perjantai 31. joulukuuta 2010

Uusi Vuosi 2011

Tänään on ollut hässäkkäpäivä. Juuri äsken tulin kotiin kauppa ym. reissulta J:n kanssa. Tulin vaan kotiin pakkaamaan yö-varusteet mukaani. Lähdemme hänen luokseen ottamaan uutta vuotta vastaan hyvin rauhalliseen malliin. Pitää ottaa mukaan lähinnä mukavat vaatteet, kutimet ja tietenkin lahjaksi saamani kuohuviinipullo!. Syömiset on jo autossa odottamssa.
Uuden vuoden aatto ei koskaan merkitse minulle mitään ihmismassoja ja megajuttuja. Nytkin menemme viettämään aattoa kahdestaan hyvin rauhallisissa merkeissä. Saunomme ja oleilemme takkatulen ja kynttilän valossa.Telkkariakaan ei katsota, koska sitä ei ole! Illalla voimme mennä katsomaan kaupungin ilotulitusta, joka näkyy yllättävän hyvin J:n luo, vaikka matkaa on monta kilometriä. Välissähän on lähinnä Kokemäenjoen suistoaluetta ja viljapeltoja.
Yllä joululahjaksi saamani tulevan vuoden seinäkalenteri, joka on ihanan tyhjä ja tuskin sitä maltan sutatakaan merkinnöilläni.
Hyvää Uutta Vuotta!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Vaikeat valkoiset

Ensi viikolla menemme J:n vanhan sukulaisen hautajaisiin ja kuten aina näissä tilanteissa pitää miettiä mitä pukea päälle. Minulla on hyvä musta housupuku, jota tuunasin joulujuhlaan huivilla ja rannekkeilla. Nyt sitten ajattelin ottaa saman uusiksi ja neuloa hautajaisiin vastaavat valkoiset. Lankavarastoni tuntien ajattelin, että en osta mitään. Niinpä sitten etsimään valkoisia ohuempia lankoja! Mutta ne sävyt! Miten valkoinen voikin olla ihan eri valkoinen joka langassa.. No, ehkäpä noista löytyy kuitenkin.
Muutenkin joulu on kyllä jo aikalailla ohitettu. Sen huomaa kynttilöistä ja

herkkukasojen hiipumisesta. Tämäkin siskonpoikani Arja Saijonmaan levystä tekemä tarjouluvati ammottaa jo tyhjyyttään.
Kaiken tämän mässäilyn jälkee minä teen tätä,vaikka pitäisi lähteä lenkille.Tämä vaan on niin ihanaa ja pitäähän saada se huivi valmiiksi!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Kirjoneulelapaset

 Tälläiset lapaset neuloin siskon tytölle joululahjaksi tämän ohjeen mukaan. Ohje oli mukavan selkeä seurattava.Aika klassinen tähtikuvio. Lankana oli Seitsemän veljeksen mustaa ja raitalankaa.
Joulun jälkeen ei ole oikein lähtenyt mikään käyntiin. Aika on mennyt oikeastaan vaan joulusta toipumiseen ja huilaamiseen. Onneksi on lomaa vielä jäljellä melkein kaksi viikkoa! Ensi vuonna Porin kouluissa on joululoman pituus vain kahdeksan päivää... Ihmeellsitä, että ne vuodet niin vaihtelevat lomien suhteen.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joulupäivänä


 Joulun traditioihin kuuluu läheisten ja sukulaisten kanssa ajan viettäminen ja sehän on yksi asia mikä tekee joulusta joulun. Joulupäivänä lähdimme Merikarvialle siskon luo kylään. Yleensä olemme käyneet siellä Tapanin päivänä mutta nyt lähdimme, joulupyhien lyhyydestä johtuen, jo joulupäivänä. Onneksi, koska tänään olisikin ollut ihan kauhea ajokeli.


Vierailun teki ihan erityiseksi sukumme uusimpaan jäseneen pieneen Elsa-mäyräkoiravauvaan tutustuminen.Hän on vasta viikon verran ollut uudessa kodissaan mutta sopeutunut reippaana kahden kissan ja kahden koiran ja muun perheen porukkaan.Suurimman osan ajasta hän nukkui jonkun sylissä!


