keskiviikko 3. elokuuta 2011

Suunnittelua

Olen ihaillen katsellut ihania kesäisiä puuvillatorkkupeittoja ja ajatellut, että jospa sitä ensi kesäksi aloittaisi....
 Varmaan monet teistä, jotka ovat tehneet käsitöitä aktiivisesti jo 80-90-luvulla muistavat Cottonella- langan, joka oli silloin monet vuodet Novitan suosikkilankoja. Netistä katselin, että se on myös inhokkilankoja.... Muistatte varmaan (jos kestätte muiston) ne Irene Usvasalon tyyliset valtavat intarsianeulepuserot, joita silloin neulottiin, väljät ja leveät, pitkät, joissa oli tarrakiinnitteiset olkatoppaukset. Voi,  voi... tässä tapauksessa aika EI kultaa muistoja!
Minäkin silloin neuloin monta puseroa ja neuletakkia Cottonellasta ja lapsille puseroita, joissa oli valtavia hedelmiä ja muita kuvia.  Äitini neuloi näitä myös siskoni lapsille, muistan, että hedelmäpaidat oli sekä U:lla, että serkullaan A:lla. U:lla pinkki, A:lla turkoosi tai vihreä..?  Eilen illalla (n. klo 12...) etsin hyvin marinoituneen Cottonella-varastoni ja aloin levitellä sitä miesystävän katsellessa hämmästellen touhujani. Taidan painua pehkuin, sanoi hän ja jätti minut virkkuukoukkuni kanssa sähläämään.  Cottonella on noin puolet akryylia ja puolet puuvillaa, sama koostumus kuin Samos- ja Miami-langoissa ja mitä niitä nyt onkaan.  Pinnaltaan se on sellainen rouhean ropoinen, sellainen millaisia lankoja muutenkin 90-luvulla suosittiin.  Muistan, että Cottonella ei mennyt miksikään pesussa, se ei nyppyyntynyt, mutta aikojen saatossa siitä tuli ohuempi ja kovempi, lasten vaatteissa sen huomasi kun niitä paljon pestiin.
Voiko Cottonellasta tehdä peiton, vaikka se ei ole 100% prosenttinen ylellinen luonnonkuitu? Ainakaan mitään muuta tekemistä siitä en keksi ja mikäs siitä: sitä on lähes 3 kg! Väriskaala on todella kattava, melkein kuin sateenkaari. Kokeilin jo kahta mallia, mielipiteet otetaan vastaan. Itse jollakin tavalla kallistun tuohon alla olevaan, lähinnä värin käytön kannalta.
Katselin, että lankakerä on maksanut Anttilassa 15,90mk... Miten sitä onkaan jo unohtanut markkahinnat tyystin.

31 kommenttia:

Raitalammas kirjoitti...

Ihanan houkutteleva lankakasa sinulla. Noista kyllä saa vaikka millaisen peiton!

Nova Melina kirjoitti...

Mä muistan kun mun äidillä oli sellainen kauhea neulepusero! Onneks mä en joutunut sellaista pitämään. Tosin, mulla tais kyllä olla ihan omat hirvitykset päälläni, kuten miesten kokoiset lökäpöksyt ym... :D

Voin kuvitella että saat noistakin langoista jotain upeaa aikaiseksi.

Ajattele, mä aloin just virkkaa ekaa mattoani. Oon edelleenkin ihan uuno koko virkkauksen suhteen, mutta oon mä jo pari raitaa saanut aikaiseksi. :)

Auli kirjoitti...

Joo, silloiset hienoudet on nyt hirvityksiä, niin se menee. Onnea vaan virkkaukseen, se on kivaa ja nopeeta kun sen oppii!

Riitta kirjoitti...

Kyllä ne Irene Usvasalon neuleet ja olkatoppaukset ovat jääneet mieleen!! Herkullisen värisiä nuo Cottonellat ovat ja saat niistä varmasti hienon peiton. Se alempi malli on minusta kivempi.

Milukka kirjoitti...

Onpas siulla mahtavat marinoituneet Cottonella-varastot :D Noista saa kyllä komian peiton!
Irene Usvasalon neuleet kyllä muistetaan! Muhkeat toppaukset ja isot värikkäät kuviot! Oijoi, ihan kamalia kun nyt ajattelee :D
Enpäs osaa sanoa kumpi ois kivempi. Molempi parempi :D

Paula Kristiina kirjoitti...

Joo muistan Irenen, mulla on jopa niitä Novitan lehtiä. Taisimpa jonkun neuleen tehdäkin ja ne toppaukset tungettiin joka paitaan ja jakkuun. Alempi malli on minustakin kivempi,vaikkei tuossa ylemmässäkään mitään vikaa ole:D

Pinni kirjoitti...

