tiistai 31. toukokuuta 2011

Endorfiinia



Endorfiini on aivoissa esiintyvä aine. Endorfiinit ovat elimistön tuottamia hormoneja tai välittäjäaineita, jotka stimuloivat samoja reseptoreita kuin opiaatit. Endorfiinit vähentävät kivuntunteita.[1] Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana. Endorfiineja vapautuu myös pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen, itkemisen, seksin ja akupunktiohoidon yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä.[2]

Tämä on suora lainaus Wikipediasta. Tähän voisin omalta kohdaltani lisätä kasvimaan ja mullassa möyrimisen. Silti kasvimaani on aika pieni, sellainen hallittava, jonka hoitamisessa pärjää päivittäisellä tai lähes päivittäisellä haraamisella.
Eilen löysimme metallikeräyslaatikossa kaksi upeaa lapiota, vain varret olivat lahot. Aika sympaattiset työkalut, joista saa aivan erinomaiset kun niihin tehdään uudet varret. 


Työt jatkuvat tänään, ihana ilma saa kummasti virkistymään!

maanantai 30. toukokuuta 2011

Kesäyön hullutuksia


Tässä minun suunnitelmiani. Epämääräisiä kasoja...Mitään tarkempaa en suunnittele. Tarkoitus olisi vaan tehdä jotain fiiliksen mukaan. Sukkia, virkkauksia, ehkä huivi, mitä mieleen tulee.. siis silloin kun tämä  alkaa, 1.6. Ylihuomenna.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Sateinen sunnuntai




                                                 Sadepäiviä
                                           Sataa, sataa yhtenään,
                                           saimme, saimme pahan sään.
                                           Suuret vesipisarat
                                           napsahdellen tippuvat.
                                           Myrskyn alla pihapuu
                                           ylös alas kallistuu.
                                           Likaa, lokaa lotkuu maa,
                                           pieni puro pulppuaa
                                           kiireen vilkkaa, riemuisasti
                                           hypähdellen järveen asti.

                                            Martti Haavio
 
 Ja yhtäkkiä: aurinko paistaa! Tämä runo on ollut varmaan aapisessani tai sitten jossakin lukukirjassa. Muistan sen niin hyvin.
                                       Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Kauhea pikku peto

 Saanko esitellä:  Miu Miu Nekku Neilikka, kissamme, ikää aika lailla tasan yksi vuosi. Kissamme Merikarvian Kasalasta, Pohjois- Satakuntalaisesta maalaistalosta.  Seuraaviin kuviin sitten voisikin jo liittää varoituksen : ei herkkähermoisille!
 Minulla on ollut ennen Nekkua kolme kissaa ja sisäkissoja nekin. Yksikään ei ole ollut yhtä petomainen kuin tämä. Meillä on monta kissan raapimistelinettä, mutta ne eivät häntä innosta. Olohuoneen ovenpielessä olevasta raapimislevystä kissa ottaa vauhtia ja
                                             kiipeää seinää pitkin kattoon.
 Eteisessä on minun 90-luvulla maalamani akvarelli, yksi lempiraapimispaikka on siinä taulun vieressä. Näyttääpä nyt sitten kovin kauniilta ja taiteelliselta!
No, ehkäpä kissa halusi antaa oman taiteellisen panoksensa, joka menee aina (seinän) ytimeen saakka!
 Toinen lempparipaikka on makuuhuoneen oven pielesssä. Aamulla saan harjata lattialta tapetinkappaleita. Syynä se, että haluaisimme nukkua aamuyötä, emmekä halua, että kissa loikkii päällämme ja kirjahyllyjen päällä ja kiipeilee verhoja pitkin... Hän kun niin haluaisi huoneeseemme.
                                         Tässä tekniikkanäyte.
No, turha antaa neuvojakaan, ellei sitten ole joku muu kuin kissan lukitseminen saunaan yöksi tai talon kyllästäminen kissan karkoitteella tai etikalla. Olen vähän sitä mieltä, että ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön. Voisin olettaa silti, että kissa vanhetessaan rauhoittuu ja nukkuu yönsä. I hope so! Uusia tapeteita odotellessa.... heippa!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Lauantaiajatuksia


Taas viikonloppu! Tässä blogin pitämisessä oikein huomaa miten päivät vilistävät. Aina olen toivottamassa hyvää viikonloppua... Tämä viikonloppu on ensimmäinen viikonloppu ennen kesälomaa.
On ollut kylmä ja sateinen viikko, nytkin kuin syksy.. Ulkona vain 9 astetta nyt aamulla. Viikkoa on piristänyt tyttären visiitit täällä kotona,  hän on maalannut tuolejaan. Kerrostaloasunnossa se kun on aika mahdotonta.  Tuoleista tuli kuin karamelleja.

