tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kesän viimeiset mansikat


Kesän viimeiset mansikat matkasivat tänään Nurmoon Raijalle, joka tälläiset halusi itselleen! Nämä painoivat 109,7g, lanka Seitsemän veljestä.

Hienoja käsitöitä

Koskella ollessamme tutustuimme Kosken kohaus tapahtuman tarjontaan. Käsityönäyttely kiinnosti minua tietenkin.


Vanhan kirjotut sanomalehtitelineet ja huoneentaulut herattivät mielenkiiintoa muissakin.

Aika pessimistinen huoneentaulu vai mitä tuumaatte!? Minä ainakaan en tuollaista muistutusta haluasi katsella silmissäni....Tämä  herätti katsojissa hilpeyttä.
No, tässä on sentään hiukan toivoa.


Joissakin huoneentauluissa oli selvästi naivistinen ote. Miten hienoa, että nämä ovat säilyneet nykysukupolville, ne ovat kuin viestejä menneisyydestä.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Siskon kesäparatiisissa


Vietimme viikonlopun miehen kanssa siskon suvilystipaikassa Koskella Varsinaissuomessa. Meitä oli  kolme siskosta miehineen samaan aikaan samassa paikassa. Oli kivaa.


Talo on kohentunut paljon muutamassa vuodessa kun siskon mies on maalannut taloa ja sisko on raivannut unelmisensa puutarhan pihaan, miehensä myötavaikutuksella.





Kasvihuoneessa kypsyy valtava tomaattisato.



Kuistin remontti on vielä kesken , se suoristetaan ennen maalausta.


Kuistin vieressä oleva salpa


johtaa ihmeelliseen holvikellariin, jonka päälle rakennettu talo on jo kolmas saman kellarin päällä! Sinne minun pitää joka kerta mennä nuuhkimaan.


Ruska saa pentuja parin viikon päästä, hän oli pulleassa kunnossa!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Rauman pitsiviikkoa

 Tänään srarttasimme Katrin kanssa aamutuimaan naapurikaupunkiimme Raumalle. Siellä on käynnissä Rauman 43. pitsiviikko. Aloitimme kirpputoreilla, joita oli viehtättävillä sisäpihoilla.
 Ihastelin pihojen luovuutta, kunpa itsekin keksisi kaikkea näin kivaa.



Nämä alakuvan nuket ovat suoraan lapuudestani! Kaverini Katri tuumasi  siihen, että hänen lapsuudessaan nuo olivat jo vanhanaikaisia. Niin se menee, jos toinen on syntynyt viisikymmenluvun puolivälissä ja toinen reilusti yli kymmenen vuotta myöhemmin....
 Tarmo Thorströmin katkarapuaiheinen pitsikravatti oli vedetty torniin.

 Saman tekijän Pub-taidetta näyttelyssä Pitsi goes Pub.
 Tässä on väännetty rautalankaa...
 tässä irroiteltu porukalla,

 Kävimme pienessä pitsikaupassa,
ja seurasimme hiukan aikaa pitsinnypläyksen nopeuskilpailua.
 Siinä nyplättiin perinteistä pitsiä, tässä nyplääjänä suloinen, tuore pitsimissi, suoraan Kuopiosta. Siksipä hänellä olikin henkilökohtainen opastaja. Pitsimissi oli tänään elämänsä ensimmäisen kerran kokeillut tekniikkaa!
Tuli taas sellainen tunne, että miksi en useamminkin poikkea Raumalla, koska siellä on niin kivaa ja se on niin lähellä! Kannattaa ehdottomasti poiketa Raumalle ja nimenomaan pitsiviikolla. Kuten kuvista huomaa, siellä on hyvin monipuolista ohjelmaa. Tänään siellä vietetään vauhdikasta musiikkipitoista Mustan Pitsin yötä. Me palasimme rauhalliseen kotikaupunkiin, jossa tuntuu  niin hiljaiselta viime viikon Suomi Areena ja Jazz-viikon jälkeen.
Kyllä täällä länsirannikolla on tapahtumarikas heinäkuu!

Kaunista

 Olen korttifriikki. Tänä vuonnakin olen lähettänyt monta korttia, olenhan kesän mökillä elelevän ystävän kanssa korttikirjeenvaihdossa. Sorrun  kauniisiin kortteihin ja pari viikkoa sitten törmäsin oikein virkkaajan toivekorttiin!

 Mietin, että kukahan nämä kukat on virkannut ja kuka on korttitaiteilija M Marquis.  Tuttuja kukkia tästä löysin, minulle tältä keväältä tuttuakin tutumman Afrikan kukankin.


 En tätä korttia malta kyllä lähettää, pidän tämän omanani! :)


 Kaunis neito virkkaa puun juurella puun ja nurmen kukkimaan.  Niin suloista.....


Kaunis päivä tuloillaan, lähden tutustumaan Rauman pitsiviikon tarjontaan.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Viikon turhake, mutta kiva!

 Tänään sorruin ostamaan sellaisen esineen, mikä voitaisiin hyvin valita vuoden turhakkeeksi.

