perjantai 29. lokakuuta 2010

Syysloman sukkasatoa


 Syysloma on ollut mukava tauko tähän syksyn työhön. Olen saanut aikaiseksi; toisaalta olen myös rentoutunut. Muutamaan päivään en edes avannut tietokonetta. Sekin oli mukavaa rentoutumista ja irtautumista. Olen tavannut paria tuttavaa. Eilen olin elokuvissa ja huomenna menen teatteriin.Sain kudotuksi maton valmiiksi. Sen lisäksi sain kahdet sukat valmiiksi ja kolmas pari on jo hyvässä vauhdissa. Molemmat sukat on aikalailla perussukkia. Ylimmässä vain on vähän epätavallisempi kantapää minun sukissani. Tämä kantapää on ranskalainen eli pyöreä kantapää.Eron huomaa selvästi; kantapää on pyöreämpi kuin se tavallinen, minkä teen. Nämä langat olen ostanut vuosi sitten Tampereen käsityömessuilta. Korkea aika oli saada ne langat sukanmuotoon.
Tämä kuva ei ole mistään etelän mailta vaan ihan omasta pihastani. Viikko sitten oli täysikuu ja yritin sen kuvata kamerallani pilkkopimeässä.Kuvasta tulee mieleen liaani. Kyseessä on silti ihan kotoinen lehtikuusi.
Viime kesänä Ullan kissa Miu-Miu, tuntee myös nimen Nekku oli meillä pari kertaa. Hän on syntynyt toukokuussa eli on vielä pieni kissaneiti. Tänään hän tuli meille kolmannen kerran ja on nyt pari yötä totuttelemassa Rosvoon. Ainakin heillä tuntuu olevan hauskaa keskenään. Meno on aika railakasta rallia huoneesta toiseen.Vuoron perään toinen edessä ja sitten taas toisin päin! Nekku mahtuu vielä sohvan alle juuri ja juuri ja sieltä hän tassullaan härnää Rosvoa.Voi olla, että Rosvo on aika uuvuksissa kun Nekku häipyy häntä härnäämästä sunnuntaina!

maanantai 25. lokakuuta 2010

Syyslomaa




Syysloma on alkanut vähän tahmeasti. No, siinä suhteessa ei ensimmäinen loma. Lomaan aina kasaa hirveästi suunnitelmia ja kun se loma sitten alkaa, päällimmäinen tunne on epätodellinen olo ja saamattomuus. Viikonloppu meni väsymyksen piikkiin, mutta tästä päivästä ei olisi tullut mitään ilman ystävääni Riittaa, joka stemppasi antamalla minulle vertaistukea. Piti mennä Riitan luo kun hän lupasi kirjoittaa yhden surunvalitteluadressin kun hänellä on on hyvä tekstauskäsiala- minulla taas ei! Riitta kertoi, että hänellä on lähes yhtä saamaton olo joka päivä (hän on eläkkeellä) ja heti tuntui paremmalta! " No, jos olet saanut ostetuksi tämän adressin, niin eikö siinä ole jo aikapaljon yhdelle päivälle" olivat hänen lohduttavat sanansa.
Olen kutsunut siskoni marraskuun alussa kutomaan mattoa ja ei siinä mitään, mutta kun minun oma mattoni on vielä pahasti kesken ja sen kutomisesta on niin paljon aikaa, etten yhtään muistanut miten se raidoitus menikään. Tämä on vielä ensimmäisiä mattoja, mitä kudon kolmella kuteella ja sekin oli tauon jälkeen hakusessa. Eli miten niitä sukkuloita siinä maton päällä pyöritellään? Mutta Riitalla oli tähänkin hyvä kannustus. Kun olet kutonut 10 cm, lähetä tekstiviesti. Eikö siinä ole aika hyvä psykologi/terapeutti! Tulin kotiin ja hiukan pähkäiltyäni muistin! Ja kudoin samantien 40cm! Ja piti ihan soittaa Riitalle!
Eli tervetuloa vaan kahden viikon päästä kutomaan sitä mattoa Päivi!
Ainoa haittapuoli oli vaan kissa , joka täysin sekosi siitä maton kutomisesta. Vähällä oli, ettei saanut päähänsä kaiteesta kun sitä paukutin ja kissa oli välillä loimen ja kudotun maton alla pienessä kolossa!

