lauantai 5. helmikuuta 2011

Kello

Tänä aamuna tein elämäni ensimmäisen kollaasin. Olin niin ylpeä, että osasin. Silti en tajua miten tehdään sellainen sekakollaasi, missä on erikokoisia kuvia epämääräisessä järjestyksessä. No, kaikki aikanaan.

Tässä kollaasissa esittelen kelloni, joka on perujaan lapsuudenkodistani. Siitä minulla ei ole aavistustakaan, milloin se on meille tullut ja mistä.Onko se ollut vaikka joku lahja tai vastaava, vai ovatko vanhempani vaan ostaneet sen itselleen. Varmaan 60-luvulla. Sitä on korjattu pari kertaa viiden vuoden sisällä ja ei se kyllä vieläkään ihan ajassa pysy. Se suodaan rakkaalle kellolle anteeksi. Siinä on aika kova lyöntiääni, mutta siihen ollaan jo niin totuttu, ettei se haittaa. Joskus silti yöllä sen kuulen uneenikin...  Kun sitä viimeksi korjautin kellosepällä kyselin messingin kiillotusainetta ja kelloseppä kauhistui: EI missään nimessä sitä kuulu kiillottaa, se on vanha kello ja siinä kuuluu näkyä ajan patina! No, olisi minun ehkä pitänyt se tajutakin... Kun siskon poika oli meillä kerran hän sanoi kellon lyödessä, että tulee ihan mammala mieleen. Niin syvään se lyöntiääni on iskostunut meidän kaikkien selkäytimeen.

9 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Minullekin on jäänyt selkäytimeen tuon seinäkellon ystävällinen ääni, joka ei häiritse, päinvastoin on jotenkin turvallinen ja rauhoittava keskellä yötäkin. Meillä on nyt E:n sedän vanha 30-luvulta peräisin oleva kello, jossa on myös kova lyönti, ja tykkään siitä äänestä, mutta E:a se häiritsee pahasti, joten pidetään kelloa vain käymässä mutta lyönti on pois päältä.

Matleena kirjoitti...

Hieno kello! :) Meillä on kaappikello, mieheni tekemä, joka lyö puolen tunnin välein emmekä sitä yleensä kuule. Yölläkään. ;)
Sinä siis panit tuumasta toimeen ja aloit tehdä kuvakollaseja! :) Onhan kivaa hommaa. En minäkään muuten osaa tehdä sellaisia hienoja eri kokoisista kuvista. Tai en ole edes yrittänyt, mutta pitäisiköhän... :o

Rva Pioni kirjoitti...

Tulen kylään tänne, koska minullakin on seinäkello, enkä osaa tehdä haluamaani kollaasia, enkä ole julkaissut koskaan vielä yhtään kokeiluani, koska löydän täältä nappeja ja kirjontaa.

Neferi kirjoitti...

Äänetkin jäävät jonnekin alitajuntaan ja sieltä ne joskus pujahtelevat esille.

Auli kirjoitti...

Tervetuloa, Rva Pioni

Så Vitt Jag Vet kirjoitti...

Hej Auli ! Vad det är skoj att höra av dej! Känns som tiden skulle ha stått stilla..Päivi tog kontakt via Fb. Hon bor ju ganska nära...
Ja gamla klockor kan nog ha hårt ljud... Men konstigt nog vänjer man sej...
Ha en skön lördag kväll !
Kraam
Sanne

Mari kirjoitti...

Hei Auli, mukavan kommenttisi johdosta löysin tämän mitä mainioimman blogisi :) Tein vasta pintasukelluksen kirjoituksiisi ja hurmaannuin niin, että haluan jäädä lukijaksesi.

Auli kirjoitti...

Kiitos vaan kommenteista! Ja kiitos kaikille uusille lukijoille, joita on yht äkkiä tupsahtanut tänne.

Pirena kirjoitti...

Ei ihme että sulla alkaa olla täällä vipinää, on niin paljon kaikkea mielenkiintoista.
En minäkään osaa kollaaseja tehdä kun en ole viitsinyt perehtyä. Mikrotukeni eli nuorempi poikani kyllä yrittää opettaa mutta ei meinaa mennä mun kaaliin.