lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vappupalloja nämäkin

Meillä paistettiin juuri äsken munkkeja. Mutta onneksi minä en niitä paistanut. Munkinpaisto ei ehkä ole ihan lempipuuhaani ja kerran olen jopa onnistunut saamaan rasvan tuleen! Itse paistetut munkit on kyllä aina yllätys. Helposti unohtaa kuinka hyviä ne ovat. Oikeastaan mitkään ostetut munkit eivät ole niin hyviä koskaan. Parhaitahan ne ovat ihan tuoreina. Pitemminttä puheitta hyvää vappua!

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Sukat ja erilaisia palloja


Sain tänään häitä katsellessa sukat valmiiksi. Ne pääsivät poseeraamaan pyykkinarulle. Väri on keväisen vihreäkeltasininen.

Ulkona tuli mieleen kokeilla ottaa kuvia palloista mitä on pihallani. Minusta lasiset pallot ulkona ovat kivoja. Ne heijastavat kivasti aurinkoa ja saavat auringonsäteet joskus leikkimään nurmikolla.


Terassilla on yksi pallo, jossa on lasimosaiikkia. Se siirtyy aina ruukusta ruukkuun.

Tällä hetkellä ankealta näyttävällä kasvimaalla on kaksi lasipalloa, joissa on metallijalka. Nurmikko kaipaa haravoimista..


Tämä pallo on lankakerä, joka haluaa joksikin, ja pian. Lanka on sitä Chileläistä Araucanian ihanaa sukkalankaa, pehmeää ja yleellistä.
Tässä ovat minun vappupalloni tällä kertaa!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Katson maalaismaisemaa


Paljon mielenkiintoisempaa valokuvauskohdatta tuskin on kuin pihapiiri maaseudun tyyliin. Siitä puuttuu turha kliininen siisteys, siinä on tekemisen meininki. 110 vuotta vanhan suulin (Porissa nämä ovat aina suuleja) katonrajassa näkyy vielä päreet. Tikat ovat tehneet omat kolonsa aikojen saatossa. Maalaispihaan kuuluvat työkoneet olellisesti, ja ruoste.

 
Puuta on moneen lähtöön, pellon ojat ovat vielä vettä täynnä. Vanha kärrynpyörä on mitä kaunein juuri siinä mihin se on jäänyt.

Hernekepit odottavat kevättä katoksen alla. Viimekesäinen halonhakkuupaikka on jo odottamassa seuraavaa puukuormaa.
Tämä on kollaasikuvaus maalaispihapiirin pääsiäisestä  2011.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Tiikerikakkusukat

Neuloin pääsiäisenä nämä sukat. Ohje oli jo aikasemminkin käyttämäni Kesävoi-sukka. Näissä tein kantapään kuitenkin perinteiseen tapaan , enkä sitä pitsineuletta. Ajattelin, että jos nämä otan omaan käyttööni ne ovat kestävämmät, kun nyt yleensä kloohvaan ympäri pihaa milloin milläkin kengillä ja kantapääni eivät ole nyt ihan kesäterässä. 

Neuloessani näitä tytär tuumasi, että ne näyttää ihan tiikerikakulta! Kieltämättä kuviot muodostavat suklaisia taikinaraitoja.


Sukkien lanka on nimeltään Fortissima socka. Langassa on 60%villaa, 25% bambua ja 15% polyesteriä. Ihanan tuntuista lankaa, just nimenomaan kesäisiin villasukkiin. Lankavarastoni ovat niin sekavat,ettei tästäkään ole mielikuvaa mistä lievät kotoisin. Varmaan Helsingistä, epäilen.

Eilen sain myös toiset sukat alkuun. Näistä tulee ihan perussukat. Näiden lanka on nimeltään Trekking, valmistaja Zitron, Saksanmaalta. Viimeinen Mignon- muna odotti vielä syöjäänsä...

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäisyllätys

Eilen olimme J:n luona. Oli kiva seurata kevään edistystä hänen pihassaan.  Siellä kasvaa yksi ainokainen sinivuokko, portaan juuressa, kivijalan edessä. Olen kysellyt muutaman kerran kukkiiko se, mutta J (tyypillinen mies!) ei ole koskaan huomannut katsoa sitä. Illalla menimme katsomaan ja se näytti siltä, että kukinto on ohi.



Tänään se sensijaan olikin täydessä loistossaan! Kukat olivat vain sulkeutuneet auringon painuttua.
Pellon reunassa myös leskenlehdet sulkivat illalla silmiään.

