maanantai 25. helmikuuta 2013

Kivaa puuhaa ja vaihtokauppaa

 Arki palasi, mutta miten valoisa se olikaan. Aamulla kahdeksaksi kun ajelin töihin, oli niin valoisaa! Kaksi viikkoa sitten, kun ennen  flunssalomaa ja talvilomaa ajelin töihin, oli vielä pilkkopimeää.  Afrikankukkapeittoa virkkaan kovin järjestelmällisesti. Se ei silti ole ihan itsestäänselvyys, koska en ole kovin järjestelmällinen.  Ensin virkkaan parikymmentä keskiympyrää.
 Sitten sattumanvaraisesti  kekustoihin erilaiset kukat. Sitten on edessä se kurjin vaihe: vaikka yritän virkata langat silmukoiden sisään, haluan  ne vielä varmistaa neulalla ommellen.  Kaikki langat päättelen huolellisesti, se ei ole lempipuuhaani.
 Viimeiseksi virkkaan päätellyt sekaväriset kukat mielestäni sopivaan järjestykseen  (mutu-tuntumalla...) pylväskerroksella kiinni. Valmista tulee kertaheitolla. Tämä viimeinen vaihe on kaikista kivoin. Tätä tein eilen koko iltapäivän katsellessani elokuvan Kaksi kaupunkia (perustuu Dickensin romaaniin). Elokuvan vuokrasin loman ajaksi, mutta sen katsominen jäi viimetippaan.
                      Tässä verstas kokonaisuudessaan. Yleensä minä istun täällä jossakin seassa...


Viimeiseksi kirjaesittely: Ellen Gormley. Virkkaillaan! Ihana kirja, jonka sain erikoisella tavalla. Kävin kauppaa yhdestä blogini kuvasta kustannusyhtiön kanssa! Voi olla, että kuva meni halvalla, mutta olen ennenkin vannonut vaihtokaupan nimeen... Se, että saan nimeni Kemian kirja-sarjaan, ei nyt ihan hirveästi sykähdytä...

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Merikarvian puukirkossa

                        Eilen illalla ajoimme Johanna Kurkelan konserttiin Merikarvian kirkkoon.
Merikarvian kirkko on yksi Suomen suurimmista kirkoista ja Pohjoismaiden suurin ympärivuotuisessa käytössä oleva puukirkko. Kirkko on valmistunut vuonna 1899 ja sinne mahtuu 2500 ihmistä istumaan. Kirkon katossa on useita kristllikruunuja, joista useimmat ovat peräisin vanhasta kirkosta, samoin kuin kirkon ainoa maalaus, alttaritaulu.
Joka kerta jaksan ihastella kirkon kauneutta. Se on yksinkertainen talonpoikaistyylinen vailla mitään muita kruusauksia kuin juuri kauniit kristallikruunut. Minulla on ollut kunnia olla kirkossa yhden siskonpojan ristiäisissä ja parin rippijuhlissa. Mutta eilen pimeässä illassa oli kirkon tunnelma ihan erityinen.
Kirkko on neljäs samalle paikalle rakennettu kirkko. Joskus kirkon rantaan pääsi mereltä, nyt meri on kolmen kilometrin päässä kirkosta. Kastetilaisuudessa kävi niin, että vauvalle tuli nälkä ja äidin imettäessä kirkkoherra piti esittelyn kirkon historiasta, jotteivat ristijäisvieraat olisi pitkästyneet. Hän kertoi, että kirkosta tuli suuri, koska vanhaa kirkkoa käytettiin rakennustelineenä ja arkkitehti Johan Nordstrand suunnitteli uuden kirkon vanhan kirkon ympärille. Edeltävä Sofia Magdalenan kirkko oli saanut  ristikirkon ulkomuodon 1840-luvulla.