Herkullisia värejä, vaikka langasta en kyllä mitään osaa sanoa. Minustakin alempi on kivempi. Vaan ei siinä toisessakaan mitään vikaa ole.

Anonyymi kirjoitti...

Jos Cottonellaa sattuu löytymään varastoista, niin saako sulle tuoda:0......

Muistelisin, että minun cottonella-neuleeni, mallia Irene, olisi venynyt pituutta. Oli varmaankin aika painava kun oli niin leveä malli. Ja ne toppaukset.....ne ovat jotain mitä emme taida kaivata!!

Kyllä noista ihan mukava peitto tulee.

Mervi

Inkeri kirjoitti...

Joo Cottonella oli todella suosittu lanka -90-luvulla. Itselläni oli ruskean eri sävyistä sellainen safarikuvioinen paita. Omat Cottonella-varastoni olen jo ehtinyt hävittää.

Kardemumma kirjoitti...

Muistan hyvin ne Irenen neuleet. Niistä oli oikein kirjakin ja kaikki vähänkän ajan tasalla olleet lehdet julkaisivat ohjeita. Minulla on ollut sininen pusero tuosta langasta ja pidin sen kyllä ihan puhki asti. Tykkäsin. Mutta se oli sen ajan lankaa.

Kyllä siitä voi peiton tehdä. Paljon muuhun ei nykyisin taida ollakkaan. Sinullehan sitä oli hyvin marinoitunut varastoon. Onkos siellä varastossa muutakin?

Rva Pioni kirjoitti...

Hymyilyttää... virkkaa ihmeessä Cottonella-peitto. Saahan noita olla kesällä monissakin tarkoituksissa, sateenkaaripeitto kuullostaa vallan houkuttelevalta. Ties vaikka ensi kesänä sataa, tänä kesänä ei ole peittoja tarvinnut kuin istuinalusina. Sinä sen saat varmaan valmiiksikin, minä aina sitä samaani virkkaan. (Taisi muuten olla juuri tuollainen turkoosi markkahintainen Cottonella- aloitelma, jonka kerineen ja pyöröpuikkoineen juuri pistin kierrätykseen. Nyytti oli kulkenut niiiin kauan;) Ollaan me daalia-ikäiset vähän hassuja vuosikertakerinemme. Mukava, kun on muitakin tällaisia keräkerääjiä.

Päivi kirjoitti...

Voi sykkyrät tuota nostalgiaa. Mullakin on noita muutamia, mm. keltaista, josta joskus olen tehnyt cottonella-paidan. Juuri sellaisen Usvasalo-tyylisen, jossa hihat roikkuu melkein kyynärpäissä. Voin luovuttaa omat jäämistöni sulle ihan mieluusti! Jos sulla on paljon valkoista, tuo harsomaisempi malli voisi olla hyvä. Muuten kallistuisin tuohon jälkimmäiseen versioon.

Zzz kirjoitti...

Juu, muistetaan Usvasalon neuleet :).

Ja ne toppaukset olivat niin järkkyjä, että meikäläinen oli niiden kanssa yhtä leveä kuin pitkä :D. Hyihiisi.

Tintti kirjoitti...

Oi Irene! Mulla on jäänyt mieleen se kultalangan ja hapsulangan yhdistäminen. Ystäväni äiti tykkäsi tehdä hänen neuleitaan ja niitä riitti.

Cottonellasta tulee varmasti kiva peitto. Eikä tule niin painavakaan kuin täydestä puuvillasta.Nimen muistan, mutta en muista tehneeni tästä langasta mitään.
Alemmassa mallissa pystyy varmaan käyttämään eri väreja tasaisemmin. Tuota määrästä taitaa tosin tulla parikin peittoa. Voit tehdä J:lle oman :-)

sinisukka kirjoitti...

Täälläkin yksi cottonellaa paljon neulonut :D ja nykyään myös purkanut, se lankahan ei juurikaan kärsi vuosien saatossakaan! Juuri noita ns.Irene-neuleita on purettu mm. neulepeittoja varten, joten ainakin minä luotan ko. lankaan peitossakin! En tiedä voisiko aneemisimpia värjätä... täytynee kokeilla! Peittomalleista en osaa sanoa suosikkia, molemmat nättejä!

Matleena kirjoitti...

Wau mikä aarre sinulla onkaan marinoitunut kaapissasi!!! ;) Nyt meikä vain jää odottamaan valmista peittoa, josta uskon tulevan herkullisen värinen. Kannatan muuten tuota alempaa mallia.

Auli kirjoitti...

