Tiistai on sellainen päivä, jolloin meikäläinen on aina ihan puhki illalla. Maanantai ja tiistai on koulussa/ kouluissa (maanantaina koulun vaihto klo 10.45-11.05, matkaa kuutisen kilometriä, stressaa ainakin lumikeleillä... ja ainakin etukäteen..) hektistä menoa kahdeksasta kolmeen. Erilaisia ryhmiä, kuudes-, viides-, neljäs ja viimeisenä yhdeksäsluokkalaisia. Välillä välituntivalvontaa ym. Mutta toisaalta niin ihania innostuneita lapsia. Niinkuin tänään viidesluokkalaiset kun
virkattiin. On hienoa huomata miten kivalta lapsesta tuntuu kun yhtäkkiä tajuaa miten se virkattu silmukka syntyy ja miten sitä virkkuukoukkua kannattaa pitää kädessä , että homma toimii. Puhumattakaan mitä mitä virkkauksella saa aikaan. Sitten taas on mukava viimeiseksi pitää tuntia fiksuille 9-luokkalaisille, jotka pohtivat tänäänkin lukioiden keskiarvorajoja ym. järkevää. Neljäsluokkalaisten poikien suurin ongelma oli tänäaamuna jättijäälohkare pihalle ja kenelle se kuuluu! Se oli se Putouksen "munamies".., kuulemma... Huh huh.. joskus tälläinen "kalkkis" on ihan äimän käkenä näiden lasten ja nuorten kanssa!
Kotona sitten on ihana ruuan jälkeen istahtaa sohvalle lukemaan uutta Kotiliettä ja kutomaan ihan vaan perussukkaa ilman mitään kommervenkkejä. Niistä tulee ystävänpäivälahja.
Nekulla oli hauskaa paperipussin kanssa.
Välillä kissat olivat kiipeilytelineellä ja Rosvo taas hellästi nuoli Nekun niskaa..
6 kommenttia:
Jussilla on kotiläksynä kutoa kiinteitä silmukoita järkyttävän isolla virkkuukoukulla paksusta langasta. Jussille ei ole vielä valjennut tämä virkkaamisen idea. Silmukat ovat hirmuisen löysiä ja kaikki vähän erilaisia. Monet ovat jo kuulemma virkanneet kaulurin(?), mutta Jussi vasta harjottelee...
Anna
Juu, on se joskus niin vaikeeta. Mullakin on oman nuoremman lapseni kanssa vastaavanlaisia kokemuksia. Aika epätoivoista oli harjoitellla sitä virkkaamista. Silti Jussin tuntien voisin kuvitella, ettei hän taida nyt ihan yhtä epätoivoinen asian kanssa kuin Anu oli. No, itsekin muistan kyllä , että käsitöissä oli vaikeaa ja vielä pelkäsin opettajaakin kun tuntui, että hän oli kiukkuinen kun en oppinut.
Osaisipa itsekin nauttia paperipussin iloista :D.
Lasten kanssa työskentely on todella kivaa ja jopa etuoikeutettuakin - heiltä saa enemmän energiaa loppujen lopuksi kuin sitä menee...luulisin :)
Kiitos Auli käynnistäsi sivuillani.Tulin vastavierailulle ja viivähdin pitkään.Laitan blogisi seurantalistalleni.- Saman virran varrella elellään,minä täällä vähän ylempänä Sastamalan keskustaajamassa.
Olet Neferi kyllä oikeessa. Lasten kanssa työskentelemisestä saa kyllä energiaa jos se viekin. Kai sitä ollaan plussan puolella kuitenkin.
Famu, kiitos vierailustasi ja tervetuloa jatkossakin! Minä kävinkin viime toukukuussa siellä teillä Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa ja oli se hieno!
Ihania nämä kisulit! Niin söpöjä.
Meilläkin sattumoisin muisteltiin miten virkataan ja tytär kertoi, että teki alakoulussa ns. sormivirkkausta ja vain pitkää ketjua kun ei muuta osannut. Ei se kait kaikilta vaan onnistu.
Lähetä kommentti