Eilen minua ilahdutti uusin metallikeräyslöytö, jonka sain omakseni. Kaksi kauniin valkoista emalikattilaa oli löytynyt metallikeräyslatikosta. Isompi (15 l :n ? ) oli aivan virheetön muutamaa pikku pilkkua lukuunottamatta. Siinä on jopa kansi. Itse asiassa minulla on nyt ihan samanlaiset punainen ja valkoinen kansineen. Ilmeisesti kaikki ihmiset eivät ole tietoisia miten kovissa hinnoissa emalikattilat on kirpputoreilla.
Tämän kesäkuisen samaisesta metallikeräyslaatikosta löytyneen Sarpanevan padan olenkin jo aikaisemmin esitellyt. Mukavaa, että minulla on sen verran pitkä mies, että pystyy näitä aarteita minulle kaivamaan, itse tuskin ylettyisin!
19 kommenttia:
Eläköön pitkät miehet! :-D Todella upea löytö. Ja kansikin vielä, ja hyvässä kunnossa!
Upeeta, että kävitte pelastamassa nuo hienot kattilat! :)
Siiis apua, miten JOKU voi heittää tuommosia aarteita metallinkeräykseen?!?!?! Ehkä miun pitääkin alkaa koluamaan kierrätysastioita, kun olen kirpparikiellossa.
Kyllä oletkin upeat löydöt tehnyt:)
Hienoja! Olen ihmetellyt, kun Särällä ei ole lainkaan vanhoja emali- eikä alumiinikattiloita, vaikka kaikkea muuta mahdollista tavaraa on säilytetty sukupolvien ajan. Yhden ison valkoisen emalikattilan kannen olen löytänyt, mutta vain kannen.
Mahtavat löydöt, onnea!terveisin romulyyli-riitta.
No onpas hieno löytö! Nyt kattilat pääsi talouteen jossa ymmärretään kauniin ja hyvän päälle
Nuo vanhat emalikattilat ovat ihania! Hieno löytäjä Sinun miehesi! :)
J. on sun aarre!
Hyvä löytö! Minäkin aina kyttään just jotain tuollaisia romulavoilta jos olen mukana. Ja miehelle olen sanonut, että ottaa talteen jos löytää:D
No kyllä oli yllättävä löytö! Itse maksoin tuollaisesta emalikattilasta 25 € kirpparilla. Valkoinen on erityisen kaunis!
Vautsi mikä löytö!
Ihana aarre löytö :)
Niin aatelkaa meitä on joka junaan. Minäkin ihmettelen mitä kaikkea ihmiset vie roskiin. Olisiko se niin suuri vaiva lahjoittaa jollekin kirpparille. Todella hyvän löydön olet tehnyt. Itselläni kaksi vihertävää 15l emalikattilaa.
Roskiksista löytyy mielenkiintoisia tavaroita.
Minä vaan olen niin onnettoman lyhyt, että varmaan tipahtaisin itse keräysastiaan, jos joutuisin pohjalta kurottelemaan.
Nuo ovat vaan niin kauniita.
Upeita kirppislöytöjä! Miekin tykkään emaliastioista, varsinkin ne -70-luvun retrohenkiset on aivan ihania:) Sarpanevan pata on ihan aarre!
Oi miten upeat. Uskomatonta, että joku heittää tuollaisen aarteen pois... vaan sehän on meidän onni.
Hienot aarteet, osaava etsivä löytää :)
Onneksi omistan pitkän miehen, että jos eteen tuollaisia sattuu. =DD))
Ei uskoisi, mitä pois heitetään. Mutta totuushan on , että mikä toiselle on romua, on toiselle aarre. Itse niin tykkään tuollaisista aarteista.
Lähetä kommentti