J on rakentanut ison pelto-ojan yli sillan, jotta ojaa ei tarvitse kiertää. Näin säästyy yksi kilometri kävelymatkaa luokseni. Tänä keväänä siltaa nostettiin muutamalla kymmenellä sentillä, koskaa ojan vesi nousi kovin korkealle. Sain perustellisen selvityksen siltatyöstä. Olen nauranut, että tämä on tavallaan riiuureissusilta.. J:tä nimitän joskus siltainsinööriksi Paasilinnan Onnellisen miehen mukaaan.

Paitsi kukat, myös kaikki muu avautuu.

Herukat ovat eteläpuolella kuusiaidan edessä. Niiden lehdet ovat jo pian aukeamassa. Kuusiaita odottaa leikkaamista.

Perunat ovat alkaneet itää. Viljelemme tällä hetkellä neljää lajiketta ja ihan kotikäyttöön. Olympia on pääviljelyksessä, koska se on hyvä yleisperuna. Se on pernintönä J:n kotitilalta ja sitä hän vaalii. Yhdessä Porilaisessa siemenliikkeessä omistaja kehui Olympiaa oman lapsuutensa perunaksi. Sitä oli aina ja se oli paras! Se on kehitetty Berliinin olympialaisiin ja sitä ei varmaan enää myydä , ainakaan yleisesti. Meillä on myös Siikliä, Timoa ja uutuutena Rosamundaa, joka oli jo aika hyvin itänyt.


Myös minun, itse ostamani, Huvitus-omenapuuni jakselee hyvin. Se on kasvamassa paremmassa maassa kuin oman pihani maa. Onkohan J.Llä paineita, ettei sille tapahdu mitään. Se on suojeltu ylöspäin ja maan alle mahdollisimman hyvin, etteivät myyrät ja jänikset pääsisi yllättämään.

Sitten se pääsiäisyllätys. Blogini lukijat ovat lisääntynyt tasaista tahtia ja ajattelin tässä joskus, että jos selvästi saan selville kuka on tasan 50.s lukija annan hänelle palkinnon, jälkikäteen, etukäteen tietämättä. Nyt sitten pääsiäisen kunniaksi palkitsen Jossun lähettämällä hänelle nämä sukat! Tervetuloa lukijaksi ja kaikille muillekin toivotan hyvää pääsiäisen jatkoa.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kissantassuja ja pajunkissoja

Tässä pääsiäisenä ehtii välillä leikkiä kuvillakin. Rosvo oli erittäin yhteistyöhalukas kun kuvailin hänen tassujaan...


Pääsiäistunnelmia



On ihanaa olla vaan ja huilata.




torstai 21. huhtikuuta 2011

Hyvää Pääsiäistä

               
Tänään sanottiin radiossa, että kiirastorstai on päivä, jolloin ostetaan vuoden päivistä eniten ruokaa useimpina vuosina. Johtuu siitä, että joulun alla ostopäivät jakaantuvat usemmalle päivälle, pääsiäislle torstaille. No, sen kyllä huomasi tänään, vaikka pääsin jo hyvissä ajoin kauppaan. Ihmisiä oli kyllä ihan mahdottomasti liikkeellä. Minäkin ostin tänään kaiken mitä tarvitaan , aina maanantai-iltaan asti. Lähden lauantaiaamulla heti aamusta ajelemaan Helsinkiin, mistä tuon autolastillisen tavaroita ja yhden perheenjäsenen kotiin. Autossani on siis vähän muuttokuorman tuntua, vaikkei tänne meille kukaan muutakaan, Poriin kuitenkin. Tuntuu silti tosi mukavalta saada toinenkin tytär tänne Poriin monen vuoden jälkeen, eli tervetuloa vaan !
Uusi pöytäliina sopi just nappiin pienelle pöydälle, joka kuului joskus äidinäitini pikkukotiin.

Hyvää Pääsiäistä kaikille ja kiitos samoin niille,jotka jo sitä minulle toivottelivat edellisen postauksen kommenteissa!

Pääsiäisliina

Tänään koulu päättyy juhlaan normaalia aikaisemmin. Vietin hyppytuntia ompelemalla muutaman viikkoa sitten ostamaani kankaaseen päärmeet. Kangas oli alekorissa, se on Marimekon "Kissanminttu", suunnitelija on ollut Erja Hirvi. Tästä tulee pöytäliina pyöreään pikkupöytään. Pidin heti kankaasta, sen koukeroinen muotokieli kolahti minuun heti!



keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Riittoisaa

Neuloin tässä viikonvaihteessa telkkaria katsellessa sukat Gjestal Frost langasta. Sukat painoivat valmiina 52,1 grammaa. Eli lähes tuosta yhdestä kerästä tuli sukat kokoa 39, varret ovat 12cm pitkät. Mielestäni lanka oli kovin riittoisaa! Tuosta kuvassa olevasta kerästä jouduin siis ihan vähän lainaamaan. Toisesta kerästä tulee hiukan pienemmät sukat ihan hyvin. Lanka oli muutenkin kivaa, siinä on pikkuisen pörröinen pinta ja sukat ovat ihanan pehmeät.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Tunnustus ja kissakuvia

Sain Sailalta  tunnustuksen. Kiitos vaan! Tehtävänä on etsiä 3-5 julkaisematonta kuvaa ja kertoa niistä. Päätin ottaa kissakuvia, koska niitä on konella vaikka kuinka paljon.
                      
