perjantai 30. syyskuuta 2011

Erikoista viikonlopun viettoa


Huomenna meinaan osallistua ihmellisemmälle kurssille ikinä! Satakunnan Museo järjestää Sianrakko-lyhty kurssin, jonne olen ilmoittautunut. Tässä suora lainaus museon sivuilta, myös kuva on sieltä:

 Sianrakko-lyhty
Ennen lasi-ikkunoita, jotka alkoivat yleistyä maassamme 1600-luvulta lähtien,
ikkuna-aukon peittona voitiin käyttää erilaisia eläinperäisiä kalvoja,
esimerkiksi oikein ohueksi käsiteltyä nahkaa tai sian tms. eläimen
virtsarakosta tehtyä kalvoa. Sianrakoista on tehty myös lyhtyjä.
Usein sianrakkolyhdyistä puhutaan gotlantilaisina lyhtyinä,
mutta todennäköisesti ne tunnettiin kaikkialla Pohjolassa ja Euroopassa.
Rakennuskulttuuritalo Toivo, Murberget-museo Härnösandissa ja
KulturBro -projekti järjestävät 1.-2. lokakuuta kaksipäiväisen kurssin,
jonka aikana valmistetaan puurunkoinen sianrakko-lyhty.
Kurssille mahtuu max 10 henkeä.
Opettajana toimii Ulf Palo Härnösandista
(meänkielisenä ymmärtää suomea, mutta puhuu ruotsia: tulkkaus).

Huominen päivä meneekin tämän kurssin parissa aamusta viiteen
ja sunnuntainakin kolmeen.
Tästä kurssista varmaan lisää blogissani myöhemmin.
Kameran meinaan ottaa mukaan ja kuvata eri vaiheita. Jännää!
Tänään oppilaani kauhistelivat moista kurssia ja vannottivat
minua olemaan tuomatta lyhtyä näytille.
Se vaikutti heistä niin ällöttävältä! Oheisessa kuvassa silti
minustakin näyttää vähän pelottavan verisuonimaiselta lyhtyjen
kalvot. Silti tämä on minusta ihan ainutlaatuinen kokemus, jota odotan innolla.


keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Palloja

Näiden pallojen neulominen on niin kivaa, ettei malta lainkaan lopettaa. Olen kirjan malleista kokeillut jo neljää. Raidallisen tein kokeilumielessä ihan koulutyöhön, kirjoneule ja lisääminen tai kaventaminen ei ehkä ole ihan helpoimpia yhdistelmiä peruskoululaisille. Raidallinen oli helppo tehdä ja kivan näköinen: ajatelkaas paljon erivärisiä raidallisia palloja joulukuusessa.
Pallovillitys on jo saanut kaksi työkaveriani hankkimaan kirjan kun sitä esittelin ja kehuin!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Pinkkiharmaat sukat ja uusia tunnustuksia

Tässä sukkasadon neljännet valmiit. Nämä on ihan vaan taas tätä aivotonta (joskus parasta) neulomista. Sukissa Vilma-lankaa ja monen vuoden takaisen kirjavan Nalle-langan loppuja. Raidoituskin on vähän niin ja näin, mutta sain langan kuitenkin riittämään. Tuntuu hyvältä käyttää näitä langanloppuja. Vilma lanka on muuten ihanan tuntuista. Jollakin tavalla ihmeellisen liukasta ja pehmeää. Taidan siis ottaa nämät sukat omiksi yösukikseni kun tuo värikin on vähän aranpuoleista tähän kissakotiin.
Sain tämän tunnutuksen Lauralta  , Lilalta ja  Prusiluskalta.   Kiitos vaan kolmelle!  Tuntuu, että näiden tunnustusten myötä(kin) olen jo kertonut yhtä sun toista itsestäni mutta tässä nyt ihan mitä vaan:

Tässä (noin) kahdeksan asiaa minusta, ihan niinkuin pikatuntumalta

Olen herkästi innostuva,
 mutta herkästi kyllästyvä. 
Järjestelmäsyys ei ole paras puoleni, siksi työhuoneeni pakkaa sekaantumaan.
Olen syysihminen, pidän syksyn kodikkaista illoista.
Talvi on liian pitkä ja kylmä mielestäni
mutta joulu keskellä talvea on ehdottomasti lempijuhlani.
Keväästä tykkään vasta kun ruoho kasvaa
kesästä nautin ja erityisesti sen
valosta!