Eilen lumisateessa en yrittänytkään kuvata kirkkoa ulkoa, mutta lainasin kuvan täältä

Kiitokset kauniit onnitteluista edelliseen postaukseen, lämmittivät kovin mieltä!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Puolipehmoista onnea

 Viime viikolla ajellessani huonekaluliikkeen ohi, näin suosikkihyllyssäni oranssin lapun. Olin jo käynyt katsomassa Boknäsin hyllykokonaisuutta kolme kertaa, mutta ajattelin ostaa sen vasta myöhemmin keväällä.
  Kotiin päästyäni asia jäi vaivaamaan minua ja niinpä sitten palasin, ja ostin hyllysarjan -25%:n alennuksella.  Tässä kuvassa vilahtaa myös viikonlopun hoitokissamme Asko kultakylkineen.

Hyllykkö korvaa tämän tyttärelle antamani lapsuudenkodista perimäni vitriinin. Nyt ruokapöydälle jää enemmän tilaa, koska hylly on kapeampi.

Sitä vähän mietin, että ehkä on vähän erikoista laittaa lankoja ja lasiesineitä samaan hyllyyn olohuoneen ruokapöydän viereen... Yhdelle ystävälle sanoinkin, että sopii ainakin tälläiselle puolipehmoiselle käsityönopettajalle! Haaveilen siitä, että ostan myöhemmin toisen samanlaisen eteisen seinustalle ja siihen sitten laitan lopullisesti kaikki lankani.



Loma loppuu aikanaan. Tänään meillä onkin miehen kanssa lomanpäätös mukavissa merkeissä. Se on Johanna Kurkelan konsertti Merikarvian kirkossa, siitä tulikin meidän kihlajaismatkamme....

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Telepatiaa?

 Eilen nauratti kun tulin katsomaan blogiani. Olin ajatellut kirjoittaa seuraavan postauksen afrikkalaista tähdistä. Peppi oli blogissaan Pikkuketun puuhamaa kuvannut myös samoja tähtiä. Tuli ihan telepaattinen olo. Aloin virkata tähtiä sateenkaaripeiton jälkeen.
 Tähtien virkkaaminen on tosiaan kovin koukuttavaa. Vietin edellisyön ystäväni luona, joka päätteli tilkut sitä mukaa kun minä virkkasin. Tässä työssä päätin sen, ettei a. ole kiirettä  (ihan ihmettelen, etten saanut mitään rannetulehdusta sen maanisen peiton virkkaussession jäljiltä...) b. päättelen ja yhdistän tilkut aina päivittäin kun olen ne virkannut. Olen yhdistänyt nämä tilkut sillä viimeisellä pylväskerroksella. Aika kätevää, yhdistän ne kulmista ja terälehden välistä, kuvassa näkyvät yhdistämiskohdat. Minusta kätevää ja tulee ihan kerralla valmista.
Riitan kanssa puhuimme, että jos sitten viimeistelemme peiton viimiestään Punkaharjulla ensi kesänä.
Ohjeita näihin tähtösiin on monessa paikassa, mm. Punomossa. Pepillä oli myös omassa blogissaan hyvä linkki eri ohjeeseen.

Paljon kiitoksia  kaikille kommenteista, joita sain edelliseen postaukseen. Ne lämmittivät kovasti mieltäni, niinkuin itse peitto nyt lämmittää minua joka ilta, kun istahdan sohvalle virkkaamaan näitä iloisia tähtiä. Joku kyseli, onko pöytäliina pöydällä Marimekon. On kyllä, Aino-Maija Metsolan Noitarumpu.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Väriterapiapeittoni


Tänään viimeistelin uuden peittoni. Tässä se ulkoilee valkealla hangella. Kokoa peitolla on 160 kanttiinsa, painoa 1531g. Virkkasin peiton Attic24- blogin ohjeilla.
Kaikki muut langat ovat omista keskivahvojen sekoitelankojen varastoistani, ainoastaan keltaista ja vaaleaa lilaa ostin kerät kumpaakin.Näillä kerillä myös avasin tämän vuoden lankaostoni.

