sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Hyviä ja helppoja

 Torstaina kaivoin esiin muutaman vuoden takaisen herkkupikkuleipäreseptin kun ystävä poikkesi kylään. Tänään aamukahvit juotiin äidin vanhan liinan päällä pihalla ja kyllä pikkuleivät maistuivatkin hyviltä.
 Laiskana en jaksanut ohjetta kirjoittaa, mutta onneksi resepetin voi aina kuvata! Kokkareinen muscovado-sokeri tekee näistä ihanan rapsakoita!


Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. 
Huomenna vaihdankin maisemaa ja annan miehelle suosituksen syödä piparit poissaollessani, koska on taas korkea aika palata ruotuun, kun viikon päästä palaan mökkireissulta.
Juhannus kun on ollut yhtä mässäilyä ja lenkitkin on jääneet väliin. Tänään on silti tarkoitus  lähteä lenkille kera sykemittarin ja lenkittäjän.

Tässä eilinen herkku. Kesällä aina olen muutaman kerran vieraille paistanut amerikkalaisia pannukakkuja aamupalaksi. Eilen sitten olikin  tälläinen tilaisuus ja pannukakut maistuivatkin hyviltä ja sain muutaman pussin  pakkasmarjoja kulumaan. Jäätee ja pannukakut oli hyvä, vaan ei kevyt aamupala. Joskus tälläiset ovat paikallaan. Tälläisen aamupalan lupaan sitten kun saamme taas yövieraita, jazz-viikolla viimeistään!

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Isäni lapsuudenmaisemissa

Tässä kuvassa on isäni Leon lapuudenkoti nykyasussaan. Se ei enää kuulu suvulle vaan on myyty muille.

 Se sijaitsee Yyterissä lähellä merta, mutta ihmeellistä kyllä lähes järven rannalla. Isäni kertoi, että he lapset kantoivat järvestä pesuvedet ämpäreissä, mutta astiat mentiin kesällä tiskaamaan järven rantaan. Se oli lasten hommaa.
Piha on ihan villiintyneiden juhannusruusujen ja ruohojen vallassa. Tänään vietin iltapäivän näissä maisemissa vanhaa setääni tapaamassa. Hän oli viettämässä juhannusta tyttärensä kanssa. Lapsuudestani muistan vierailut Fatijärven rannalla. Siellä asui kaksi setää ja yhden tädin kesämökki oli myös alueella, sekä tietysti sisarusten isän Emilin koti tässä kuvien pihapiirissä.


Kävelin rantaan, samaa polkua pitkin mitä serkkujen kanssa juostiin saunaan ja takaisin kun olin heillä yötä. Fatijärvi on pieni, pyöreä kirkasvetinen järvi, lähellä merta toisella puolella Yyterin korkeaa dyyniä .

 Joskus kuulin jostakin, että se jopa voisi olla meteoriitin muodostama, tiedä sitten.....
Fatijärveä ympäröi kaunis metsä, suorastaan huimaava ja rehevä sekametsä, silti toisella puolella meren lähistölle tyypillinen kangasmetsä ja hiekkapohja on sitä minulle läheisintä metsäyyppiä.

Tässä minä ja vanha Timo-setäni serkun kuvaamana pihakeinussa.

Tässä kuvassa isäni sisarineen kotinsa portailla ätinsä kanssa. Kuvassa isä pojista vanhimpana keskimmäisin, veljistä Timo pienin. Kuinka paljon mahtuukaan vuosia näiden postauksen viimeisen ja ensimmäisten  kuvien välille, ja ihmiskohtaloita... sama porras silti vielä on pytyssä....