Niin paljon on näitä kivoja blogeja, joita minäkin luen päivittäin, että on vaikea nimetä niitä, mille erityisesti tämän haluaisin antaa. Siksi siis tarjoan tätä kaikille halukkaille!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

13 viikkoa jouluun...

... ja minä jo aloitin!

Olin eilen kirjakaupassa ja ostin kirjan Joulupallot, jonka tekijöinä on norjalaiset Arne ja Carlos.  Illalla tein yhden pallon ja tänään herättyäni jo toisen. Lanka oli Seitsemää veljestä, mutta pallot olisivat varmaan paremmat napakammasta ja vähän ohuemmasta villasta. Pallon täytteeksi suositeltiin kirjassa villaa, mutta sitä ei minulla ollut vaan täytin akryylivanulla. Suosittelen todellakin kaikille niille, jotka tykkäävät kirjoneuleiden neulomisesta. Itse meinaan suunnitella erilaisia, vähän värikkäämpiä palloja, kirjassa on siihen suunnittelupohja. Miten joku voi keksiä näin kivan ja yksinkertaisen idean, joka koukutti minutkin heti? Kiitti vaan pojat!! Täältä näin, että he ovat tehneet jo toisenkin kirjan.

Kiitos vielä edellisen sukkapostauksen lukuisista kommenteista. Oli kiva huomata miten paljon tämä aihe kirvoitti sukkamuisteluita. Taas tuli sellainen fiilis, että on tämä bloggaaminen kiva harrastus; voi jakaa ajatuksia ja ideoita toisten samanhenkisten kanssa!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Sukan neulomisen ihanuus ja kurjuus