Näissä kuvissa Elsa kellii minun muutama vuosi sitten siskolle virkkaamani torkkupeiton päällä, jonka saan näin ovelasti esitellyksi!



Välillä sentään hän jaksoi peuhata hurjan näköisesti Pupen kanssa. Matot saivat kyytiä!

Ruffe-vanhus ei paljon piitannut pikkukoirien touhuista, koska hänellä on ikää jo 16 vuotta.



Vanhassa 1910-luvun talossa on sellaista joulutunnelmaa, mitä ei uusissa taloissa olekaan. Esittelen myös ylpeänä äitimme vanhoilla päivillään entisöimät kaksi kaappia, jotka ovat tämän talon kaunistuksia! Kiitoksia Anna kivasta  vierailusta ja tästä hienosta jouluperinteestä, että saamme vierailla teillä jouluna.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Jouluaattoaamua

                            Joulu on jo aika valmis. Laatikot on tehty,
                               kinkku on uunissa  vielä hetkisen.
                                    Herkut ovat valmiita.

                                      Joulu saa tulla! Hyvää Joulua!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Kissanpäiviä


 Kissanpäiviä viettävät kissat talossani. Heitä ei sressaa joulu eikä mikään muukaan.Väliajat he nukkuvat tyytyväisinä. Milloin missäkin paikassa.Itselläni ei ole sama olotila. Eilen tosissani kiersin ympäri Poria kinkun perässä. Tuntui, ettei missään ollut sellaista kinkkua, mitä etsin. Sitten ostin paremman mitä etsin ja maksoin siitä enemmän kuin mitä olin ajatellut maksavani!

Nukkumisen jälkeen kissat syövät.Sen olen huomannut, että Rosvo on vielä helppo ruokien suhteen.
Nekku sen sijaan...


...jos hänen näistä pitää valita niin valinta on ehdottomasti se, mikä maksaa kolme kertaa enemmän ja on vasemmalla.No, en sitä ihmettele. Jos olisin kissa varmaan itsekin pitäisin siitä enemmän.

 Minä sensijaan olen sellainen joulunalushengailija. Pitäis ja pitäis.. Silti keskityn kynttilöiden polttelemisiin ja kukkien ihailemisiin. Kunnon tekemiseen pääsen vasta sitten kun on pakko! No, huomenna on pakko... laittaa perunat imeltymään ja keittää lantut.
 Tämän illan suurin ongelma on miettiä mihin pistän nämä eriväriset hyasinttivauvat! Huomenna on alakoulun juhlat illalla, keskiiviikkoaamulla juhlii yläkoulu. Sitten alkaa loma!



sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Joululahja



Työpaikallani oli viime viikolla taiteilija esittelemässä taulujaan. Taiteilija Jouko Myllykosken akvarellimaalaus, jossa on omenankukan oksa sai minut ihastumaan. Ostin sen joululahjaksi itselleni.Se sopii mainiosti kahden tauluni viereen kun kehyksetkin ovat samanlaiset hopeanväriset.


Nekku jatkaa kiipeilyharjoituksiaan. Jo toisen kerran hän taituroi ovien päällä. Ongelma on vaan se, että hän ei uskalla sieltä itse hypätä pois, vaan kävelee edestakaisin ja miukuu. Viimeksi minun piti nousta tuolille ja auttaa hänet pois!

 

   Joulukuusikin on hankittu. Se saa nyt piisata tässä kissahärdellissä.

torstai 16. joulukuuta 2010

Kiireitä

Enpä taida olla ainoa ihminen jolla on kiireitä näinä päivinä. Silti pitää vaan tännekin tulla kirjoittamaan, vaikka olisi parempaakin tekemistä. Huomenna minulle tulee kaksi ystävää kylään ja tarkoituksena on tarjota heille neljän ruokalajin illallinen. Olen koko syksyn katsonut neloselta "Neljän tähden illalinen"-ohjelmaa ja siitä ohjelmasta saimme idean, että kolmestaan kutsumme toisemme vuoronperään syömään pitkän kaavan mukaan. Huomenna tarjoan porkkanakeittoa, viikunasalaattia, uuniperunoita ja jälkiruoaksi piparkakku-puolukkarahkaa.