Tässä kuvassa kissamme Miiru Margareetta, joka eli 15-vuotiaaksi. Miiru oli tosi kiva ja persoonallinen kissa, joka vietti ensimmäiset vuotensa ulkokissana. Kun silloinen toinen kissamme Mörri kuoli tapaturmaisesti, Miirusta tuli valjaissa ulkoileva sisäkissa. Minä oikeastaan ihan todella kunnolla tutustuin Miiruun vasta silloin, kun lapset muuttivat kotoa pois ja aloimme kahdestaan elää tässä talossa. Pentuaikanaan Miiru oli enemmän lasten kaveri kun minun, hän oli usein leikeissäkin mukana. Yksi leikki oli kissakoulu. 
Miiru oli ihana sylikisssa ja hänen viimeisenä kesänään ulkoilimme paljon yhdessä. Minä kiersin pihaa tuolin ja kirjan kanssa ja Miiru pysähtyi milloin mihinkin ja minä laskin tuolin maahan ja aloin lukea. Välillä kävelimme pitkin perunapellon vakoja,se oli Miirusta kivaa, minulla oli vaikeuksia pysyä pystyssä! Miiru oli vihainen, sähisevä ja sylkevä, kun  toin sisälle. Kerran näimme pihassa monta meriharakkaa, jotka huusivat piik piik ja se taisi olla Miirun viimeisen kesän jännittävimpiä kokemuksia. Joulun aikaan 2009 hän lopetti syömisen ja juomisen ja kielestä löytyi kasvain. Onneksi siskoni on eläinlääkäri ja  Miiru sai nukahtaa kotona. Se oli meille kaikille ihan kauhea suru ja itkun paikka. Jollakin tavalla hänen kärsimyksensä tuntui kauhealta kun emme olleet tajunneet mitään ja varmaan kissaparalla oli ollut kipujakin jo vaikka kuinka kauan.

Kun Miiru kuoli päätin olla ilman kissaa. Jo kuukauden päästä huomasin, että koti ei ole koti ilman kissaa, joka odottaa minua kotiin. Aloin katsella helmikuun alussa kissoja. Rosvo löytyi netistä. Hän oli Raumalla nuoren opiskelijan kolmas kissa. Rosvo oli otettu sinne, koska joku tyttö ei ollut tykännyt Rosvosta, koska Rosvo oli seurannut liikaa tyttöä. Kauhea alku siis Rosvolla. Rosvo oli meinattu viedä lopetettavaksi. Kuitenkin tämä toinen nuori tyttö oli ottanut Rosvon. Kaksi vanhempaa kissaa eivät tulleet toimeen uteliaan ja vilkkaan Rosvon kanssa ja Rosvo pistettiin myyntiin korkeaan 10€:n hintaan (!!). Rosvo oli kuvassa tosi söpö ja lähdimme J:n kanssa Raumalle, missä sain kissan kantokassiini, mutta maksoin siitä tuplahinnan. Kissa näytti ihan miirumaiselta, nenä vain oli pikimusta. Vieläkin harmittaa miksen maksanut kymmenkertaista sumaa, kun Rosvo osoittautui heti aivan ihanaksi vilkkaaksi ja leikkisäksi ihmisrakkaaksi kissaksi. Nimeä vaan vähän kummastelin ja päätin, että Rosvosta tulee Rosamunda. Muutaman päivän päästä totesin, että Rosvo mikä Rosvo! Rosvo on rosvonnut kerran kokonaisen porsaan sisäfileen ja massuttanut sitä lattialla, kun jätin sen lämpenemään kun vieraita olivat grillaamassa. Kerran hän pisteli kokonaisen grillimakkaran ja hän on kyllä aina varsinainen rosvoaja kun tilaisuus tulee. Hän voi tassullaan ottaa pitsan kuorrutukset uunipelliltä ja pistää suoraan tassusta suuhunsa!