Minulla oli ison virkkausprojektin tähden tauko sukan neulomisessa, mutta nyt olen taas päässyt vauhtiin. Ja todennut taas miten terapeuttista, rentouttavaa ja ihanaa on juuri sukkien neulominen.
Sukka on pieni ja lämmin, siinä voi luoda ja siitä voi tehdä mitä vaan kokeiluja: pitsiä, kirjoneuletta ja tuskin on langanpätkääkään, mitä ei voisi sukkaan käyttää. 
Tällä hetkellä kaksi ryhmällistä seiskaluokkalaisia neuloo koulussa sukkia ja sekin on niin kivaa! Mutta, joillekin se on vaikeampaa kuin toisille, kurjaakin, mutta sekin on kiva, että sukista voi tehdä pienenmmät tai isommat, kaikenkokoisia sukkiahan tarvitaan.  Sukassa on mahdollisuus helpottaa työtä, jos se tuntuu kovin vaikealta. Sukanhan voi periaatteessa neuloa vaikka lähes pelkästään oikeilla silmukoilla ja voi tehdä paksummalla langallakin!
Tänään hauskuutin oppilaita pläjäyttämällä oman sukkavarastoni pöydälle ja voi niitä ilmeitä! Jokainen löysi kyllä kasasta suosikkinsa. Joidenkin ilmeet olivat kyllä sellaisia, että "eiks tolla muuta tekemistä ole!"  Kuvan sukat olen neulonut viime kesän ja tämän syksyn aikana ja muutaman olen jo ehtinyt antaakin pois. Oppilaat ihmettelivät pitsisukkia ja ohuita lankoja ja vielä kouluavustaja Paulan bambuisia puikkoja, sellaisiin ylellisyyksiin ei koulussa ole varaa. Silti, ihanaa, että on raitalangat ja kivat värit; minäkin muistan 80-luvulla ostaneeni halvinta mahdollista lankaväriä, harmaata. Nykyään olen sitä mieltä, että käsitöissä kyllä kannattaa satsata lankoihin ja väreihin: se innostaa tosi paljon oppilaita suunnittelemaan omat kivat, mieluisat sukat.
Itsekin muistan ensimmäiset sukkakokemukseni.Oppikoulun ensimmäisellä luokalla mentiin lanka ostamaan itse ja puikotkin tuotiin kotoa. Lankani oli vähän turhan ohutta ja sukan neulomisesta en kyllä tajunnut paljon mitään, enkä oppinut. Olinhan silloin saman ikäinen kuin nykyiset viidesluokkalaiset. Ei silti, edesmennyt anoppini kertoi neuloneensa sukat ekaluokalla, mutta hän olikin syntynyt 1919....
Jos rehellinen olen, olen todella sukan oppinut neulomaan vasta opettaessani sitä muille ja oikeastaan vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tullut sukkaneulomisfriikiksi. Mutta on ihana huomata, miten jotkut oppilaat pieneillä hennoilla sormillaan yks kaks hoksaavat ja oppivat  ja voi sitä harmia kun en joskus anna sukkaa kotiin; kaikilla kun ei ole kotona puikon puikkoa. Periaatteena on se, että kotona saa tehdä vain helpot kohdat: ei kantapäätä, eikä kavennuksia. Ne tehdään koulussa.
 Jotkut oppilaat ovat niin innokkaita, että jaksavat neuloa vaikka kuinka. Tässäkin on jo sukka yli polven! Ja toinen sukka jo hyvässä vauhdissa.
Itsekin meinaan rentoutua nyt viikonloppuna sukkaa neulomalla ja katsomalla muutaman kivan elokuvan. Ulkona sataa, mutta kotona on kodikasta ja tunnelmallista kynttilän valossa. 
Hyvää viikonloppua teille kaikille mitä sitten ikinäkin teette! Varmasti aika moni teistä ottaa käteensä mukavan neuleen, juuri sen sukan..


keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Yllätyksellistä

Kolmannet Sukkasadon Heinälatoon neulomani sukat valmistuivat tänään. Lankana on viime kesänä Päiviltä saamani tuliainen, Helsingistä ostettu. Päivi on opiskelukaverini, jonka kanssa olen vuosittain tekemisissä. Meitä yhdistää lastemme kummius!
Lanka on On Linen sukkalankaa, jossa Aloe Veraa ja Jojoba öljyä. Riittoisa lanka, sukat painoivat valmiina vain  vajaat 60 grammaa. Niinpä sain taas lisäystä ohutlankojen jämävalikoimaani!
No, entäs se yllätyksellisyys? Se, etten tuosta lankakerästä olisi osannut tulevan noin selvää ja pitkäraidallista raidoitusta. Lanka kun vaikutti aikalailla sekaväriseltä keränä, eikä lainkaan noin raitaiselta.. Kiva lanka kuitenkin, kiitos vaan Päivi!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Fiilistelyä

 Syksy saa aina fiilistelemään. Se saa luomaan kotiin kivoja tunnelmallisia kohteita. Valmistuvassa olevat sukatkin sattumalta sopivat tähän asetelmaan.
 Taittelin joulukorttityyliin kaksipuolisesta kartongista koristeen taittamaan valoja ja varjoja. Idean sain tyttären kodista.
Myös muutama vuosi sitten Taito Shopin kurssilla valmistamani paperinarupallo pääsi kesäsäilöstä valaisemaan olohuoneen pöytää.
Myös Nekku nauttii tunnelmasta. Syksy on ihanaa, sellaista kodikkuuden aikaa.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja tervetuloa myös uusille blogini lukijoille. Nyt sata lähenee!

