sunnuntai 21. elokuuta 2011

Luovuutta- ei liian heikkohermoisille!

Monessa kodissa sohva on vähän kuin kodin sydän. No, se voi olla tietysti keittiö, takka tai mitä muuta, kodissani sohva on ainakin suosituin (ja kilvoitelluin...) paikka olohuoneessa. Oma sohvani ei ole design-sohva, ei Artekia, ei Muuramea, ei Vepsäläiseltä, ei Kruunukalusteesta, ei edes IKEAsta, niinkuin niin monien sohvat tänä päivänä. Sohvani on  löytö suoraan SPR:n Kontista, josta se hetken mielijohteesta ostettiin kun vanha sohva heitettiin pois edesmenneen kissan raavittua se erittäin EI-esteettiseksi. Koska täällä tuntuu aina vaan asustelevan kissoja en halua uhrata paljon rahaa sohvaan, enkä halua uhrata uutta sohvaa kissojen käsittelyyn.

Kun meille viime vuonna tuli pieni kissa sen lempipiilopaikka oli sohvan alla, minne se juoksi isompaa karkuun kun leikki meni liian hurjaksi. Nekku on vielä mennyt erittäin vaivanloisesti sohvan alle mahallaan litteänä sukeltaen ja kiemurrellen. Yhtenä päivänä katsottiin  menoa ja J sanoi, että jos se joskus jää päästään kiinni.
Siitä se idea sitten lähti!
Tässä sitten seuraa se heikkohermoisuusosuus! 
Eilen  entinen kissanvihaaja, nykyinen kissanystävä, saapui tänne varustuksinaan pistosaha ja nitoja. Luovuus ei todellakaan tunne rajoja. Onkohan toista sohvaa, johon on verhoilua purkamalla tehty kissan mentävä kolo, joka on sitten uudestaan verhoiltu niin, ettei sitä oikein huomaakaan, mutta....
josta pienen Nekun on helppo mennä kun hiiri livahtaa sinne ja päinvastoin.
 Ja mikä parasta, sinne mahtuu myös se toinen, isompi Rosvo-kissa, joka ei ole koskaan ennen mahtunut koko sohvan alle.

Voi sitä kissanriemua!
Tyttäreni ei meinannut uskoa kun tästä kerroin, mutta näki kuitenkin omilla silmillään. Tuumi kyllä vähän, että kannattaako ihan koko maailmalle asiaa julistaa.... voi olla, että pidetään aika outona.... Ajatteli varmaan äitinsä mainetta.
Pikkusiskoni taas tuumasi yksituumaan, että aika mammamainen ratkaisu. Meillähän perheessä on vuosia muisteltu sitä,  kun äitimme totesi kissalleen, joka meni leipäkoriin nukkumaan, että voi voi, kun kovat näkkileivät painaa sun kylkiäs ja siitä lähtien korista tuli kissan nukkumispaikka ja leivät saivat uuden paikan....

27 kommenttia:

Rva Pioni kirjoitti...

Sanoisinpa, että on ihanaa omistaa sohva ja tehdä sillä mitä haluaa tai muokata se sopivaksi kenelle haluaa. Kotihan on niiden valtakuntaa, ketkä siellä asuvat eikä minua ainakaan yhtään haittaa, mikäli joku haluaa kertoa inhimillisistä puuhistaan, joita kotonaan puuhailee. Varsinkin sellaisista, joista on vain iloa muille, vaikka sitten kissoille :) Niin, että tyttärellekin terveiset. (On se kumma miten tyttäret tuntuvat toisinaan olevan äitejään paljon perinteisempiä ja sovinnaisempia, vaikka joskus luulisi olevan toisinpäin???)

Auli kirjoitti...

Rva, Pioni täytyy kyllä tunnustaa, että itse koin näitä tunteita myös äitini tekemisten suhteen varsinkin nuorempana ja itse asiassa vieläkin ajattelen, että äiti oli minua rohkeampi monessa asiassa koko ikänsä. Äiti ei kyllä paljonkaan ajatellut sitä, että mitä "ihmiset" mistäkin ajattelee...

Pirjo kirjoitti...

Ihana ratkaisu =D Noin tosi kissaystävä toimii =)

Lisa kirjoitti...

Heh, loistavaa! Mitä sitä ei kissananinen tekisi kissojensa hyväksi. :) :)

Neferi kirjoitti...

:), eipä muuta :)

Sara kirjoitti...

Mainiota arkiluovuutta! Itsekin entisenä kissanaisena usein tuskailin huonekalujen (varsinkin juuri verhoiltujen) kissamaista käsittelyä. Kohtuukunnossa oleva käytetty on oivallinen ratkaisu niinkuin sen edelleen modifiointikin. Kylläpä kissojen kelpaa.. Kuvista päätellen niillä on aikamoinen vauhti päällä.

Lila kirjoitti...

Ihana keksintö :) Meilläkin asuu tytär, joka kertoo äidillensä aina välillä miten oikeasti kuuluisi tehdä milloin mitäkin! Kumpikohan meistä on vanhempi ;)

Sude kirjoitti...

Sinulla on oikea kissaihmisen suuri ja lämmin sydän. Niin meilläkin on kalustus kissojen ehdoilla eikä päinvastoin :)

Taika kirjoitti...

