutta saa kyllä aikaiseksi. Tästä en suuttunut, rakas äiti oli ihan oikeassa...), että kaikki tarkkuus ei ole vahvimpia luonteenpiirteitäni. Olen aina ihaillut niitä, jotka ovat tarkkoja, täsmällisiä, jämptejä... Muistan jo, että viime vuonna ajattelin ryhtyä siihen, mitä monet täällä blogeissa tekevät, siis laskemaan vuotuista lankojen kulutusta gramman päälle. Muita uuden vuoden lupauksia en ole tehnytkään, mutta nytpä tein tämän. Syy: mielenkiinto nähdä miten pystyn vähentämään lankavarastojani. Lankakulutuksen  grammamäärä kasvaa blogin oikeaasa reunassa.

Tämän lisäksi meinaan totuuden nimessä toimia toisinpäin: merkata ostetut langat. Jospa jäisi jokunen kerä hankkimatta kun täytyy vaivautua se tänne blogiin merkitsemään. Lankaahan en tarvitse  (lisää) ja koskaan rohkeuteni ei riittäisi laskemaan varastojeni painoa. Muutama joulunajan yövieras vaan ihmetteli lankamääriä, kun keriä pursuilee joka huoneessa eri koreissa ja laatikoissa. Vaatehuoneessa he eivät edes poikenneet.

Kollaasissa esittelyssä ensimmäiset tämän vuoden alussa valmistuneet lapaset (niitä neuloin kyllä yli vuodenvaihteen) sekä eilen neulomani punaiset peruslapaset.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uuden vuoden suunnitelmia

 Uusi vuosi vaihtui, sateessa ja loskassa. Hyvä keino piristää itseään on alkaa jotakin uutta ja isoa. Pitäähän tavoitteita olla, mutta kuitenkin ilman stressiä. Tätä peittoa en nyt toki vielä ehtinyt virkata, palautui vain mieleen Tapaninpäivän vierailulla siskon luona. Tämän virkkasin hänelle muutama vuosi sitten ja se aina ilahduttaa kun sen näen siellä sohvalla. 
Vuosi sitten ostin kolmisenkymmnetä kerää Duett-lankaa lankakaupan alennusmyyynnistä. Itse asiassa ostin kaikki langat mitä siellä oli jäljellä. Ajattelin langat ostaessani virkata niistä peiton.
 Duett-langasta on ihana virkata peittoa, lankahan on suurinpiirtein puoliksi puuvillaa ja merinovillaa. Pehmoista ja lämmintä, eikä pistele ihoa.
 Attic24-blogin tyylillä siis mennään. Vaikka värejä minulla on vähemmän mutta eiköhän näistäkin synny ihana peitto.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta teillekin, jotka tänne poikkesitte. Toivon kaikille innostusta siihen mitä sitten ikinä tykkäättekin tehdä. Itse huomasin blogistani, että oma intoni on ollut huomattavasti heikompi niin blogin, kuin käsitöidenkin suhteen. Jollakin tavalla vaan syksyllä tuntui, että kaikki energia meni työhön. Mutta nyt: uutta päin, intoa puhkuen. Kun päivät pitenevät ja valon määrä lisääntyy niin enrgiaa virtaa suoniin, kuin vahingossa.