Vihreät tomaatit

Tyhjensin eilen pienen ekokasvihuoneeni , joka on ihan kiitettävästi tuottanut satoa. Se puretaan tiistaina ja viedään säilytettäväksi varastoon talven yli. Sain sieltä vielä neljä kiloa vihreitä tomaatteja.



 Parista kilosta tein säilykkeitä Kotilieden reseptillä. Kiva sunnuntaiaamun aloitus! Tänään meinaan vielä kokeilla Paistettuja vihreitä tomaatteja tämän reseptin mukaan. Kiitos samannimisen elokuvan, joka tuli mieleen näistä tomaateista.


perjantai 16. syyskuuta 2011

Syyslehtiä

Tässä toiset Sukkasatoon neulomani sukat. Malli on Doris, Varresta varpaisiin-sukkaneuleohjekirjasesta. Tietoa kirjasta löytyy ainakin täältä.
Tykkäsin mallista. Näissä on lankana Nalle aloevera -lanka. Minusta tälläiset kivat helpot ja nopeasti oppivat pitsineuleohjeet  ovat  kivoja. Kiitos vaan Sandra, ohjeen laatija!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Neulojan uusi lempipussukka

 Olen ommellut monta karkkipussipussukkaa ja oppilaani muunkinlaisia  pussukoita. Viime yönä nukuin myrskyn takia huonosti ja ajatukset pyörivät. Olen säästänyt lankavyötteitä ja aloin miettiä, jos niistä voisi tehdä jotain kivaa. Vain minä voin pohtia jotain noin ihmeellistä peltikaton ropinassa ja paukkeessa....
 Tänään hyppytunnillani sai muodon muovitettu neulojan uusi lempipussukka, jonka muovin alle on koottu eri lankojen vyötteitä. Pussukkaan mahtuu juuri sopivasti yksi lankakerä, sukkapuikkoineen.Tämä on siis vähän kuin sukanneulojan pussukka.
Idea poiki toisen idean. Seuratkaapa blogiani jatkossakin. Pian tulee blogini ensimmäinen vuosi täyteen ja tässäpä oivallinen palkinto suunnittelemiini 1-vuotisarpajaisiin! Näitä kun on pakko tehdä lisää! Olen miettinyt kovin, mikä voisi olla kiva ja persoonallinen arpajaisvoitto ja uskon, että tällä olisi muillakin käyttöä kuin minulla.
Itse asiassa piti vielä tulla lisäämään tähän, että nyt ajattelinkin jo tehdä itselleni tälläisen kassin.... Siitä tulisi tosi kiva.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Tunnustuksia eri asioista

 Tässä tulee tunnustuksia erilaisista asioista:
1. Lempiruokani:

Lempiruokani on kyllä ihan tavallinen kotiruoka, lihapullat, kaalikääryleet, kaalipata. Silti kyllä yleisesti voin kertoa, että kaikki ruuat on mielestäni hyviä, vaikea sanoa yhtäkään inhokkiruokaa...
Ensimmäinen  keittokirjani myös on nimeltään Kotiruoka. Tämän lisäksi on toinen keittokirja vielä "Parasta kotiruokaa", joka on mielestäni vielä parempi. Tätä kuvassa olevaa Kotiruoka-kirjaa on valmistettu jo sata vuotta Suomessa ja se oli myös vuonna 1900 syntyneellä äitini äidillä Hiljalla, joka meni nuorena tyttönä töihin tuomarisperheeseen ruokaa tekemään ja oppi tästä keittokirjasta tekemään ruokaa ja hienoja monen ruokalajin aterioita, vaikka oli kotonaan syönyt lähinnä suolasilakkaa! Tämän hän kertoi minulle 80-luvun alussa.

2. Lempimakeiseni
Olen toukokuun alusta välttänyt makeisia ja nyt vaan käytän näitä pusseja, jotka avataan veteketjulla ja  joista makeiset ovat syöneet muut ihmiset. Mutta... jos pitää sanoa niin se olisi enemmän lakritsa, salmiakki ja irtokarkit kuin suklaa.