Taustaa.
Kolme vuotta sitten järjestettiin Satakunnan museossa taiteilija Liisa Juhantalon sydän-kokoelmasta kerätty näyttely. Kävin siihen tutustumassa oppilaiden kanssa ja koulun blogissa oli siitä postaus, jossa nimesin kummallisemmaksi esineeksi silikonisen muotin, jolla voidaan paistaa sydämen muotoisia kanamunia!

 Uskokaa tai älkää, minä SAMA ihminen, joka oli tämän blogiin kirjannut lokakuussa 2010, törmäsin tähän kummajaiseen tänään ja ostin sen vajaalla kolmella eurolla, hetkeäkään epäröimättä!!

 Mutta sydämen muotoinen muna maistui paremmalta kuin se tavallinen röpsähdys! Ihan varmasti. Ja mehukkaammalta, kun ei levinnyt ohueksi laataksi. Koska, sen nyt jo arvaattekin, ensimmäiseksi testasin sen ja vielä kaksi kertaa. Ihan heti kun kotiin pääsin. Ihan oikein minulle, että nyt jo närästää...


 Pakkauksen teksti, monella kielellä hiukan huvitti, varren saa ylös,


 ja alas. Kätevää, vai mitä..... No, joku jo arvaa mistä tämän löysin, Lidlistä tietysti, sieltähän löytyy maailman ihmeellisemmät ja halvimmat turhakkeet, eikä koskaan tiedä mitä siellä tulee vastaan.


Lähdin tätä ostamaan. Kiitos vaan Peppi kellosta (n.7€) ja myös munamuotista!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kirjoneuleinnostus

Tämä keskikesän innostus kirjoneuleisiin  jatkuu.. jatkuu... Mies jo eilen sanoi minua maaniseksi ;)
Minulla on paljon ideoita, jotka jäävät vielä kuvaamatta, koska valmista ei ole vielä paljon tullut. Ideat kun joskus rönsyilevät.
 Tuntuu kuin olisin taiteilija, pensselini on vaan lanka ja värini lankakerät! Viime päivät olen neulonut aamusta iltaan, kaupassakin tänään kävin vain kun oli ihan pakko. Eilen tuli mukava keskeytys kun blogituttu toiselta puolelta Suomea soitti. Vietimme kivan päivän Noormarkun ruukin alueeseen tutustumassa. Oma kamera kiireessä unohtui. Oli kiva tavata ja olimme kuin vanhoja tuttuja ja yhdistäviä asioita löytyi varsinkin kun meillä on sama ammatti. Kävin sentään tänään myös jokaviikkoisella lenkillä ystävän kanssa. Lenkin olemme joka viikko tehneet paria viikkoa lukuunottamatta koko kesän ja meinaamme jatkaa vielä koulun alettuakin. 

Nämä sukat ovat toinen pariskuntasukkatilaus, toiset tein jo aikaisemmin. Sukat menevät  lahjaksi työkaverin tuttavapariskunnalle. Sukat neuloin ilman mitään ohjetta. Käytin  muutamaa yksinkertaisia 4:n, 6:n ja 12 silmukan yksinkertaisia kuvioita, joita olen ennenkin käyttänyt ja jotka ovat kai sitten syöpyneet aivoihini ;)

 Tässä naisellinen versio samoista raidoista. Joku voi ajatella, että miten tällä helteellä voi kutoa sukkaa. Hyvin, kun on innostus päällä! 


Kun tässä jo kehuin itseäni taitelijaksi (joku voisi kyllä ajatella, että helle ja jatkuva kutominen on sekoittanut pääni...) pitää nyt sitten vielä lisätä, että väripalettini on kai sitten olohuoneen lankakaappi, johon on jo tullut mukavasti rakoja ja väljyyttä. Mutta ei hätää mitään, lankaa on pahvilaatikoissa, eli järjestelykysymys vaan, milloin palettini on taas täynnä! Lankahylly olohuoneen keskeisellä paikalla herättää joissakin ihmisissä vähän hilpeyttä. Viimeksi vihkipappi oli siitä huvvittunut, mutta hänkin, edesmenneen äitini tuntevana, totesi minut äitini tyttäreksi... Jostakin syystä sukulaiseni eivät ihmettele sitä silti yhtään ;).
Muuten, painoa sukilla oli 110.8g ja 155.8g, eli neljäsosa kiloa lankaa taas muutti olomuotonsa.
Ja kuusi kiloa langankulutusta vuoden alusta pamahti täyteen! Hienoa, yli 60 100g.n kerää!

Huomenna meinaan vähän himmata neulomisessa ja mennä kaupungille, ja varmasti vietän tovin pitkästä aikaa myös muiden blogien parissa.

Hyvää loppuviikkoa!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Viking Gracella










Tein nuoremman tyttären kanssa laivamatkan uudella Vikng Gracella Turusta Tukholmaan. Vietimme laadukasta äiti-tytär-aikaa hienossa ympäristössä. 
Laivan sisustus oli modernia ja raikasta verrattuna kaikkiin aikasemmin tutustumiini, pääasiassa kai 90-luvulla sisutettuihin autolauttoihin. Laiva oli kuitenkin hyvin perinteinen portaikkoineen.  Eilen jopa tarkenimme istuskella laivan aurinkokannella, jonne tuuli ei osunut. Minä kudoin sukkaa, tytär luki kirjaa.