.    
 Rosvo on huvittava kun hän joskus nukkuu lampun lämmössä. J sanoi, että hän tietää, että porsailla on lämpölamppuja, mutta kissoillakin, se oli uutta!



tiistai 14. joulukuuta 2010

Vauhtia

 Vauhtia riittää tässä talossa kun kissat ovat vauhdikkaalla päällä. Kiipeilytelineelläkin on hurjan näköisiä tilanteita. 


                Kerrankin onnistuin kameralla tallentamaan liikkeen tunnun!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Hyasintit

 Joulukukat ovat ihania. Kun minä olin lapsi oli yleisin joulukukka varmaan hyasintti. Muistan, että jotenkin ihmettelin sitä hyasintin vaihtosysteemia mikä oli vanhempieni ja heidän tuttaviensa välillä.. Lähes kaikki toivat joulun alla hyasintin ja äiti antoi ihan samanlaisen takasin. Yleensä ne olivat juuri näitä tavallisia vaaleanpunaisia. Yleensä ruukussa oli tinapaperiin käärittynä yksi hyasintti.Jos joskus joku toi jonkun muun kukkasen, vaikka tulppaanin, se oli harvinaisempaa. Puhumattakaan jonkun oikean jouluistutuksen, jossa oli hyasintti ja tulppaani yhdessä ja kiiltävä valtava rusetti tökättynä rautalangalla viereen ja ihan korissa! Se oli jo todella ekstraa! Kerran vähän vanhempana muistan järkyttyneenä kun meille oli joku tuonut hyasintin ja se oli vielä pakkauksessaan ja sitten tuli joku yllätystuttu (jonka ei oletettu tulevan) ja äiti hätäpäissään antoi sen juuri tuodun tälle ihmiselle, koska ei ollut varannut hänelle sitä pakettia.Muistan , että kun se ylläri-ihminen lähti sain kauhean raivarin ja olin tosi vihainen äidille. Äiti vaan selitti, että kun niitä on meillä jo vaikka kuinka monta ja niin edelleen mutta minä en meinannut millään päästä tämän "petoksen" yli... No, aika parantaa haavat.. Tämä petos ei tunnu kyllä yhtään niin kauhealta enää ja oikeastaan ainoa ajatus on se, että onneksi en ole misään tälläisessä vaihtoringissä mukana. Jotenkin aika on muuttunut tästä. Tai sitten, jos tätä vielä harrastetaan joissakin piireissä on kaikilla ne jättisuuret korit missä on vaikka mitä: tontuista alkaen. Minusta on silti ihana saada kukkia, sitä ettei olisi, ei tämä vuodatus tarkoita.. Yleensä saan 16 joulukuuta J:ltä joulutähden ja voin saada muutaman muunkin (yleensä ainakin Anna-siskolta; silloin minun vaihtarini on imelletty perunalaatikko). Elintaso on noussut ja niinpä niitä joulukukkia malttaa ostaa itselleenkin.
 Itsenäisyyspäivänä ostin Porin terrasta 79 sentillä erivärisiä hyasintteja, jotka vasta nyt kukkivat. Ne oli hauskasti istutettu erivärisiin pikkupurkkeihin, joissa purkin väri kertoi myös kukankin värin. Ostin perinteisen vaaleanpunaisen lisäksi tumman punaisen ja se on minusta vallan ihana.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

K Y L M Ä Ä

On niin kylmää, että on pakko kääriytyä sisälle vilttejen alle kutomaan. Onneksi eilen siivosin ahkerasti niin, että tänään voin rentoutua puhtaalla omalla tunnolla.Onneksi minulla on nämä lankavarastot. Joskus sieltä löytää yllätyksiä.