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Ihana jälleentapaaminen

Vuonna 2011 kesällä ompelin tyynyjä. Siitä oli pitkä postauskin. Muistan sen kauniin helteisen päivän kun ompelin nämä tyynyt Desingners Guild-mallikansioiden kangasnäytteistä.. Mutta se mitä näille tyynyille kävi oli ihmeellistä. Ihan jokaiselle ei voi tälläistä sattua, mutta meikäläiselle kyllä!
Terassia kesäkuntoon järjestellessä en löytänyt mistään tyynyjä. Miten joku voi hukata neljä pulleaa tyynyä!! Sitä paitsi muistelin, että viimekesänkin nämä pallerot olivat kadoksissa. 
Ihana jälleenkohtaaminen tapahtui tänään kun järjestelin vierashuonetta vieraskuntoon. Siellä kaapissa minun päivänsädetyynyni olivatkin ihanimpina ja iloisempina (ja litistenettyinempinä) kuin saatoin kuvitellakaan.. Jee............
Kyllä näiden kanssa kelpaa köllötellä ja odottaa vaikka sitä superKUUTA!

Juhannuskahvit


Aamukahvit kera mustikkapiirakan ja juhannusruusujen, tästä se juhannus lähtee! 

Hyvää Juhannusta teille muillekin!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ilahduttavia asioita



 Tänä kesänä päivät ovat pitkiä. Kun mies herää töihin jo aikaisin ja minä myös, päivät ovat pitkiä. Illalla tulee uni aikaisin, tässä suhteessa olen vanhemmiten muuttunut tosi paljon. Aamulla jo kymmeneltä olin leikannut suuren pihan kokonaan, tänään seuranani kuulosuojat ja Ipod-kuulokkeet ja Samuli Edelmannin tuotanto vuosilta 92-2005! Vähän lällyissä fiilikissä siis edelleen...
 Myyrä kiusaa pihaa, mutta hällä väliä! Kyllä tänne mahtuu myyriäkin ja kun nyt muutenkaan en ole turhan tarkka piha-asioissa(kaan)...
 Eilinen sähkötasauslasku ilahdutti suuresti. Laskimme, että sähkönkulutukseni on vähentynyt 100€:lla kuussa vuoden aikana, takka siis todella tulee maksamaan itsensä takaisin, sen tietysti mahdollistaa tämä ahkera

metsämieheni, joka jaksaa työpäivienkin jälkeen ahertaa ja joka niinsanotusti pitää minut puissa!


 Tänään tiskasin viimeiset kuohuviinilasit, siinä suhteessa siis arki on palannut, vaikka tässä kuohuviiniä varmaan juodaan vielä moneen otteeseen!


 Ilahduttaa oli myös se, että hääkuvat olivat positiivinen yllätys. Ystävälleni lainasin edesmennyttä isääni joka kehui vanhenevaa äitiä porilaiseen tyyliin: Kyl sää naamastas olet säilyny iha hyvä näkösen! Huom! Painotus sanalla "naamastas" ;)....Eilen kun soittelin äitini yli 90-vuotiaalle sydänystävälle hän sanoi kauniisti: Ihanaa, että voi olla kaikennäköisiä, -ikäisiä ja -kokoisia morsiamia... Lehdestä luin myös, että erityisesti n. 60-kymppisten avioliitot ovat huimasti lisääntyneet. Mukava siis olla ajan hermolla, tässäkin asiassa.

Siskon tuoma kukkakimppu vielä kokoistaa olohuoneessa, 
Ehdoton lempiruokani kaalipata on kypsä! Ihana kesäkuun  keskiviikko siis kaikinpuolin, hyvää juhannusviikkoa teille muillekin!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Vielä vähän ja kiitokset!