lauantai 23. lokakuuta 2010

Ihanat metsät





On onni asua lähellä metsää. Kummallakin puolella taloani on isot metsät. Kuitenkin turvalliset niin, ettei niihin voi eksyä. Toinen metsä rajoittuu aina peltoihin ja teihin, toinen rajoittuu mereen ja Mäntyluodon pikatiehen. Tätä jälkimmäistä metsää pitkin voi kävellä luontopolkua pitkin aina Yyteriin saakka. Kummassakin metsässä on valtava ja mielenkiintoinen polkuverkosto, jonka olen oppinut tuntemaan vuosien kuluessa tosi hyvin. Jos minut tiputettaisiin jollekin polulle taivaasta, varmaan aika pian tietäisin, missä olen hetken pähkäiltyäni. Olen myös vienyt lähes kaikki vieraani ja tuttavani jossakin vaiheessa näihin metsiin. Siitä Yyterin puoleisesta metsästä pääsee myös polkuja pitkin metsähautausmaalle minne äiti ja isä on haudattu. Teitä pitkin hautausmaalle on pari kilometriä meiltä, mutta polkuja pitkin varmaan vaan runsas kilometri. Polut on vuosien saatossa ihmisten tekemiä nopeita reittejä ja niissä on aina varmaan mahdollisimman lyhyt kulkureitti joka paikkaan.Näissä kuvissa on sitä pienempää metsää ja niitä polkujakin muutama. Olimme täällä viime sunnuntaina J:n kanssa kävelemässä. Täältä metsästä olen noukkinut vuosien kuluessa marjoja ämpärikaupalla.Ihanaa kun on loma niin voin joka päivä mennä metsälenkille!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Rahi


 Viime kesänä hävitin vanhan nojatuolini. Nojatuoliin kuului rahi , joka on kovin mukava, mutta joka jäi kovin yksinäisen kuosiseksi nojatuolin häivyttyä. Virkkasin siihen alkusyksystä uuden päällisen, jotta se paremmin sopii kokonaisuuteen. Virkkaamalla saa kyllä kovin hyvin hyvin muotoiltua vaikka minkämuotoisia kappaleita. Tämän päällisen tein niin,että ensin virkkasin raitavirkkausta yläkappaleen. Sen jälkeen aloin virkata ympäri reunan ja lopussa kavensin niin, että siitä tuli alaosastaan aika kireä, että se pysyy hyvin paikoillaan.
Ostin myös tänään uuden kotiavaimen. Tämä avain kertoo hyvin fiiliksistä miltä aina tuntuu kun tulee kotiin.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Punontaa

Uusimmassa Ihana-käsityölehden numerossa oli  esitelty ja ohjeistettu punottu pieni kori, joka oli tehty ilmais-jakelulehden kokoisista sanomalehtipaperiarkeista.Kokeilin sitä ja tuli niin sellainen olo, että tämä ei käy niin kuin Srömsössä! Kori oli punottu "vinoon" niinkuin kuvan valkoinen kori vasemmalla, mutta ne sanomalehden suikaleet eivät todellakaan suostuneet asettumaan yläreunastaan suoraan niinkuin lehden kuvassa. Tämä tapahtui viikko sitten.

