maanantai 29. elokuuta 2011

Fasset-muisto

Tässä viimeviikkoina muutamassa blogissa olen nähnyt vanhojen neuletöiden esittelyjä. Minullakin on tallella muutama, niitä mielestäni onnistuneimpia neuleita, joita en ole malttanut antaa kiertoon. Aika monet ikäiseni käsityönharrastajat kävivät varmaan 1991 tutustumassa Kaffe Fassetin neulenäyttelyyn Helsingissä. Minäkin jonotin siellä Taideteollisuusmuseon ulkopuolella ja olin ihan seitsemännessä taivaassa sen värikkyyden nähtyäni. Minullehan värit ovat tärkeitä. Muutenkin taiteilijan ote neuleisiin oli hyvin avartava, kaiken ei tarvinnut olla niin pikkutarkkaa ja täsmällistä, mikä sekin oli ihan tervetullutta tälläiselle hyvin pedanttisen koulutuksen saaneelle ihmiselle, jolle siisteys on ollut aina se selkärankaan iskostettu opetus.

Tämän villapaidan neuloin Fassetin kirjan ohjeen mukaan kun tytär oli varmaan ala-asteen toisella tai kolmannella luokalla, 90-luvun puolivälissä. Muistan niin elävästi tämän työn ja sen melkein maagisen fiiliksen kun neuloin sitä Florica-langoista, joissa oli silloin ihan mahdottoman upeita värejä, ja paljon. Illalla lasten mentyä nukkumaan en itse malttanut mennä lainkaan, vaan aina piti neuloa vielä seuraava väriraita.  Florica-lankaa jäi vaikka kuinka paljon ja muistan, että annoin ne äidilleni, joka neuloi niistä vaikka kuinka paljon värikkäitä neuleita, ainakin siskolleni Annalle samalla mallilla neulepaidan.
Tämä ei ole pihapuun neulegraffitti vaan samaisista langoista edesmenneen äitini minulle neuloma Florica-huivi. Tämä on tietenkin minulle tärkeä työ ja viimetalven pakkasillakin tämä oli ihanan lämmin. Täytyy vaan harmitella ja kysyä, miksi missään Novitan langassa ei ole tälläisiä värikarttoja enää? Aina vaan ne sesonkivärit ja esimerkiksi tämän hetken värikartassa ei  Seitsemässä veljeksessä lainkaan ole keltaista, jota minä kyllä pidän ihan perusvärinä. Onneksi viime viikolla löysin kaupungin ainoasta käsityölankaliikkeestä suurinpiirtein samanvahvuista norjalaista keltaista lankaa. Vähän noloa olisi sanoa oppilaalle, joka suunnittelee keltaraidalliset lapaset, ettei sellaista lankaa ole. Muuten me käytämme Seitsemää veljestä, joka on edullisinta käyttöömme.
No, vielä Kaffeen....Tässä kirja, näitä varmaan saa enää vanhojen kirjojen myymälöistä ja kirjastoista tietenkin. Muistan muuten, että isosiskoni Päivi neuloi alhaalla oikealla olevan puseron ohuesta puuvillalangasta. Sekin oli aika mahtava!

21 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Mahtavan kaunis pusero! Mistähän langoista äiti on kutonut sen, mikä minulla on keinutuolinmattona, sekin taitaa olla Floricaa? Siinä on vaikka mitä värejä. Jostain kaupasta katsoin lankoja, kun haaveilen isoäidin neliöistä, mutta ihmettelin sitä surkeaa värivalikoimaa. Ajattelin, että värien ja sävyjen puute oli sen kaupan surkeutta, mutta ilmeisesti tämä on jokin laajempi ilmiö?

Saila kirjoitti...

Minulla on aika uusi Kaffe Fassett -neulekirja, Kauneimmat neuleet, Otava 2008. Sen kuvat ovat ihan uskomattomat, kun mallit neuleineen esiintyvät Charleston Farmhousessa Englannissa, yksi kuuluisimpia jugendajan taiteilijakoteja siellä. Neulekirja ei voi enää paljon persoonallisemmaksi ja värikkäämmäksi mennä!
Ihania värejä, minusta erityisen kaunis tuo äitisi neuloma kaulaliina, sen värit ovat toistuvuudessaan levolliset. Tuollaista "Missoni"-siksakkia haluaisin oppia kutomaan. Ja sellaista palmikkohuivia, mitä teit viime talvena. En vain ole laisinkaan niin nopea kuin sinä, joten katsotaan nyt kun olen saanut vanhoja projekteja ja joulumyyjäistuotteita ensin tarpeeksi tehtyä...

Rentukka kirjoitti...

Onpa hienot!! Voin hyvin kuvitella, miten raitojen neulominen on koukuttanut.
Samaa mieltä värikartoista, ja muutenkin hirveän nopeasti jotkut langat "vanhenee" ja poistuu kokonaan kaupoista.

Mammutti kirjoitti...

Mahdottoman kaunis pusero! Voi noita vanhoja neuleita, jotka kauneuden lisäksi kestivät käyttöä. Ihanaa, että tuo pusero on säilynyt. Voi kun olisi edes kuvia neuleista, joita tein nuorena ja vanhemmille lapsilleni, vaan eipä silloin neuleita kuvattu. Fassetin kirjan sain pari vuotta sitten ja joku kaunis päivä aloitan sieltä neulomaan noilla kasvivärjätyistä langoista...

Matleena kirjoitti...

Tosi kauniinvärinen pusero! :) Eihän sitä raski hävittää, ei toki. Fassetin töitä pääsin ihailemaan vain kirjoista, mutta nekin ihailut jäivät hyvin mieleeni. Voinkin hyvin kuvitella tunteesi siellä näyttelyssä. ;)

Olen muuten aivan samaa mieltä kanssasi noista Novitan lankojen väreistä. En ymmärrä, millaisin perustein siellä mahdetaan lankojen väreja valita ja vaihdella yhtenään.