Yritän palata arkeen!  Tosin tämä päivä on vielä mennyt häätunnelmissa. Kaksi ensimmäistä lomaviikkoanihan meni fiilistellessä ja tunnelmoidessa,  musiikkia kuunnellessa ja jännitellessä, yöunetkin olivat vähän vähissä. Voin vain kuvitella miten jännittävää olisi mennä isosti naimisiin, meidän häämme kun olivat tosi pienet ja intiimit. Nämä kauniit kukkaistutukset, jotka koristivat vihkipöytää ja ruokapöytää sain mukaani.
 Tänään on sitten taas fiilistely jatkunut, olohuoneen pöydällä on pieni lahjapöytä, vaikka toiveenamme oli, ettei lahjoja tarvitse meille tavarapaljoudessa eläville ostaa. Silti pienet muistamiset, kortit ja kukat ja kuohuviinipullot lämmittivät mieltä ja viiniä jää vielä juhannukseksikin. Saimme myös ekologisen lahjan miehen kummitytöltä, lahja mahdollistaa työkalujen ostamisen kehitysmaan maanviljelystä tulemaan. Papin meille painattama vihkipuhekirjanen, on kallis muisto. Sen olen jo parille läheiselle lukenut puhelimessa ääneen!

 Juhlapaikkana oli, kuten joku jo ehkä arvasikin aikaisemmista postauksista, Yyterin Näkötorni, ja ohjelmanumerona oli viiden ruokalajin päivällinen, sen syömiseen meni aikalailla tasan kolme tuntia.


Tässä alkuruoka numero kaksi, Tornin juhallinen vati, joka oli paitsi maukas myös kaunis!


Se, että meidät vihittiin näin lähellä merta ja  alttaritauluna oli tämä maisema, oli ihan  mahtavaa!

Viimeiseksi kiitokset teille kaikille uskollisille blogiystäville, jotaka onnittelitte niin runsaasti. Saimme jopa runoja! Oli kiva huomata, ettette ole minua unohtaneet, vaikka bloggaaminen ja käsityön tekeminen on ollut ihan surkeaa viime viikkoina. Nyt siihen tulee parannus, alan palata "ruotuun" aloittamalla kirjoneulesukista, joita minulta tilattiin kesälahjaksi!

Viimeiseksi tähän Matleenan meille antavat sanat, sopivat niin hyvin meille kuusikympppisille(kin). Näillä siis mennään!


 Leo Ilkka Vuotilan sanat:

Ajatellaan että on tie – puut ja tuuli ja aurinko – 
siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä, 
on onnellista jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa,
toinen puhuu, niin toinen haluaa kuunnella,
toinen on vaiti, 
toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat.
Toisella on painava reppu, 
toinen ottaa sen kantaakseen,
toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän,
he istuvat tierummun kaiteelle ja panevat sen tasan.
Tulee hämärä: toinen kompastuu
niin toinen auttaa kädestä ylös, 
toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään, 
toinen väsyy, toinen puhuu väsymyksen ohi.
Tulee ilta eikä ole taloja, katto harva kuin puun oksisto
toinen painautuu toista vasten ja heillä on lämmin.
Tulee ilta illat, yö yöt, aamu aamut…

KIITOS!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Onnelliset




Tänään 15.6.2013 minut vihittiin avioilliittoon pitkäaikaisen kumppanini Jounin kanssa. Voiko olla ihananpaa fiilistä: lähes 11-vuotinen suhteemme sai sinetin.




Rakas tyttäreni koristi kynteni edellisenä iltana, iloiset kukkakynnet  olivat ihanat!
Olemme onnellisia!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Korkealla


 Olen tässä viimeisten kuukausien aikana käynyt kolme kertaa Yyterin Näkötornissa, jota ennen sanottiin kyllä Kaanaan vesitorniksi. Vesitornissa olen käynyt jo aika nuorena, koska se on valmistunut vuonna 1963, ollessani kuuden vuoden vanha.
Syntymäkotini on ollut kivenheiton päässä tornista, mutta jäi silloisen Vuorikemian tehtaan alueelle ja pakkolunastettiin. Yyteristä muistoni ovat hyvin vähäiset, ehdinhän siellä elää vain muutaman vuoden. 

Muutama vuosi sitten olimme siskoni kanssa katsomassa, löydämmekö alueelta mitään vanhasta kodistamme, joka muuten silloin kun sieltä muutettiin, oli ihan vastarakennettu. Ajattelen, että aikamoinen tragedia vanhemmilleni ja varsinkin vanhimmalle siskolleni. Äidilleni talon pihapiiri oli ollut koti puolitoistavuotiaasta.

