Täällä blogeissa on ollut ihania vanhoja kuvia. Juuri niitä näin
Heleenan ja
Seijasiskon blogeissa. Niinpä nyt minäkin kokeilin ensimmäistä kertaa skannata oman kuvani. Tässä kuvassa olen kolmevuotiaana kodisamme Porin Yyterissä, jossa asumme ihan viimeisiä aikoja. Kaupunki pakkolunasti uuden talomme, kun siihen ihan viereen alettiin rakentaa Vuorikemian tehdasta. Kuvassa näkyy innostuminen kuvan otosta. Olen saanut parhaat nuket syliini. Vauvanukke on minun ja isompi siskoni Paulan. Näitä sanottiin silmänukeiksi, koska niillä oli avautuvat ja kiinni menevät silmät. Minulla on kuvassa paksut sukat ja todennäköisesti sukkanauhoilla kiinnitettävät. Muistan, että sain ensimmäiset sukkahousut, kun mentiin häihin. Kirjahyllyssä näkyy Aarteiden kirja-kirjasarja, joka meille lapsille oli ostettu, Täällä Pohjantähden alla, tietokirjasarjoja, pieniä keraamisia posliiniesineitä ja valokuvia. Monet näistä esineistä on vieläkin josskin tallella, hajasijoitettuina eri koteihin. Minulla on ajan tyyliin rusetti päässä. Varmaan punainen.
Tässä alemmassa kuvassa on samainen lasivitriini, omassa kodissani. Sen sisällä on lasiesineitä, perittyjä ja ostettuja. Alla oikealla on jo äitini lapsuuden kodissa olleita Arabian Fasaani-sarjan posliiniesineitä. Näiden kuvien välillä on varmaan runsaat 50 vuotta. Kunpa voisin ajan siivin lentää tulevaisuuteen ja nähdä missä nämä minulle tärkeät ovat silloin.
17 kommenttia:
Ett ärligt foto av dej !
Ha en bra början på veckan !
Kraam
Sanne
Suloinen kuva susta. En muistanut tuota. Mulla on noista kirjahyllyn esineistä ainakin hopeiset kynttilänjalat (ilmeisesti juuri nuo), porsliinihahmoista kettu ja lammas jolla on kukkia kyljessä, Täällä pohjan tähden alla (3 kirjaa) ja Eläinten maailma-kirjasarja (A:n, mutta mulla säilössä) ja tuo vihreä kukkaruukku.
Ihana valokuva, riemukas ilme sinulla :)
Voi, minäkin muistan vielä ne paksut joustamattomat sukat ja sukkanauhat...ja villahousut..!!!!
Aurinkoista maaliskuun viimeistä viikkoa sinne naapurikaupunkiin :)
Katselin vielä tuota kuvaa suurennetttuna. Tuo 50-luvun tapetti tuntuu mulle ihan vieraalta. Kenellä meistä mahtaa olla Pikku Jättiläinen? Kaikista pikkutilpehööreistä ei saa oikein selvää. Huomasitko muuten, että kuva on peilikuva?
Kaunis lapsuusmuisto! ja niin ihana pikkutytön asu :)
Minusta on aina kiehtovaa nähdä huonekalujen ja tavaroiden periytyvän sukupolvelta toiselle. Ne kertovat tarinoita, joita ei kaupasta ostamalla saa.
Voi tavaton, mikä ilme. Sukat ovat kovasti tutun näköiset...ensimmäiset sukkahousut olivat elämys aikoinaan.
Päivi, huomasin, että se kuva on peilikuva, mutta en ymmärrä miksi se tli koneelleni peilikuvana vaikka se oli oikeassa kuvassa oikeinpäin. Huomasit varmaan sen suurennettuna.
Ihana lapsuusmuisto! :) Todella ilahtunut ilme sinulla. Meillä Oulussa muuten sanottiin tuollaisia nukkeja silmäumpinukeiksi.
Kiva nostalginen kuvapari :)
Kylläpäs siinä onkin suloinen tyttö poseeraamassa!
Minä vaan haaveilen vitriinistä vanhoille lasiesineille, meillä täyttyy kaikki hyllyt kirjoista... No, ehkäpä joskus vielä. Kuvasi on kyllä inspiroiva :)
Herkkä kuva tytöstä nukkeineen.
Vitriinikaappisi on ihan super. Siinä on jo tunnearvoa. Huomioni kiintyi tuohon aurinkopulloon, ostin äidilleni joskus 50-luvun lopulla samanlaisen. Vuosikymmeniä sitten se oli vielä mummolan vintin ikkunalla, mutta enpä tiedä, oliko sitten lasten leikeissä vai missä vai antoiko muori sen jollekin aarteeksi. En sitä enää löytänyt, kun mökki myytiin ja perusteellisesti tyhjennettiin. Jäi vain muisto kauniista aurinkopullosta! Ja tuosta kekkerilasista tykkään myös. Aarteita on sinulla vanhassa vitriinikaapissasi. Vau!
Minä en edes huomannut, että kuva on peilikuva, nyt vasta huomasin kun luin nuo Päivin kommentit. Noita kukkaruukkuja oli meillä monta hiukan erilaista. Seinätapettiin kiinnitin huomiota, kun se näyttää niin hienolta enkä edes muista sitä. Minulla on tuo lasinen turkoosi pieni koira, joka on ihan kukkaruukun vieressä. Tuo tummatukkainen "silmänukke" muuten, Auli, ei ole minun vaan sinun. Minun oma nukkeni asustaa täällä Viherissä, se on lettipäinen, ei tuollainen kiharatukkainen.
Voi jestas sentään. En olisi kyllä uskonut että se nukke on minun. Minulla ei ole siitä mitäöän mielikuvaa, vain tuosta vauvanukesta. Olen varmaan sen rikkonut niin aikaisn, ettei ole jäänyt mieleen.
Ihana kuva sinusta, hyväntuulinen! Lasivitriini on kaunis, ja täynnä aarteita!
Oi, miten suloinen kuva :) Nuketkin niin nätisti sylissä.
Meilläkin on tuon tapainen lasivitriini, isä ensimmäisellä palkallaan ostanut 40-luvun lopulla. Nyt se on täynnä kaikkea vanhaa, lehtiä, valokuvia ja muuta mukavaa. Lasitavaratkin kävisivät sinne hyvin, niinkuin sinulla näyttää olevan.
Ihana "innostunut" :) kuva suloisesta pikkutytostä nukkeineen ja ihania lapsuusmuistoja.Kiitos.
Mukavaa lukea erilaisista lapsuusajan muistoista!! Osaisinpa minäkin skannata...no, ehkä lukijoiden onni :), kuvia olisi satamäärin, isä kun otti ja kehitti niitä itse! Ja esikoisesta kaikkein eniten :D Upea aarrekätkö sulla tuossa vitriinissä!!
Lähetä kommentti