Pirjo kirjoitti...

Minä en ole sitä sukupolvea joka muistaisi Fassettin, mutta keväällä ostin kirppikseltä yhden hänen töitään esittelevistä kirjoista ja kyllä siinä on niin omanlaisensa jälki että ei sitä oikein voi verrata mihinkään muuhun... Ja ne värit on ihan parasta! :)

Pirena kirjoitti...

Kyllä on kaunis pusero. Minäkin tykkään kaikista iloisenkirkkaista väreistä. En ole niin kauheasti seurannut tuota Fassettia mutta tiedän että hänen neuleensa ovat värikylläisiä.
Suurin osa tilkkupeittoni langoista on Floricaa.

Auli kirjoitti...

Paula, epäilen just lankaa Floricaksi, samoja lankoja on.
Saila, minustakin äitini huivi on hieno. Äidillä oli hyvä värisilmä.
Pirena, muistankin, että olet maininnut siitä,että sinulla on floricaa.
Mammutti, joo, lankojen laatukin oli kyllä ennen parempi, tämä floricapaita on ihan hyvä vaikka sitä käytettiin kyllä koulupaitanakin.

aikatherine kirjoitti...

ihanan värikkäitä neuleita, kohta niitä tarvitaan.. minun nivelrikko reumaiset sormet ei vain pysty moiseen.. nuorena kudoin joitakin sukkia ja villapaidan ..nyt vaan kirjoittelen, ja luen paljon liikunta vie lopun ajan..

Paula Kristiina kirjoitti...

On hieno pusero ja huivi! Mulla menis varmaaan loppuikä kun tuollaista alkaisin tehdä:D Minäkin tykkään väreistä ja olen sammaa mieltä että novitan langat ovat aika värittömiä tällä hetkellä.

AnniKainen kirjoitti...

Eipä ihme että olet säästänyt tuon villapaidan. Se on kaunis ja jotenkin niin sitä aikaa. Minäkin kävin samaisessa näyttelyssä ja se värikylläisyys oli kyllä ihailtavaa. Itselläni on jääneet Kaffet neulomatta mutta jokunen aika sitten törmäsin jossakin hänen johonkin uuteen malliin ja oli kyllä sen näköinen että ah, kun saisi neulottua.

Niinpä, mihin on värit kadonneet ennen niin upeista värikartoista? Onko se lankamaailmassakin, siis siellä tuotanto puolella mennyt tehokkuusajatteluksi ja kuvitteleeko ne että neulojat eivät neulo kuin sen hetkisistä muotiväreistä. On tämä ehkä hiukan kauaskantoisempaa ja pitkäjännitteisempää hommaa, siis tämä neulominen.

Auli kirjoitti...

Kiitoksia vaan kehuista kaikille ja Annikainen, uskon myös tuohon tehokkuusajatteluun. Silti minusta on käsittämätöntä, ettei ole edes kaikkia perusvärejä tarjolla!

sinisukka kirjoitti...

Mmmh, mukavia muistoja tuli mieleen! Nuo Fassetit koukuttivat minutkin, etenkin se värimaailma! Ja olen täysin samaa mieltä värikartoista! Olisi niin mukavaa kannattaa kotimaista firmaa, mutta minkäs teet! Harmi, kun se rajoittaa luovuutta osaltaan sekin...

Jaana kirjoitti...

Upea pusero.

Neferi kirjoitti...

Kaffen neuleet ovat todella hienoja ja pitää nostaa hattua tai pipoa, kun on saanut noin hienoa jälkeä aikaiseksi.

Minulla on tuo kirja, muistaakseni se oli kirjaston poistomyynnissä...joka tapauksessa jostain sain halavalla.

Väriongelmaan on täälläkin tyssännyt....onneksi netistä saa tilaamalla ihan mitä vaan.

Daisy kirjoitti...

Kaunista on. Hyvä, että ovat tallessa.
Kävin siinä näyttelyssä aikoinaan työporukan retkellä. Olihan se vaikuttavaa, vaikken siihenaikaan paljoa neulonut. Kirjoneuleet ei minulta onnistu, tai en edes uskalla aloittaa...

Sirpa kirjoitti...

Todella upea neule! Minullakin on yksi Kaffe Fassetin kirja,en vain muista mikä niistä :) Aikamoinen tuhraaminen noissa kirjoneuleissa kyllä on!

Marjut kirjoitti...

Onpa kaunis pusero!

amuk kirjoitti...

Nostalgiaa. Noita tuli neulottua noin 20 vuotta sitten ainakin itselleni ja silloin kaksivuotiaalle pojalleni.Tein lisäksi ainakin kahdesta muusta mallista puseroita. Harmi etteivät ole säilyneet,kierrätin kaikki pojan vaatteet nuoremmille serkuille. Minulla on yhä tuo kirja tallella ja olenkin alkanut vähän miettiä pitäisiköhän taas ... vaikka jämälangoista ...

enkulin käsityöt kirjoitti...

Oi miten kaunista. Itse olen neulonut mekon Fassetin mukaan.

Heli kirjoitti...

Väga huvitav oli seda postitust lugeda. Mäletan, kui sain esimest korda lugeda Fassetti loomingu kohta, eks see oligi Soome ajakiri, mis muud see olla sai:) Mina pole ühtki tema kudumit oma silmaga näinud, ehk kunagi ...
Neid vanu asju ja lugusid on nüüd nii põnev lugeda.
Vabandust, et kirjutan eesti keeles:)