Hih,hauska.. Ja kisulla näyttää olevan hauskaa..
Muistanpa kun meidän kotona oli kissat ne teki sohvan pohja kankaaseen reisän ja puikahti sinne sohvan alle piiloon. kai siellä oli kiva kölliä ;)
Mukavaa sunnuntaita!!

töppöskä kirjoitti...

Ihana kissan kolo! Eikös ennen ollut aitan ovissa pieni reikä kissoille, nyt kaupunkikissoille omat kolot soffaan!

Auli kirjoitti...

Joo Taika, toivottavasti meidän kisat ei nyt tee sitä ollessaan sohvan alla, voi olla järkytys kun ne tunkeutuis pohjan läpi tyynyjen välistä... Mistä sitä tietää mitä ne siellä touhuaa ja suunnittelee!

Peppi kirjoitti...

Kissaystävällistä! Ihana ratkaisu - kaveria ei jätetä pulaan ;)

Irmeli kirjoitti...

Hyvä että on oikea tärkeysjärjestys! :)

Så Vitt Jag Vet kirjoitti...

Hihi Auli du är för härlig ! Ja barnen de tänker alltid att hur kan bjuda på sej själv så mycket.. Men helt ljuvlig lösning på problemet !
Kraam
Sanne

Mari kirjoitti...

Loistokeksintö! Kyllä nyt kelpaa kisujen lymyillä sohvan alla. Rosvollehan aukeni sitten ihan uusia ulottuvuuksiakin :) Tuon mainion näkkileipäjutun tulen kyllä muistamaan!

Paula Kristiina kirjoitti...

Tehdään sitä oviinkin pikku aukkoja että koirat pääsevät sisään ja ulos. Jokainen tekee omassa kodissaan mitä haluaa, eikä se ole minusta yhtään hullua jos ajattelee omn lemmikin parasta:D

MariJ kirjoitti...

Ihanaa kekseliäisyyttä! :)

Meillä on myös kaikki sohvat peräisin jostain muualta kuin kaupasta: olohuoneen sohvista toinen kierrätyskeskuksesta (20 e), toinen kirpparilta (40 e) ja esikoisen sänkynä toimiva vuodesohva lastenhuoneessa roskakatoksesta (naapurin hylkäämä, 0 e). Itseasiassa meidän huonekaluista suurin osa taitaa olla peräisin roskiksesta (mm. parisänky), eikä tule juuri nyt mieleen kuin pari huonekalua, jotka olisimme ostaneet kotiimme ihan uutena. :) Kun on lapsia - tai eläimiä - talossa, niin ei paljon kannata panostaa uusiin huonekaluihin. ;)

Pirjo kirjoitti...

Minullakin on yleensä ollut vain vanhoja toisten lahjoittamia sohvavanhuksia.. Kerran ostettiin uuteen kotiin kiva nuorekas sohvaryhmä, joka levisi käsiin jo vuoden päästä! Joten pitäydyn jatkossakin noissa vanhoissa..
Kissakotiinhan tuollainen passaa vallan mainiosti niin ei tarvitse pelätä raapimisia ym. Ja voi sitten tuunailla! Tuon kissaystävällisemmäksi ei voi sohva muuttua, vai voiko? :)

Pirena kirjoitti...

Niinpä, kyllä kissojen ehdoilla mennään ja kissattomat ei ymmärrä. Mukava se sun äitisi tuumaus.

Paula kirjoitti...

Tosi sööttiä Jounilta keksiä tehdä kissanreikä sohvan etumustaan. ♥ ♥ ♥ Erittäinkin kun tietää hänen kissataustansa...

Mammutti kirjoitti...

Kyllä kissojen eteen tehdään, mitä tarve vaatii!
Meillä käytiin illalla seuraavanlainen keskusteluy miesvieraan (ehdottomasti eläinrakkain tuntemani ihminen), hän oli menossa, saunaan, mut tulikin takas ja totesi, ettei saunaan vielä pääsekkään, kun poika (Sonffi-kissa) makaa suihkun alla. Onneksi Sonffi tulikin perässään kylpyhuoneesta ja sitten pojat lähti yhdessä saunaan. Sonffihan käy meidän kanssa yleensä suihkussa, tosin vain vaatii päästä kylpyhuoneeseen katselemaan.

amuk kirjoitti...

Tunnistan tuossa asenteessa samoja piirteitä kuin meillä täällä Viikarin ja Epun kotona. Jokainen kissaihminen tietää että sohva on vain eloton huonekalu ja semmoisen takia ei ruveta kissojen elämää rajoittamaan ja hermoilemaan. Koska kisut halusivat tehdä pesänsä sohvan alle , kunnon henkilökuntahan luonnollisesti asian järjesti. Toteutus hyvä 10+

mustakissa kirjoitti...

Kyllä teillä on kissoilla kissanpäivät! :D

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Mainio keksintö, ja varmasti kissan mieleen!

sinisukka kirjoitti...

En ole kissaihminen (allergikko), mutta tällaiset luovat ratkaisut saavat aina hatunnoston :D Eihän sitä koloa edes huomaa!!

Marjut kirjoitti...

Mitäpä sitä ei lemmikkiensä eteen tekisi:)

Susi kirjoitti...

Ihana tarina :D Meidän Viirukin yrittää tunkea sohvan alle, mutta ei se ole sinne koskaan mahtunut, kun ei sinne pääse edes imurilla. Ai miten tuo näkkileipäkorikin nauratti. Tästä tuli ihan hyvälle tuulelle :D