Viime kesänä tyttäreni Ulla löysi itselleen kissan itselleen Merikarvian Kasalasta, karjatilta. Ullan kummitäti, siskoni Anna, oli nähnyt kivoja kissanpoikia maatilalla, kun oli ollut hoitamassa siellä karjaa. Kissanpentu haettiin Poriin ja se muutti syksyllä Helsinkiin ja reissasi Porin ja Helsingin väliä. Sen nimeksi annettiin Miu Miu, joka on sittemmnin muuttunut Nekuksi. Koko nimi on Miu Miu Nekku Neilikka.Helsingissä joutui kissa olemaan paljon yksinään pienessä opiskelija-asunnossa opiskelun ja ilta-töiden takia.  Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että kissa jäikin tänne Poriin Rosvon seuraksi. Täällä kissoilla on toisistaan seuraa ja tilaa ottaa vähän etäisyyttäkin toisiinsa. Minä siis ryhdyin tavallaan sijais-huoltajaksi... ja erittäin onnelliseksi sellaisiksi. Tyttärelleni Nekulla on aina  suuri sija sydämessään ja tyttären muuttaessa kesällä Poriin Nekku menee välillä hoitoon hänen luokseen. Silti Rosvo ja Nekku ovat bestikset; ei heitä voi lopullisesti enää erottaa! Tässä nämä, olen aina niin vuolassanainen, toivottavasti edes joku jaksoi lukea kissojeni tarinan...

Vaatii aina pohtimista kenelle tätä tunnustusta jatkaa ja minä jatkan nyt SaralleSirpalle ja Pirjolle , joiden blogeja luen. Kaikki nämä blogit ovat ainutlaatuisia ja hienoja!



maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kirjottu tyynynpäällinen

Viime viikolla ommellessani niitä pääsiäislintuja innostuin kirjonnasta. Ompelin koristetyynynpäällisen. Kirjoin linnun muliinilangalla ja kiinnitin ympärille vanhan virkatun pitsin. Linnun kuvan olen joskus piirtänyt vapaasti  tyynystä, jonka joskus näin Attic24-blogissa. Siinä tyyny oli tehty ihan eri tekniikalla, linnun muoto vain jotenkin kiinnosti minua. Minulla on vieläkin pellavaa ja se kyllä ihanaa!



Tyynyn takana käytin hyväksi mankeliliinan päärmeitä. Ompelin niihin napinlävet ja kaksi nappia. Napit ovat pahvia, varmaan pulakauden aikaisia.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vanha muistokirja

Löysin pari viikkoa sitten vanhan päiväkirjan/muistokirjan riekaleen. Siinä on muutama sivu jäljellä. Erityisen ajankohtaiselta tuntui sivu, jonka kulmaan olen liimannut pajunkissan saatesanoina teksti "Tämä on muisto päivältä 7.4.1968, tämä olkoon minulla vielä niin kauan kuin elän". No, jos se on säilynyt jossakin paperikasoissa 43 vuotta niin eiköhän se säily jatkossakin, aina hamaan hautaan asti! Tai ei nyt kai sentään sinne....

7.4.1968
Anna ja Äiti ja isä nukkuvat. Isä maalasi tänään vintin portaat. Me lähdettiin kävelemään hautausmaalle. Kun me tultiin tikkulan työ minä sanoin: "Mennään tonne joen rantaan." Me mentiin ja siellä oli hauskaa. Me otettiin sieltä paljon pajunkissoja ja lepän urpuja.


Seuraavalle sivulle olen kirjoittanut runon , jossa ei tunnu näiden vuosikymmenten jälkeen olevan päätä eikä häntää!

Jo saapuu kevät.......

Jo saapuu kevät ja purot
liplattaa ja solisee.
Jo puhkee kukat nuppuhun
ja nurmen nukat vihertyy.
Lankee vanki jään,
pien varsi kukkasen,
jonk´ vanginneensa luull´(Mikä runoilmaus!!)
Tuo peite jään särkyvän.
Se päänsä heikosti
nostaa ja siihen se jää,
perääntyy peite jään,
melkein häpeissään.


Yks kaks yksi kaveri on kirjoittanut minulle ylläolevan elämänohjeen!

Tunnen suurta surua naapurin koiran, Jaken ampumisesta. Kummallista, etten muista koko koiraa.

Murehdin oppikouluun pyrkimistä:
Minua pelottaa se jossen pääse oppikouluun. Minulla ei ole erityisemmin halua harjoitella laskuja oppaasta. Mutta lupaan sinulle rakas päiväkirja yritän kirjoittaa siihen hyvillä mielin.

Aika liikuttavia ajatuksia, 11-vuotiaana. Pieniä murheita, silloiset murheet. Sitäpaitsi pääsin oppikouluun, sitäkin suotta murehdin. Silloinkin tosin jaksoin harjoitella vasta ihan loppusuoralla niitä laskuja. Ihan samanlainen olen vieläkin; vasta lopussa, pakosta, venyn suorituksiin...