Jee, ihanat ihmiset. Kommenttinne saivat minut nauramaan ääneen! Mervin kommentti on niin totta: neule venyi pituutta kun painoi niin paljon, kun oli niin leveä! Osuit Mervi todella ytimeen ja Päivi, totta oli sekin, että olkasaumat ylettyivät melkein kyynärpäihin. Ihmekös se, että noina aikoina alkoi meikäläisen paino-ongelmat kun mikään ei kiristänyt ja hiihtareissakin tai sitten niissä salihousutyylisissä oli kuminaunavyötärö!

Daisy kirjoitti...

Muotivirtaukset on ihmeellinen asia :) Kivat vaatteet näyttävät toisella vuosikymmenellä oudoilta...
En osaa päättää kumpi on kivempi palanen. Molemmat on hyviä.

Ingi kirjoitti...

Cottonella on hyvin muistissa ja itse asiassa on sitä varastossakin. Mallipalat näyttävät kivoilta, kyllä niistä hyvä peitto tulee.

Paula kirjoitti...

Ihme että olen sivuuttanut tuon Cottonella-aikakauden ilman yhtäkään puseroa. Nyt minulla on muovikassillinen luonnonvaaleaa Cottonellaa äidin peruja, olen jo neljä vuotta ajatellut tekeväni siitä itselleni puseron tai neulejakun. Mutta jaa, taidan olla ajastani pahasti perässä.

Tykkään enemmän tuosta jälkimmäisestä klappumallista, joka on jämäkämpi. Siinä värit tulee esille hienosti.

Sarppu kirjoitti...

Ihanan ihana tuo peitto tuossa kirjassa ja tuo tulossa oleva palanen, kyllä minunkin pitää saada talveksi joku projekti aikaiseksi, kun vilallankaa en voi kutoa, niin joku virkkausjuttu...saako udella mikä kirja tuo on?

Liisa T. kirjoitti...

Olen sen verran nuorempaa vuosikertaa, että en ole itse päässyt noita hypistelemään. Mutta muistan erityisen hyvin tuon ajan pukeutumistyylin, ne olkatoppaukset ja hiihtohousut. Äitini pukeutui ko. vaatteisiin yhtnään ja se on jäänyt mieleen. Voi elämä! Muoti toistaa itseään, milloinkohan ovat taas hiihtarit ja toppaukset in....

Tsemppiä käsitöihin!

Alempi on parempi.

Auli kirjoitti...

Sarppu, kirja on Tove Fevang: Nyt virkkaamaan

Pirjo kirjoitti...

Minä en voi yhtyä edellisiin muisteloihin, mutta tulinpahan sanomaan mielipiteeni, että tuo alempi malli on minustakin sopivampi :)

Marjut kirjoitti...

Elin silloin 80-90-luvuilla hiljaiseloa käsityörintamalla, joten cottonellasta ei ole kokemusta, mutta nimen muistan.

Tsemppiä peittoiluun!

Marjatta kirjoitti...

Kyllä vain muistan Irene Usvasalon neuleet, jokunen Novita-lehtikin on niiltä ajoilta tallessa. Cottonella-lankojakin löytyy ja voisin nekin lahjoittaa eteenpäin, jos joku huolisi.
Alin pala on oma suosikki.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tuo lanka sopii peittoon ja kun sulla on noin suuri lanka- ja värivarasto, niin anna tulla vaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Auli!
Tuntui niin tutulta tämä määritelmä "eilen illalla - klo 12.00". Niin meillä yöeläjillä se on vasta iltaa ja "normaaleilla ihmisillä" yö.
Minunkin mielestäni alimmainen malli on parempi.
Seuraavaksi olisi kysynyt, mistä malli, mutta olit jo vastannut jollekin eli sain sen tiedon.
Palat on tosi ihania virkata. Olen tehnyt eri malleilla kaikenlaisia ja aina on monta projektia meneillään. Terkuin Sirkka Leivo-Jokimäki

Auli kirjoitti...

Sirkka, onpa kiva "tavata" näin täällä! Ilmeisesti yhteinen tuttumme Heidi on antanut osoitteeni keväällä, sattumalta näinkin hänet tänään kaupungilla ja nyt sitten sinä olit täällä...hassu sattuma!

Sude kirjoitti...

Voi voi, joko tuo lanka on niin vanhaa. Minullakin sitä löytyy vielä monta kerän loppua. Eihän lankaa voi hukkaankaan heittää, vaan kaikki on säästettävä :)
Minäkin kallistun tuon alemman mallin puoleen, se on nätti.

Anonyymi kirjoitti...

Merimiespusero

Ja minulla kun on yksi Cottonella pusero vielä kesken, kun lanka loppui. Ei kenelläkään olisi tummansinistä kerää jäljellä?