Muistelin sitä, miten Kihniön kotiteollisuuskoulussa punoin yhden pärekorin jonkun vanhan miehen opastuksessa. Mies oli joku arvostettu PärekoriMestari ja vuosi oli 1976. Olin tullut kotiteollisuuskouluun oppimaan kädentaitoja, koska en ollut kovin hyvä käsitöissä ja haaveilin askartelunohjaajan ammatista.Käsityönumeroa painotettiin pääsykokeissa. Käsityötaitoni rajoittuivat lähinnä käsitöiden aloittamiseen ja äitini kyllä kannusti siinä. Osti varmaan useammankin villapaidan langat..Käsityönumeroni oli varmaan korkeintaan 8 (joskus se oli 6)ja kouluun oli vaikea päästä.No se, etten koskaan päässyt edes Askarteluohjaajaopiston pääsykokeisiin Riihimäelle (edes koulun käytyäni, vaikka kaikki kotiteollisuuskoulun numeroni olivat kiitettäviä; koulussa selitettiin , että he painottivat peruskoulun ja lukion numeroita!) ja pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan käsityönopettajaksi, ei liity mitenkään pärekoriin paitsi siten, että opiskelupaikalleni Askarteluohjaajaopistossa kävi samalla tavalla kuin pärekorilleni: se oli tuomittu tuhoon ensi päreestä alkaen.Päreet piti repiä itse koivun haloista. Se Pärekorimies näytti miten homma käy: taipuisat, melkein läpinäkyvät päreet syntyivät huimaa vauhtia. Kun minä revin pärettä siitä tuli paksu ja ihan mahdoton taivutettavaksi pärekorin muotoon. Ja kun alettiin punoa pärekoria päreet katkesivat aina taivutuskohdasta ja kun se ns "pärekori" oli valmis se painoi niin paljon, että kukaan ei olisi voinut käyttää sitä saunapuiden kantamisessa.Sitä paitsi joka kulmassa tököttävät tikut olisivat tehneet korin kantamisesta muutenkin epämiellyttävän.Pärekori muuten kyllä paloi hyvin aikansa nurkissa pyörittyään.. Se siitä...

Kunnes.. näin sen pärekori-jutun siinä lehdessä ja yritin ja epäonnistuin.
Mutta yrittänyttä ei laiteta. Materiaali oli käsiini liian paksu ja niinpä mietin. Miten olisi tapetti. Suoraan kodin Terraan kerjäämään ylijäämätapetteja ja ihme ja kumma: osasin punoa koreja ja sitä sitten teinkin koko eilisen päivän.
Huomenna opetan kouluni kouluavustajan punomaan korin ja keskiviikkona kokeilemme sitä 17 7-luokkalaisen kanssa.Saa toivottaa onnea yritykselle!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Purkkeja ja lankeamuksia

 Olen ihan intohimoinen purkkejen ostaja, Jos vaan jossakin on tarjouskyltti: "Osta jotakin muutama kappale, niin saat säilytyspurkin ilmaiseksi", olen juuri otollinen uhri tälläiseen houkutukseen. Siinä samassa päätös on tehty ja olen onnekas purkin omistaja. Taas uuden purkin siis... Yllä oleva kaunis purkki on peräisin lapsuudenkodistani ja varmaan tosi vanha. Se on siis peritty. Varmaan se on äitini lapsuudenkodista: Ainakin niin olen aina kuvitellut. Voi olla, että niitä on ollut useampikin. Ainakin muistan joskus 70-luvulla maalanneeni samankaltaisia purkkeja (oranssiksi ja vihreäksi!). Mitään mielikuvaa siitä millaisia purkit olivat ennen tätä uudistusta, ei ole. Toivottavasti eivät yhtä kauniita kuin tämä kallis aarteeni.
 Katriina-purkki on myös kotoani. Itse asiassa sain samanlaisen lahjaksi pari vuotta sitten ja annoin toisen Annalle eli en nyt tiedä kumpi tämä on, purkki Kyläsaaresta vai Vähäraumalta; joka tapauksessa purkit olivat ihan samanlaisia. Ruskean purkin ostin kirpputorilta tänä syksynä ja se on vuodelta 1976.Purkkia on tehty silloin Pauligin 100-vuotisjuhlan kunniaksi.
 No tässä sitten lisää kahvipurkkeja eri aikakaudelta. Viimeisin on tänä kesänä ostettu Paulig-purkki.Huomioikaa myös vanha Twinings-teepurkki. Se on varmaan 70-luvulta. 