  Itse en muista talosta muuta kuin juuri sen muuttopäivän, se taitaakin olla ensimmäisiä muistojani. Löysimme sieltä ainoastaan muutaman palasen  kattohuopaa ja sen maakellarin, josta jo silloin varoitettiin lapsia: älkää menkö kellarin katolle, se on niin vanha , että voi sortua. Varmaan yli satavuotias kellari oli vielä kasassa kattoineen päivineen! Jos kiinnostaa mitä siskoni Paula kertoi tästä tutkimusmatkastamme kesällä 2011, perusteellinen kertomus löytyy täältä.

Tornista on komeat näkymät merelle päin. Tehdas näyttää kauhealta ylhäältä katsottuna, vaikka onkin leipää ja toimeentuloa tuonut vuosien varrella monille porilaisille. Kuvassa vähän ikkunan heijastukset haittaavat.


Näkötorni ei ole kyllä ulkoapäin mikään kaunotar, mutta oman aikakautensa rakennus kuitenkin.


Sinne kyllä kannattaa pistäytyä jos kesällä poikkeaa Porissa ja Yyterissä. Minulle koko Yyteri on ollut aina merkityksellinen juuri sen takia, että vanhempani ovat siellä kasvaneet ja käyneet kansakoulua. Isäni on kotoisin pienen  Fatijärven rannalta, aika läheltä merta. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Liputusta

 Tänään sain valmiiksi viirinauhan, ensimmäinen kesäkäsityöni. Käsityötahti on ollut aika hidas viimeaikoina. Tuuli hiukan heitteli viiriä sikin sokin. 


Ja sitten tulikin se  sade. Vein viirini turvaan sateelta. Huomenna sitten luovutan se sateiden ja säiden armoille ja kiinnitän kunnolla. Tykkään tästä trikolorista, ehkä siksi erityisesti, että Ranskan kansallispäivä sattuu olemaan myös esikoiseni syntymäpäivä.


Hyvä fiilis, loma alkanut, ja työt ovat vain muisto tällä hetkellä... Lomaan pääseminen vie oman aikansa....

torstai 6. kesäkuuta 2013

Sykettä

 Kuntoutuskeskuksessa kehoitettiin uudestaan alkamassani sauvakävelyssä kiinnittämään huomoita sykkeeseen. Jalastani onneksi häipynyt luupiikki mahdollistaa jälleen sauvakävelyn ja tietyllä sykevälillä rasva palaa ja kalorit kuluvat (onpa minulla muuten vanhan ja ryppyisen näköinen käsi...).
 Mutta ruohonleikkuu se vasta sykettä nostaa! Ja koska pihaa on rutkasti neliöinä (yli 2000- talo ja puskat ja  joutoalueet) kalorinkulutus on mittarin mukaan aikasmoinen. Sykealua 125-135 saavutettaan tällä vermeellä nopeasti!
Motivaatio on joskus hukassa. Tänään varustuduin sessioon kaikin mahdollisin keinoin: kuulosuojaimet ja niiden sisällä huhtova Leevi and The Leavings sai homman tuntumaan suorastaan kivalta! Ja mittarin kalorinkulutus nosti motivaatiota vielä lisää. Silti en toivo ruohon kasvavan tämän nopeammin.....

Kerroksia


 Onpa sumuinen kesäkuun alku.


Sumu saa aikaan kerroksia. 


 Eilen toin pyykit ulkoa sisälle kuivumaan, kun ne eivät kuivuneet lainkaan. Tästä päivästä tuntuu tulevan samanlainen, ei siis kannata lähteä mattopyykille.


Tässä kuvassa lehdenhakuresissulla näkyy hyvin: jo muutaman kymmenen metrin päässä tie katoaa......