Joskus voi käydä niin, että ihan sattumalta löytää aarteita. Yllä oleva Arabian emalikasari, puuvartinen ihan käyttämätön löytyi varmaan kuusi, seitsemän vuotta sitten vintiltä, jonne leskimies oli vienyt tavaraa, jota ei tarvinnut.Ihmettelin ääneen, että miten näin hieno kattila on vintillä. Sehän on ihan superhieno ja arvokaskin vielä. No, sinne se kattila jäi, enhän minä nyt kehdannut sitä itselleni pyytää. Kului muutama vuosi ja tämä kattila tuotiin minulle saatesanoin, että kun sitä osasit arvostaa niin saat sen. Se on ollut esillä astiakaapissa siitä saakka ja se on niin ihana. En ole kyllä malttanut sitä käyttää koskaan... Silloiselta vinttikäynniltä jäi mieleen, että siellä oli jossakin pussukassa jotain vanhoja käsitöitä ja ne ovat jääneet mieleeni, että miten niille siellä käy koiden syöttinä. Nyt viettäessäni viikonloppua samaisessa talossa pyysin nöyrästä, että saisin ne sieltä vintiltä, että voisin katsoa niitä kunnolla valossa.
Siellä oli kolme villakirjontatyötä. Tässä on yksi liina, koko n. 100cm kantiltaan. Liina on aivan kuin uusi, sitä ei ole montakaan kertaa käytetty, eikä sitä, ihme kyllä, vuosien saatossa ole mikään tuhonnut, ei koit eikä hiiret.
Se on niin ihana, että olin eilen ihan hurmioissani siitä. Ainoa ongelma on vaan se, että sen historiasta ei ole tietoakaan. J epäilee, että se on hänen vaimonsa peruja, muttei yhtään tiedä tarkemmin. Voisin kuvitella, että se on joskus ollut jonkun salin pöydällä fiikusten varjostamalla pöydällä. Niin sen tyylinen se on. Siinä on kaikki tutut peruspistot ja kaikki pistot ihan täydellisiä.
Toinen liina on myös ihan ehjä ja viimeisen päälle kirjottu myös. Ihana yksityiskohta on reunoja kiertävä nyöri, joka on tehty villaisista kirjontalangoista, sekä somat tupsut kulmissa.
Viimeinen liina on yhtä hieno kuin muutkin, mutta sen käyttötarkoitusta en ihan varmaksi keksi. Siinä on puoliväliin ommeltu puuvillavuori. Voisiko se olla jonkinlainen sohvan-tai sängynpäällinen, en tiedä. Näistä kirjontatöistä muistui mieleen äidiltä perityt neljä käsinkudottua villakangasta, joistä hänen piti kirjoa neljälle tyttärelleen kirjottu peitto. Täällä ne odottavat kirjomista kun äiti ei koskaan ehtinyt niitä kirjoa...
12 kommenttia:
Ovatpa tosi aarteita nuo kirjontatyöt! Ja ihme, etteivät hiiret ja koit ole niitä löytäneet.
Tutun värinen tuo amlointi tuossa kattilassasi. Meillä on samanvärinen 70-luvun emalikulho, Arabian sekin. Se on muuten ihan hyvä, mutta sisältä hiukan naarmuuntunut paljosta käytöstä. Ja käytössä edelleen.
Höh, piti sanomani emalointi eikä amlointi! ;D
Voi kun ihania!!! Just sellasia kuten arvelit minunkin arvostavan/ihailevan. Tulikin heti tänään katsomaan blogisi, kun vinkin eilen annoit.
Voisiko tuo yksi olla keinutuolimatto? Mummulla oli villakankainen jossa oli puuvillavuori. Sopisiko pituus/leveys sellaiseen? Voisiko se vuoritettu osa olla se joka roikkuu selkänojalta?
Hyllymeri-kirppiksellä oli eilen samanlainen mustavalkoinen lautanen kun sullakin. 60 euroa.
Hyviä löytöjä!
Mervi
Ihania aarteita todella nuo J:n vintin kätkemät villakirjontakäsityöt! Kuten sanoin, samantapaisia oli E:n vintillä ja ulkovarastossa: käsinkudottua hienoa pellavaista kaitaliina/pyyheliinakangasta ja muita vanhoja pellava- ja puuvillakankaita, Arabian posliininen perhoskannu sun muuta.
Villakirjontatyöt ovat todella upeita. Pitkään olen suunnitellut kokeilevani edes pientä kirjontatyötä tekeväni. Villalankakirjonta kiehtoo.
Thank you for your comment on my blog. I don`t understand what you write on your blog but I can enjoy all the photos of the beautiful stuff that you`ve made.
Upeita vinttiaarteita! Tuo kattila varsinkin on ihanan pirteän värinen. En minäkään varmaan raaskisi käyttää kuin ehkä veden keittämiseen. :)
Kylläpäs onkin hienoja kirjontatöitä, jösses.
Arvaa, mä just tänään tilasin kirjan "Villakirjontaa kotien kätköistä"!!
Keinutuolimatoksi mä tuota veikkaisin, mun muistaakseni just tuommoista kuviointia olen nähnyt jossain keinutuolissa jossain.
KristiinaS, mulla on tuo kirja "Villakirjontaa kotien kätköistä" ja eilen juuri tutkiskelin sitä ja ajattelin,että ne kirjontatyöt mitä esittelin on vuositunnen vaihteesta eli varmaan ainakin melkein satavuotiaita.
Aivan ihania villakirjontatöitä.
Hei. Olen ihastellut blogiasi jo moneen kertaan. Mukavasti kirjoitat arjestasi ja käsityöt ovat hienoja. Olet tosi ahkera bloggaamaan :) Kokeilin itse kirjontaa kaksi vuotta sitten noin "viidenkymmenen" vuoden tauon jälkeen, paikallisessa kansalaisopistossa. Tykkään. Oli hienoa olla "koulussa" ja opetella pistoja. Ensi syksynä toivottavasti pääsen taas ryhmään.
Lähetä kommentti