Leipä-, riisi-, kaakao-,hiutale-ja sokeri-puolella on myös ollut myös paljon tarjontaa ja kaikkiin mahdollisiin olen sortunut. Vain yhden Kelloggs-purkin olen myynyt kirpputorilla runsas vuosi sitten ja sitäkin olen vähän katunut,vaikkei huushollissani enää syödä minkäänlaisia muroja!
 No,tässä sitten uusin löytö, jota varten piti vartavasten ajaa toiselle puolelle Poria City-Markettiin. Sain vihjeen samanhenkiseltä kaverilta.No, nyt on sitten taloudessa näkkileipää!
Sitten lankeemuksiin... Citymarketin naapurissa on Prisma ja siellä oli eilen asiakasomistajapäivien tarjouksena -15% kaikesta. Kesällä Hackman oli tehnyt ihanan kesäkattilan. Järki-ihmisenä en ostanut sitä kattilavarastoani muisteltuani, vaan ostin kummallekin tyttärelleni kattilat, vaikkeivat (ainakaan vielä) ole mitään kesäkeittotyyppisiä henkilöitä.Mutta sainpas niitä edes sukuun!
Mutta eilen sitten! Kun näin tuon ihanan pikkukannun avautui silmissäni visio: ihana kaakaohetki lumisen metsälenkin jälkeen,kun tulemme kotiin posket pakkasesta punoittaen. Ostospäätös oli selvä ja kattila lähti kannulle kaveriksi.
En ole kyllä ostosta katunut. On se niin ihana setti talvea odottamassa.
Ps. huomatkaa linssilude joka taas oli paikalla kun tapahtui!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Eläinten päivä

Meillä on joka päivä eläintenpäivä. 4.10 vietettiin Maailman eläintenpäivää ja vain meidän kissalla on niin erikoinen emäntä, että se vartavasten teki taulun eläintenpäivä-mainoksesta ja osti siihen tarkoitukseen kehykset ja laittoi taulun kissan ruokapaikalle. Rosvo sai myös kortin, jossa luki hänen nimensä Rosvo ja vielä toinen nimi Maaria. Siis Rosvo Maaria. Sukunimi oli tietysti kortissa myös mutta se nyt oli sama kuin emännällä mutta sitä ei tässä mainita, ettei ko. emäntä vallan ventovieraiden silmissä menettäisi mainettaan. Tutut jo tuntevat ja tietävät...Voi olla, että postimies vähän hieroskeli silmiään...

torstai 14. lokakuuta 2010

Tyypillistä

Pääsen joka päivä töistä kolmelta ja kuvio on aina sama, ellei minulla satu olemaan mitään menoa. Ajan pihaan. Kissa katsoo ikkunasta.Kävelen ovelle. Avaan oven ja kissan kuono on jo vastassa. Alkaa hirveä lässytys: Voi kulta pieni onko sun ollu kauhee ikävä ja nälkä jne. jne. Sili sili sili... Kissa kyhnää ja kehrää. Annan ruokaa. Kissa kehrää ja kyhnää. Otan keppilelun ja alkaa hurja leikki. Sohvan yli ja ali, nojatuolin päälle ja alas, kirjahyllyn päälle ja nojatuloin selkänojalle...
Menen vaihtamaan kotivaatteet. Kissa malttaa syödä. Avaan telkkarin (miksi?), menen sohvalle makaamaan. Kissa hyppää mahani päälle. Kyhnää ja kehrää, puskee ja vaatii silitystä kunnes sitten vihdoin menee kerälle mahani päälle. Pian nukahdamme.
Ei ole vanhaksi tulemista...

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Sukkasatoa viime talvelta ja linssilude





Viime aikoina olen ollut aivan maaninen sukankutoja. Viime talvena ja keväänä melkein joka kerta  kun menin kylään vein sukat tuliaiseksi ja tuntui, että tuliainen oli mieluinen. Nyt on ollut sillä rintamalla hiljaisempaa. Viime elokuusta olen saanut valmiiksi vain yhdet sukat. Ylimmässä kuvassa oikeanpuoleiset Novitan raitalangasta. Muut sukat ovatkin ohuemmista langoista, koska pidän niistä enemmän. Itse käytän niitä kaikkien kenkien kanssa (en nyt ihan kesällä..), mutta paksut , esim. Seitsemän veljeksen vahvuiset, eivät mahdu kuin saappaisiin. Eilen kun sain ne sukat valmiiksi päättelin kaikki muutkin sukat, mitkä oli päättelemättä. Se on sellainen homma mitä en erityisemmin rakasta. Aamulla otin niistä kuvia sopivanvärisen tuolin päällä. Kun viimeinen kuva oli valmis kukapa muu kuin Rosvo hyppäsi kanssa kuvattavaksi....