Oikeastaan peitto taisi taltuttaa taudin. Virkkailin sitä pahinta flunssapäivää lukuunottamatta  pävittäin  hiukan ja huomasin, että vauhti kiihtyi kunnon kohotessa.. Olikin hyvä homma virkata, koska selkäni tuli niin kipeäksi makaamisesta. Sain myös aimo pläjäyksen väriterapiaa.
Tykkään peitosta ja kipeänä otin jo muutamat nokosetkin sen alla, vaikka se ei ollut vielä ihan valmis.
                       Koska tykkään väreistä sisustuksessa, se sopii hyvin olohuoneeseeni.
Reunan viimeistelin virkkaamalla yhden kerroksen kiinteitä silmukoita, yhden pylväitä ja viimeksi kerroksen rapusilmukoita.
Nyt minulla on kaksi virkattua peittoa, jotka mielestäni täydentävät  kivasti toisiaan.
 Ensi viikolla lomailen, ihanaa, että saan vielä toipua parempaan kuntoon. Eilisellä kirjasto- ja kauppareissulla huomasin, etten ole lainkaan vielä kunnossa, kaupassa iski ihan käsittämätön väsymys ja voipumus. 
Kiitos kaikista ystävänpäivätoivotuksista ja paranemistoivotuksista myös!



torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää Ystävänpäivää!


                                         Hyvää Ystävänpäivää kaikille !

 Koko viikko on mennyt sairaslomalla flunssan ja kuumeen kourissa. En ole netissäkään jaksanut kuin pikaisesti päivttäin katsomassa sähköpostit. Eilen sentään jo hiukan jaksoin muutakin kuin maata. Virkkasinkin jo pikkuisen, sekä lueskelin. Sen siitä sain, kun juuri muutamalla työkaverille rehvastelin sitä, että olen työssäni niin parkkiintunut nuhanenille, ettei minuun enää mikään tartu.
No, ei hätää, saan kunnolla huilata, kun sairasloma jatkuu sitten vielä viikon talvilomalla. Tällä hetkellä tuntuu kivalta se, ettei mitään kummenpia suunnitelmia ole loman varalle. Kuin siis toipua tästä flunssasta ja saada itsensä kuntoon. Kaikista kauheinta sairastamisessa on se, että selkä kipeytyy. Kun ei ole tottunut makaamaan sohvalla tai sängyssä tuntitolkulla, menee selkä juntturaan.  Kunhan paranen niin joka päivä pitää tehdä kunnon lenkki, että saa selkänivelet taas ojennukseen!
 Suuresti mieltä potemisen aikana on ilahduttanut English Tea Shop, englantilainen luomuteevalikoima, jonka ostin joulun aikoihin luontaistuotekaupasta.

Mikäs sen mukvampaa kuin valita hyvä tee ja nauttia se kuumana hunajan  kera. Tässä Super Berries, on muuten hyvää.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tahdon lankakaapin!

Muiden touhujen ohessa olen jatkanut sateenkaaripeiton virkkausta. Koska lankani ovat hajasijoitettuna moneen eri koriin,  kaappiin ja laatikkoon (järjestelmällisyys ei ole vahvin puoleni) , yli kahdenkymmenen värisävyn etsiminen on ollut aika työläistä. Yksi mallikerta oranssista viileän sinisen ja vihreän kautta takaisin on pituudeltaan viitisenkymmnetä senttiä. Siis jo noin neljäsosa peitosta virkattu! Sinisestä oranssiin meni Putous ja Uuden musiikin finaali ja hiukan jotain Medusan verkon jatkoleffaa, jota mies katseli.