3. Lempiluettavani:
Käsityökirjoja luen usein illallakin nukkumaan mennessä ja suunnittelen, mitä tekisin seuraavaksi.Se on sellaista käsityöfiilistelyä...
Surukseni pitää sanoa, että muuten luen aika vähän, johtuen juuri siitä, että teen niin paljon käsilläni. Aikasemmin luin paljon enemmän ja varmaan eläkkeellä taas.... Äitini luki ja virkkasi tai kutoi samaan aikaan, itse varmaan sekoisin jos joutuisin... Kesällä luin vain kaksi kirjaa, ihan surkeata... 
Kirjahyllystä ja kirjoista kyllä tykkään ja kirjahyllyni on olohuoneessa, toisin kuin  nykysisustuksissa. Minusta kirjahyllyt ovat kodikkaita, johtuen siitä, että lapsuudenkodissani niitä oli olohuoneessa kokonainen seinällinen ja suuri osa niistä on vieläkin sängyn alla pahvilaatikoissa minun kotonani, eivät mahdu hyllyyn, mutten malta niistä luopuakaan ja heittää pois.Perikunta plokkasi parhaimmat päältä ja kirja-antikvariaatti osan. Mutta kirjoja roskiin... ei, ei! Niistähän voi vaikka tehdä jotakin...

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä
Ehdottomasti  tässä sohvalla hyvässä seurassa telkkarin edessä.

5. Mielielokuvani
Yksi elokuva, josta tykkään vieläkin kovin on Piano, mutta myös Hiljaiset sillat ja moni muukin kuuluu niihin.
 Vastasin näihin kysymyksiin, koska Pami sekä Sinisukka ystävällisesti antoivat minulle tämän tunnustuksen. Kiitos vaan teille!
Näiden jatkamisessa olen nykyään tosi surkea kun tuntuu, että niin monilla on näitä tunnustuksia, enkä muista kenelle kaikille olen jo tunnustuksia jaellut. Siksi ottakaa jos haluatte tämän, olette tämän ruusun ansainneet!

Ja tässä vielä lisää lisää näitä ihanuuksia, olkaa hyvät !

  

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille näiden ruusujen kera!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Syyspuuhia ja tunnelmia

On ollut kaunis ja aurinkoinen syksyinen viikonloppu. Naapuripellolla perunat odottvat nostamista.
Pihan viimeinen kukkija kukkii keltaisenaan.
                       Kasvimaa on jo satonsa antanut ja koivun lehdet kellastuvat.

                                   Puutarhakalusteet on pakattu ulkovarastoon.
                              Kaurapelto puidaan varmaan lähipäivinä.
On ollut  kiireinen viikonloppu. Ostin perjantaina uuden auton ja se poiki myös autotallin siivouksen. Se siivoominen oli yhden päivän urakka, aamusta iltaan.  Oli siellä aika sotku! Mukana myös neljävuotta sitten perimiäni pahvilaatikoita, joita en edes muistanut olevankaan. Niiden selvittämisessä menee kyllä vielä aikaa...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Yritän taas ehtiä enemmän keskittyä sisäpuuhiin, neulomiseen ja myös muiden blogejen lukemisiin.

torstai 8. syyskuuta 2011

Pelin avaus

 Sukkasadon avaus vei minulta viikon, kaikenmoista muuta hässäkkää kun on ollut. 
Tuntui, että se tilkkupeiton valmistaminen vei voimia aika lailla. Nyt on kiva alkaa rennosti vaan neulomaan sukkaa...
 Nekkukin tuli heti tutkimaan. Sukat on neulottu Nalle-langan jämistä, ihan siis perusperussukat. Tästä on hyvä jatkaa uusien sukkien miettimistä.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille ja kiitos vielä kaikista kommenteista , joita sain virkatusta peitostani!