maanantai 11. lokakuuta 2010

Nukkekotiblogi

Olen tutustunut nettien lukuisiin nukekotiblogeihin. Ne ovat upeita. Minulla ei vaan kestäisi hermot niiden pienten juttujen kanssa vaikka olenkin kätevä käsistäni. Minunkin lapsillani on nukkekoti.Sen minä ja siskoni olemme saaneet vanhemmiltamme lahjaksi 60 luvun alussa. Se on isämme vanerista tekemä ja äitimme tapetoima ja sisustama.Se lankesi etukäteisperinnöksi meille, koska meillä oli eniten tyttöjä sisarusten perheistä. Nukkekoti vaan on niin sanottuna huonossa hapessa. Vaikkei ihan heti uskoisi se siivottiin viime kesänä. Se on varmaan viimeiset viisitoista vuotta ollut vaatehuoneen ylähyllyllä täynnä lasten vanhoja kirjoja. Viime kesäloman ensimmäiset lomapäivät käytin vaatehuoneen siivoamiseen. Se koko vaatehuone kun oli hyrskyn myrskyn ja suorastaan piikki lihassani. Niinpä otin kaikki kamat pois ja kierrätin turhat rojut minkä minnekin ja siitä tuli siisti vaatehuone. Nukkekotikin pestiin ja kirjat saivat uuden säilytyspaikan. Kissani joka innokkaasti auttoi siivoamisessa kurkki minua välillä vaatehuoneen ylähyllyltä nukkekodin yläkerroksesta... Kissa sai huutia ja Mamman ostamat Euro-marketin leimakeräysnuket (koko sarja!) saivat nukkekodista uuden sijoituspaikan. Varmaan nukkekotien ja hienojen antiikkijäljitelmänukkejen ystävät kauhistuisivat moista.No tämäkin pitää paljastaa (ennen asianosaisen henkilön kommentointia): meinasin myydä nuket kirpputorilla mutta rakas tyttäreni torpedoi suunnitelmani: "Mamma on ne mulle ostanut!. No, tiedoksi vaan : täällä ne odottavat parempaa sijoituspaikkaa!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tervetuloa kotiin Kreikasta!

Matkalaiset tulevat tänään kotiin illansuussa. Ensi kesänä mennään sitten sisarusmatkalle vaikka sinne Santorinille. Ehkäpä? Minun mielestäni ainakin olisi kiva lähteä.Nämä kuvat ovat kolmen vuoden takaiselta Kreikan matkalta. Ensi viikoksi on luvattu jo räntää Etelä-Suomeenkin....


lauantai 9. lokakuuta 2010

Villaväriä syksyyn

Päivi-siskolle jo kerroinkin näistä 70-luvun Rondo-lankanäytteistä, joita luokassani on ollut kauhea läjä. Niitä on sata. Joskus meinasin siivousinnossani heittää ne menemään, mutta taas tyypilliseen tyyliin pistin ne niin sanotusti haudontaan eli mappi-ö:hön. Jossakin vaiheessa toin ne kotiin ja ajattelin kehitellä niistä jotakin. Sitten asia taas unohtui. Nyt sitten löysin ne kesällä siivotessani kaappeja ja nyt on sellainen tunne, että NYT niistä voisi tehdä jotakin. Mutta mitä? Ajattelin siis, että oppilaat voisivat tehdä niistä jotakin. Itse ajattelin esim. jonkinlaista ryijysysteemiä niin, että ne väriraidat ommeltaisiin jonkin villakankaan saumoihin tms ja ne sitten sieltä törröttäisivät pystyssä.Siinä voi olla vaikka mustaa villakangasta ja niistä jonkinlainen tilkkutyö. Lankojen nimet toivat kyllä vanhoja muistoja: Marimba ja Timantti oli ihan tuttuja mutta nykyisen Nallenkin esiaste siellä on. Tosin vanhan Nallen värit ovat hienommat kuin nykyisen.
Otan ehdotuksia vastaa!


torstai 7. lokakuuta 2010

Tilataidetta

J:llä on puuta jota kuoria. Näistä puista voi tehdä vaikka riukuaitaa tai köynnöksen kiipeilypintaa. Tässä kuvassa ne ovat kuivumassa. Sininen syksytaivas antaa niille hienon rajauksen. Monta kertaa yksinkertaisimmat asiat ovat niitä kauniinpia...