Tässä muinoin yksi ystäväni sanoi, että tarvitsisin kyllä lankakaapin. Hän on nähnyt koulun lankakaapin. Koulun käsityöluokassahan on sellainen. Siihen olen järjestänyt värit sävyittäin. Ihme kyllä kaappi on säilynyt hyvässä järjestyksessä. Kun värit näkyvät siitä on helppo napata oikea kerä. Ilman sen kummempaa penkomista Oppilaistakin se on hauskaa. Vähän kuin lankakaupassa.
Eilen sitten jo kävin katselemssa Vepsäläisellä. Boknäs maksaa maltaita, mutta yhden yksikön levyinen hyllykkö olisi kyllä upea väripilkku eteisen käytävällä. Yhdistetty käsityökirjasto ja lankavarasto. Onko kenelläkään kokemusta lankakaapista?  Silti pistän jäitä hattuun, en osta yks kaks, vaan joskus myöhemmin, mutta joskus kuitenkin!

torstai 7. helmikuuta 2013

Teen-elän!

 Joskus mietin miten eläisin jos en tekisi koko ajan käsitöitä? Ei, en toki tuomitse niitä jotka eivät tee koko ajan jotakin. Mutta minä olen tälläinen! Se innostus, joka valtasi mielen, kun aloin eilen virkata toista peittoa sen edellisen jälkeen (melkein viikon haudontatauon jälkeen) oli sellainen, jota ei varmaan ymmärrä kuin toinen johonkin niin totaalisesti innostunut. Kouluunkin piti  viedä peiton alku. Ja virkkasin sitä muutaman välitunnin ihan yksikseni omassa työhuoneesssani.
Eilen penkoin lankavarastoni! Villasekoitelankoja on koreissa, vaatehuoneessa, komeroissa.... Monet kerät pieniä jämäkeriä, joukossa isojakin. 
 Siitä se lähtee. Nyt lämmintä villaa ja väriä. Peitto kaveriksi isoäidinneliö-peitolle. Siis samaa lämmintä värimaailmaa.
 Nyt virkkaan sitten  sillä Neat ripple-mallilla Attic24-tyyliin. Kaaret ovat loivia ja tiheämpiä kuin edellisessä peitossa.
Lankasävyjä on hiukan yli parikymmnentä.

 Ihanaa, voin maalata sateenkaarta, virkkuukoukullakin se onnistuu!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Valmis

 Tänään viimeistelin peiton, jonka neuloin tyttären nuoreen, valoisaan kotiin. Päädyin yksinkertaiseen pilkkusysteemiin. Samantyylisien näin  Attic 24 -blogissa, mutten viitsinyt katsoa miten se oli virkattu vaan kokeilin ihan itse. Lopputulokseen olen  tyytyväinen.

 Valkoinen sohva antaa tälle varmaan paremman taustan kuin oma harmaa nojatuolini.
 Kokoa peitolla on 127cmx 150cm. Painoa on 1280 g, siis Duett-lankaa meni yli 25 kerää.
Olen onnellinen, mutta väsynyt...
Aikamoinen viikonloppu, punontakoulutusta kumpanakin päivänä.
Onneksi sain peiton tehtyä silti tänään valmiiksi. Jussi-gaala sujui jouheasti virkkuukoukku kädessä.  Jussi- tyyliin siis kiitos Riitta kiitos Jouni kiitos Rosvo kiitos Nekku ja koko tiimi unohtamatta rakasta tytärtä joka saa tämän ensi sunnuntaina kun menemme heille syömään.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Ulkoistettu


Olen onnellinen! Minulla on mahdollisuus ulkoistaa käsityöni (mielestäni) kurjimmat hommat.. Ihana ystäväni Riitta tykkää päätellä lankoja. Niinpä hän, ihan itse sitä vielä ehdotettuaan,  päättelee työni lankoja, niinkuin nyt tämän  peittoni. Olen niin iloinen siitä. Keskiviikkona vein hänelle valmiin virkatun peiton ja tänään illan suussa hain sen erinomaisesti pääteltynä.
 Nyt pähkäilen... Millainen reunus? Onneksi siihen minulla on hyvä kirja ja lankoja vielä jäljellä.
Tämän viikonlopun suurimmat energiat silti vie Raumalla järjestetty Käspaikka yhdistyksen punontapaja. Siinä sitä sitten päivät meneekin ja tänään ainakin, tosi nopesti.