Uuden edessä

Juttelin tässä sisareni kanssa siitä, että tämä vuodenvaihde on aina sellainen ihmeellinen vedenjakaja. Joulu, jota pian alan purkaa pahvilaatikoihin on vielä läsnä, mutta vieressä tyhjä kalenteri jo edustaa uutta vuotta. Toisaalta on ihana ajatella tulevaa, toisaalta jotkin asiat pelottavat ja tuntuvat haasteelliselta. Kalenteri tuntuu tyhjältä, vaikka se alkaa toisaalta täyttyä. "Koululaukkuni" vetoketju on tiukasti kiinni. Mutta ennen viikonloppua se pitää avata. Tämä tarkoittaa kaikenlaista suunnittelua, haastetta.Ennen koulun alkua pitää kaikki asiat käydä läpi. Mitä kukin ryhmä tekee, mitä pitää ostaa, mitä materiaalia pitää haalia esiin!

Kalenteri, joka kuvassa on vielä aika tyhjä täyttyy vähitellen. Maanantaina tapasin entisen työkaverini aamulla, eilen olin hautajaisissa,jossa sain myös uusia tuttavia, tänään, loppiaisena, tulee tyttäreni kotiin yhdeksi yöksi. Huomenna tapaan kaksi vanhaa koulukaveria ja ystävää. joistä toisen kanssa olen ollut samassa luokassa aina leikkikoulusta lukion loppuun. Tällä viikolla tapasin täällä blogissa vanhan opiskelukaverin, josta en lähes kolmeenkymmeneen vuoteen ole kuullut mitään! Sellaista se elämä on, aikamoista hässäkkää...Aina loman jälkeen tuntuu haastavalta hypätä kiireen kyytiin, mutta vanhasta tottumuksesta tietää, että kaikki sujuu kuitenkin..

Kun aloitin tämän blogin pitämisen en oikein tiennyt mitä se tuo tullessaan. Itse vuosikausia toisten blogeja lukeneena olin vähän turhankin innoissani. Lähes maanisesti mietin mitä kaikkea haluan tänne laittaa! Sen olen huomannut, että tavallaan tämän blogin pitäminen pistää miettimään asioita ja katsomaan niitä (kameran läpi) vähän eri tavalla kuin muuten tekisi. Myös sen olen huomannut, että tänne on vaikeata pakolla ja väkisin mitään pistää.On ollut hauska huomata, että tämä bloggaus yhdistää. Olemme olleet sisarten kanssa tosi tiiviisti tekemisissä ja tämä blogin myötä olen saanut myös uusia tuttavia.

Tänään nautin vielä joulun ajasta kutomalla kynttilän valossa.