Kesän virkkausta

Tämän virkkasin kesällä istuen helteessä ulkona.Nyt tuntuu jo kaukaiselta kun ulkona jo alkaa viiletä. Ei silti; on tämä ollut ihana syksykin. Tämä virkkaustyöni on varmaan joskus tyyny, mutta kesäsellainen kun on puuvillalankaa ja ei ehkä sovi syystunnelmaiseen kotiin kynttilöiden kanssa kilpailemaan.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Kangaspuut



Kangaspuilla on ollut sama matto kesken jo kaksi vuotta. Onneksi Päivi lupasi marraskuussa tulla kutomaan maton ja kuluttamaan äidiltä perittyjä matonkuteita (40 banaanilaatikkoa, väreittäin pakattuna vaatehuoneessani!). Syyslomalla minun on siis pakko kutoa matto loppuun. Maton kutominen on aika mukaansa vievää puuhaa mutta sikäli vaativaa, että siinä pitää keskittyä vaan ja ainoastaan siihen kutomiseen. No, radioita tietysti voi kuunnella tai äänikirjaa. Rosvolle kangaspuuhuone on paratiisi. Kangaspuut on oiva kiipeilyteline ja keskeneräinen matto on erinomainen kynsien raapimiseen.Terveluloa Päivi muutaman viikon päästä!




tiistai 5. lokakuuta 2010

Koulutöitä


Tässä neljäsluokkalaisten tekemiä muovipussiautomaatteja. Työt valmistuvat tällä viikolla. Tänään aloittelemme virkkaamista. Ennen joulua pitäisi vielä tehdä flanelliset unishortsit. Niiden miettiminen jää varmaan minulta syyslomaan. Kaava on jo kyllä tiedossa.


maanantai 4. lokakuuta 2010

Virkkausbuumi



Posted by PicasaViime kesänä minuun iski kauhea virkkausinto pitkän tauon jälkeen. Virkkasin pinon bambulankaisia keittiöliinoja ja kaiken maailman lappuja, joista varmaan joskus tulee jotakin. Ehkä ensi kesänä? Lempparituolini koki romahduksen viime kesänä ja oli pakko ostaa uusi. Kissan omistajana tiedän mitä on kun kissa ryntää raapimaan tuolin pintaa innoissaan. Vaikka tuolia ostaessani ajattelinkin, että kangas kestäisi jotain raapimista oli kissan hyökkäys sen sorttinen, että oli pakko miettiä jotain ratkaisua asiaan. Niinpä sitten virkkasin tuoliin istuinalusen, joka hiukan hillitsee Rosvo-kissan raapimishaluja.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Sumua

Tänä aamuna olin viemässä Anna-siskoani Porin lentokentälle, koska hän oli lähdössä Kreikkaan. Aamulla soi herätyskello puoli kuudelta ja ensimmäinen ajatus oli, että hirveää kun pitää lähteä töihin. Muutaman sekunnin kärvistelyn jälkeen tajusin, että kello soi sen lentokenttäreissun takia. Katsoin ikkunasta ja olin helpottunut, ettei ollut sumua kun se on ollut viime päivien riesa. Ajattelin näet, ettei lentokone voi lähteä sen sumun takia ja Annan ja Mikon reissu alkaa heti vähän kurjasti. No heitin heidät sitten lentokentälle  kun he saapuivat ja sitten kömmin takaisin lämpimään sänkyyn. Heräsimme puoli kymmeneltä ja MITÄ: kauhea sumu ulkona! Sitä sitten ihmettelimme, että miten se sumu tulee ja mistä ja miksi! Todennäköisesti taas iltapäivällä selkenee mikäli se sumun käyttäytyy saman kaavan mukaan kuin eilen ja edellispäivänä.