Tälläistä vyyhtiä en edes muistanut omistavani. Ihanaa, pehmeää lämmintä.Tämä on varmnaan menneiden vuosien käsityömessuostoksia. Aitoa 100% chileläistä käsinvärjättyä alpakkaa. Sitä on vain 50 g. Siitä ei voi siis kutoa kuin jotain pientä.No, sitä nyt työstämään....

lauantai 11. joulukuuta 2010

Yleisiä esineitä ja asioita

Meidän perheessä on käytössä sana "yleinen" ihan tietyssä merkityksessä. Jos sanon jotain vaikkapa tietyllä tavalla tyttäreni voivat sanoa toisilleen, että "Äiti on niin YLEINEN!" ja huom. painotus sanalla "yleinen". Sitä ei voi selittää, se pitää kuulla! Yleinen silti voi olla mikä vaan: ilme, esine, joku ihminen jollakin tietyllä tavalla. Jos olen esim. vastassa tyttäreni kanssa rautatieasemalla siskoani voi tyttäreni sanoa, että Päivi on varmaan niin yleinen. Tiedän heti mitä se tarkoittaa: kävelytyyliä, vaatetusta, tuttua kokonaisuutta. Tämä on sellainen meidän mukava sisäpiiri-juttu, jonka tietävät jo muutamat ulkopuolisetkin.Yleinen-sanan  käyttö tässä takoituksessa edellyttää, että se jolle siitä sanotaan tietää myös sen yleisyyden siinä tietyssä asiassa.


 Tässä ylhäällä on muutama yleinen esine lapsuudenkodistani, minkä kaikki tietävät, sisareni siis. Pölyrätti ja astiapyyhe. Astiapyyheitä on ollut alunperin varmaan tusina, niin yleisiä ne olivat. Minulla on niistä varmaan viimeisiä jäljellä. Hyvin hiipuneita mutta erinomaisia astiapyyheitä. Siis juuri sellaisia, että ei nukan nukkaa jää lasiinkaan kun niillä pyyhkii. (Johtuu ehkä siitä, että niissä ei ole paljoa kuituja jäljellä...)

 Tämä purkki on sitten minun omasta kodistani niitä todella yleisiä esineitä. Piparipurkki, jonka olen ostanut joskus kodin perustettuani Airion perinteisestä astiakaupasta Porin torin laidalla. Liike kuuluu samaan sarjaan kuin Lavikon lankaliike, Ratsula, Nauha Ja Nappi,Villa ja Peite, Nuikkisen kangaskauppa. Siis niitä muinaisjäännöksiä, jotka vielä porskuttavat suurten ketjujen paineessa,perheyrityksiä suurin osa vieläkin. Tämä piparipurkki otetaan aina käyttöön ennen joulua ja joulun jälkeen se pistetään visusti piiloon. Tälläiset pienet ihanat asiat tekevät joulusta joulun. Varmaan joka perheessä on näitä rakkaita asioita, joita vaalitaan. Jotkut sitten vaan katoavat jonnekin, mutta niistä kaikista kyllä jää muisto mieleen. Niinkuin siitä pienestä kuusenkoristeesta mikä oli aina lapsuuden joulukuusessa. Siitä pienestä tontusta, joka oli villaa ja niin kauan kuin sen muistan nähneeni räjähtäneen näköinen, mutta joka oli AINA joulukuusessa ja niin yleinen! Onkohan se jollakin? Vai onko se tonttutaivaassa...

perjantai 10. joulukuuta 2010

Kiirettä

Tuntuu, että on aikamoinen kiire.Jollakin tavalla tuntuu ihan kauhealta ajatella, että kahden viikon päästä on jo jouluaatto ja kaikki on vielä ihan tekemättä. Mitään käsitöitä en voi tänne laittaa, koska osa tulee lehajksi sellaisille henkilöille, jotka käyvät täällä blogissani lukemassa. Tässä yksi yllätystekele, joka on ihan lähtöpisteessä... Tuosta ei kyllä paljoa ota selvää!
Nekku sensijaan järkytti minut aamulla hyppäämällä (tai kiipeämällä kylpytakkia pitkin) oven päälle. Siellä hän sitten käveli ja kääntyili kuin mikäkin trapetsitaiteilija kunnes kyllästyi ja miukui vienosti apua kun ei ihan heti rohjennut hypätä. Niinpä minä sitten nostin hänet sieltä alas..
Rosvo sensijaan aamupäivän keskittyi jököttämään silmät tapillaan lintujen ja kurren touhuja.
Illalla he olivat hyvää pataa keskenään. Istuskelivat kiipeilytelineen päällä sulassa sovussa. Ja näyttävät järkyttävän samankokoisilta!