Minua odotaa vähän samankaltaiset hommat. Kunhan vaan sade loppuisi ja pääsisi ulos hiomahommiin,


ja kasvimaalle.


Eilen sateen välissä sain sentään uuteen yrittikehikkooni istutettua yrtit.


Onneksi täällä kotona on hyvää seuraa ja hommaa,

Välillä vähän vallatontakin seuraa; aamulla yllätin Rosvon pahanteosta.



keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Mitä näen kun lepään

Vietän monasti aikaa loikoillen sohvalla

heilutellen varpaita.

Joskus näen kissan,

joskus varjoja rullaverhojen läpi, niitä on kiva tuijotella,

hoitoa kaipaavan rönsyliljan,

70-luvun talon synkän mäntykaton.


Oikealla näen Porin opettajien ammattiyhdistyksen lahjoittaman 50-vuotislahjataulun, niitä on varmaan aika monta tässä kaupungissa...

Vanhempieni vanhan 60-luvun teak-tuolin näen kirjahyllyn edessä oikealla. Sen päällä kauniin värisen äitini virkkaaman tuolinsuojuksen.

Näen myös samasta paikasta perityt Nyky Suomen Sanakirjat. Kuka tälläisiä hankkii ihan tavalliseen kotiin tänä päivänä?
Kirjahyllyni, jonka kirjat on järjestetty väreittäin. Luin muuten jostakin naistenlehdestä varoituksen miehelle: varo naista, joka on järjestänyt kirjansa väreittäin...

Vasemmalla seinällä vanha messinkikello löi juuri seitsemän kertaa.

Tästähän voisi tehdä haasteen: mitä sinä näet kun lepäät?

tiistai 24. toukokuuta 2011

Varjojen leikkiä

Viime perjantaina, kun koulun loputtua kolmelta sammuttelin sähköjä, koulun ompelukonepöydällä oli oppilaani, 8-luokkalaisen Riikan tekemä viisikulmioista ompelema pallo. Auringon säteet heijastuivat säleverhojen takaa ja minä jäin pyörittelemään palloa. Se oli joka kerta ihan erilainen hiukan pyörähtäessään. No,ei se ole ihme koska siinä on jokainen kahdestatoista viisikulmiosta eri kangasta. Joskus ihan yllättäen näkee jotakin tosi kiehtovaa...








Nyt sitten ei aurinkoa ole ollut näkyvissä; tänään on satanut jo ollut tosi kylmä. Ulos en mene sateella pihahommiin, niinpä sitten istun sisällä ja neulon sukkia.

Tänään sentään sain kukan. 5-luokkalainen Camilla teki minulle ihanan neulatyynyn. Katsokaa yksityiskohtia, nappejakin kaksin kappalein.



sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Ihana viikonloppu

Tämä viikonloppu on ollut pitkästä aikaa sellainen, että olen jaksanut ja saanut jotain aikaiseksi. Varmaan loman läheneminen antaa virtaa ja se, että ulkona on ollut lämmintä ja kaunista

Sain häälahjasukat vauhtiin ja tavoite on saada ne ensi viikon torstaiksi valmiiksi. Sukkiin tulee morsiusparin nimet. Sukista tulee kesäisen väriset.

Kasvimaa on käännetty jyrsimellä, siihen kelpaa nyt istuttaa taimet ja kylvää siemenet. Myös nurmikon leikkasin ensi kerran. Se on hyvää kuntoilua. Pihani on yli kahden aarin suuruinen. Siinä saa kävellä aika lenkin kun nurmikon leikkaa!

Kesäkukat on ruukuissa.

Näin kesän alussa on paljon katseltavaa pihassa, lemmikitkin putkahtavat aina uusista paikoista.

Onnistunein ja parhain kukkamaani on varjoisella puolella. Muut ovatkin sitten enemmän ja vähemmän retuperällä. Saniaiset ovat varmaan ihan lempikukkieni listan kärkipäässä, vaikkeivat kukikaan...

Ne ovat lähes inhimillisiä, rullatessaan lehteään keväällä auki,
                      
tämäkin vauva!

Kuunliljat työntyvät vauhdilla mullasta.
Kalliokielot ovat lähes kukassa. Ne ovat minusta kauniita varjon kasveja.