Työviikko lähenee loppuaan. Minulla on perjantai viikon helpoin päivä. Maanantai ja torstai ovat viikon raskaimmat päivät, koska silloin on koulun vaihto kesken päivän. Kuuden kilometrin ajo toiseen kouluun, jossa minulla on neljä tuntia kumpanakin päivänä. Kaksi työpaikkaa on silti toisaalta rikkaus: kahdet työkaverit ja mm. kahden työpaikan kivat vapaa-ajantouhut. Tässä "sivukoulussa" on paljon hyviä ystäviä, koska sielläkin olen ollut jo vuodesta 1997. Toisesta koulusta ovat jo ne vanhimmat työkaverit jääneet eläkkeelle, olen vanhin naispuolinen aineenopettaja, joka on koulussa ollut jo 80-luvulta saakka. Toinen koulunihan elää tuossa muodossaan, yhtenäiskouluna, alkuvuosiaan. Sinne sain taas roppakaupalla uusia mukavia työkavereita kun naapurimme ala-aste yhdistettiin meidän yläkouluumme.
Opetan Ruosniemen koulussa viides- ja kuudesluokkalaisia. Tässä viidesluokkalaisten oppilaiden virkkaamia amigurumeja. He suorastaan yllättivät minut kun annoin vähän vastahakoisesti patalapun virkkaamisen jälkeen kokeilla Amigurumi-kirjojen ohjeilla virkkaamista. Niistä tuli mielestäni tosi hienoja. Kaikki oppivat kaventamisen ja lisäämisen merkityksen ja osa teki näitä niinsanotusti "omasta päästäänkin". Esimerkiksi etana on Veeran ihan oma keksintö!
Kun otin töistä kuvia, yksi tyttö harmitteli, että haluaisi ottaa kuvan omasta ja kaverinsa otuksesta. Kun hän sai luvan käyttää kamerakännykkäänsä olivat tytöt innoissaan ja pian koko porukka kuvasi virkkauksiaan. Koulussahan kännykän käyttö on yleensä kielletty. Se oli jotenkin hauska tilanne!
Tässä sitten 6-luokkalaisten tyynyjä, jotka he virkkasivat sen Novitan peiton jälkeen. Isoäidin neliö oli heistä kiva työ ja uskon, että se jäi varmaan monen mieleen niin, että voi olla, että joku joskus myöhemmin kaivaa vanhat opit jostakin ja alkaa vielä virkata peittoa.
Hyvää viikonloppua kaikille! Kiva, että jaksatte lukea ajatuksiani, viime viikollahan tuli jo 20 000 sivun lukua täyteen. Se tuntuu ihan uskomattomalta määrältä!
24 kommenttia:
Minusta on ihastuttava ajatus, että vielä vitoset saavat ja haluavat toteuttaa lapseuttaan,
ensin virkata ja sitten (salaa) leikkiä!
Lapsuus kun on nykyään niin lyhyt.
Sinä olet innostanut monia jutuillasi ja ajatuksillasi tänne.
Onnea, iloa ja intoa edelleen!
Kiitos Rva Pioni! Vähän siltä tuntui että teimme jotain sääntöjen vastaista, kun oppilaat kysyivät, että SAANKO oikeesti ottaa kuvia kännykällä. Kamerankin käyttö on varmaan koulussa kiellettyä..
Voi kun hienoja amigurumeja! Tuo etana varsinkin on vallan mainio. Ihanaa että oppilaat saivat ikuistaa kättensä töitä.
Taitavia oppilaita sulla,kuka lie opettanut? :) Söpöjä otuksia kaikki tyynni,ja nuo tyynyt on upeita! Käsillä tekemisen tulevaisuus on taattu!
Tulipa hienoja töitä! Kiva, että annat lasten nauttia tuotoksistaan, näin heistä varmasti tulee vielä käsityöstä nauttivia aikuisiakin:D
Onnelliset lapset kun ovat saaneet sinut opettajakseen! Hienoja töitä, näkee että tekemisen riemua on löytynyt :)
Tekemisen riemu kyllä näkyy :).
Nykyään on tosi hienoa, että voi dokumentoida kätevästi käsityönsä.
Ne klapputyynytki o hianoi. Semmosii vois itte tehd jossei jaks alottaa kokonaist peittoo. Hiano etana! Eiks siin ol yks kisuki? (Peessi jol o punane häntä?)
Siinä on kolme kisua, mutta ne ovat kyllä vähän kuin hiiriäkin...
Ihania onnistumisen kokemuksia, niillä jaksaa pitkään, niin oppilaat kuin opettajatkin.
Vad fina virkningsarbeten dina elever gjort...
Jag har också två skolor... Och tycker att det är en stor rikedom..
Men sant ät det att jag börjar vara bland de äldsta...
Ha det bra!
Kraam
Sanne
Aivan ihania amigurumeja. Ja todella virkkauskin tuntuu mukavalle kun lapset saa työstää jotain ajankohtaista. Ja nuo tyynyt ovat tosi söpöjä.
Kerrassaan ihania töitä!
Eiköhän tässä tilanteessa kuvienkin ottaminen ollut enemmän kuin sallittua.
Noita pikkupöpöjä virkattiin viime lauantaina Suomalaisessa Kirjakaupassakin! Ja nyt lauantaina niistä puhutaan radiossa. Ne on nyt IN.
Yle Radio Suomi, klo 12.15 Okaruusunkuja ohjelmassa amigurumeista. Se on sellanen ohjelma missä on vähän sitä ja tätä pikkusen.
Kiitos Kristiina selvennyksestä! Pitää kuunnella!
Ihania nämä ötökät! Olin syksyllä kurssilla ja yksi osallistuja oli 11 v poika, lopulta meistä tuotteliain ja omaperäisin <3
Voi kun hienoja!!! Olet kyllä mahtava ope!! Kun annoit vielä kuvatakin :D Pakkohan se on sallia tuollaisessa tilanteessa!! Varmasti oppilat oppivat kavennukset sun muut paremmin tuollaisen tekemisen kautta! Nautin blogisi lukemisesta!!
Olet kyllä ihanneammatissa.
Sulla on tosiaan niin mielenkiintoinen blogi, ettei ihme että lukijoita siunaantuu.
Jatka vaan samaan malliin, niin äkkiä on sama lukema täynnä kuin mulla kohta. Itse olen kerännyt sitä kauemmin.
Apua, en ole kuullutkaan noista amigurumeista...
Hienoja ovat. Kiva, että lapset tekee noin kivoja käsitöitä :) Tulevia bloggaajia siellä kasvaa, kun saavat kuvata.
Aivan ihania virkkauksia!
Minun blogissani olisi sinulle haaste:)
Ihanan söpöjä nuo oppilaittesi tekemät amigurumit ja teit ihan oikein kun annoit kuvata, välillä pitää höllätä säännöistä =) Se on kyllä ihanaa kun näkee lasten innostuksen ja riemun..
Nimim. Itsekin koulussa töissä ollut =)
Hienoja töitä ovat oppilaasi tehneet! :) Uskon muuten, että amigurumin tai jonkun muun vastaava tekeminen innostaa lapsia oppimaan virkkaamisen saloja paljon paremmin kuin patalapun. Onhan se nyt paljon lähempänä omaa itseä kuin joku patalappu, josta ei itselle ole muuta iloa kuin korkeintaan antaa lahjaksi äidille tai mummolle. Ja kun vielä saivat luvan kuvatakin työnsä. ;)
Heh. Tutut sivuthan täältä löytyi. On vain kaksi viikkoa mennyt niin, etten ole ehtinyt netissä vierailla.
Lähetä kommentti